Paluuta tekeviin tautiepidemioihin varaudutaan perustutkimuksella
Nykyinen yhteiskuntamme ja hyvinvoinnin taso nojaa perustutkimukseen pohjautuviin löytöihin, jotka ovat mahdollistaneet kykymme ylläpitää terveyttä ja tunnistaa, ehkäistä ja hoitaa sairauksia, kirjoittaa Jyväskylän yliopiston Nanotiedekeskuksen johtaja Lotta-Riina Sundberg.
Koronaviruspandemian aikana olemme saaneet konkreettisesti nähdä, kuinka oleellista epidemian hillitsemisessä on ollut biologian eri aloilla – molekyyli- ja mikrobiologiassa sekä biolääketieteessä – tehty tutkimus ja tutkijoiden välinen yhteistyö. Nykyistä koronavirusta (SARS-CoV-2) ei olisi osattu tunnistaa mystisen keuhkokuumeen aiheuttajaksi niin nopeasti ilman pohjatietoa aiemmin epidemioita aiheuttaneista SARS ja MERS-viruksista.
Nopeaa tunnistamista siivitti sekvensointimenetelmissä tapahtunut kehitys, jonka avulla lähes minkä tahansa näytteen koko mikrobilajisto voidaan nykyisin selvittää parissa päivässä.
Tällaiset menetelmät ovat tutkimuksessa nykyisin arkipäivää, ja sekvensointiin tarvittavia laitteistoja löytyy yleisesti yliopistoista, myös Jyväskylän yliopistosta.
Sekvensoinnin saatavuus, tutkijoiden kansainvälinen yhteistyö ja avoimesti saatavilla oleva sekvenssitieto on avannut meille reaaliaikaisen ikkunan taudinaiheuttajien evoluutioon ja maailmalla esiintyvien koronavirusisolaattien perimään reaaliajassa. Eri virusvarianttien nimet kuuluvatkin jo kahvipöytäkeskusteluun.
Osa vanhoista taudinaiheuttajista on tulossa takaisin
Taudinaiheuttajan perimän tuntemus mahdollistaa täsmällisen diagnostiikan ja rokotekehityksen. Koronaviruksen perimän julkaiseminen sai miltei välittömästi käyntiin rokotekehityksen, jossa hyödynnettiin erilaisia pitkään tunnettuja RNA- ja DNA-pohjaisia menetelmiä. Tässäkin kehitystä vauhditti 2000-luvun alussa esiintynyttä SARS-virusta vastaan tehdyt rokotetutkimukset, joissa oli havaittu viruksen piikkiproteiinin herättävän tartunnalta suojaavaa immuunivastetta.
Vaikka koronavirus on viime vuosina ollut suurin huolen aihe, eivät muut tarttuvat taudit ole kuitenkaan hävinneet. Todennäköisesti tulemme vielä myös kohtaamaan uusia taudinaiheuttajia ja niiden synnyttämiä epidemioita.
Myös osa aikaisemmin hallinnassa olleista taudeista tekee uutta tuloa. Erityisesti viime vuosien aikana lisääntynyt tekee bakteeri-infektioiden hoidon hankalaksi. Yksi mahdollinen ratkaisu on yli 100 vuotta sitten löydetyt bakteriofagit, joita käytettiin ennen antibioottien käyttöönottoa. Myös uusia hoitokeinoja tutkitaan. Viime aikoina luonnosta on löydetty molekyylejä, jotka tuhoavat mm. koronavirusta.
Onkin tärkeää tietää yksityiskohtaisesti, kuinka erilaiset taudinaiheuttajat leviävät yksilöstä toiseen, lisääntyvät ja muuntuvat. Perustutkimus tuottaa näihin kysymyksiin pitkällä aikavälillä hankittua luotettavaa ja riippumatonta tietoa.
Tähän tietoon perustuva tutkimus voi tarjota ratkaisuja moniin yhteiskunnan haastaviin tilanteisiin, myös niihin, joista emme vielä tiedä.
Nanobiologi, apulaisprofessori Lotta-Riina Sundberg aloitti Jyväskylä yliopiston Nanotiedekeskuksen johtajana vuoden alussa.
