Ä¢¹½Ö±²¥

Nykypäivän nuorilla on enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia kuin millään aiemmalla sukupolvella. Osalle heistä tämä valinnanvapaus on kuitenkin synnyttänyt kaipuun konservatiivisiin arvoihin ja perinteisiin sukupuolirooleihin. on kuultu puheenvuoroja heiltä, joille ihanteellinen parisuhde rakentuu taloudellisen ja päätöksenteon vastuun kantavasta miehestä sekä työmarkkinoiden ulottumattomissa kodista ja lapsista vastaavasta naisesta.

Tätä kutsutaan perinteiseen kotirouvaan viitaten tradwife-ilmiöksi (traditional, perinteinen ja wife, vaimo).

Mikään instituutio ei takaa työmarkkinoiden ulkopuolelle jättäytyneille vaimoille normaalia toimeentulotukea kummoisempaa turvaa parisuhteen hajotessa.

Kotityö ei kerrytä eläkettä tai ansiosidonnaista työttömyysturvaa.  Perhemalli perustuu pelkästään puolisoiden väliseen sopimukseen ja luottamukseen. Tilastokeskuksen mukaan yli puolet avioliitoista päätyy eroon.  

Toisten unelma edustaa valtaosalle dystopiaa, josta naiset ovat vasta vähän aikaa sitten vapautuneet. Äityipä eräs kolumnisti rinnastamaan kotiäitiydestä haaveilevat naiset sosialistisiksi työnvieroksujiksi ja yhteiskunnan vapaamatkustajiksi. Apuun huudettiin nykynaisten asemasta vain haaveilemaan kyenneitä isoäitejä takomaan järkeä tällaisten naisten päähän. 

Menneisyys toimii sekä konservatiivisten että tasavertaisten parisuhdemallien kannattajien argumenttina, mutta kumpikin osapuoli tulkitsee sitä omista lähtökohdistaan. 

Kotiäitiyden kulta-aika toisen maailmansodan jälkeen

Newyorkilaisessa esikaupunkitalossa eletään alkuiltaa. Ruoka on valmiina, ja lapset suittuina. Mainosmies Don Draper palaa Citystä kotiin. Huoliteltu vaimo Betty kattaa miehelleen pöydän, yhdessä sytytetään tupakat ja vaihdetaan päivän kuulumiset. 

Toisen maailmansodan jälkeiseen New Yorkiin sijoittuvassa draamasarjassa Mad Men (2007–2015) perinteinen perhemalli oli jatkuvasti läsnä. Elettiin nostalgisia piirteitä saanutta kotiäitiyden kulta-aikaa. Voimakas talouskasvu mahdollisti entistä useammalle perheelle yhden elättäjän tulojen varassa elämisen. Tähän asti kotiäitiys oli koskettanut vain rikkaimpia kansanosia.

Maatalousyhteiskunnassa naiset, äidit mukaan lukien, hoitivat kotitöiden lisäksi suuren osan peltotöistä ja karjanhoidosta. Teollistumisen myötä naisia tarvittiin tehtaissa ja palvelualoilla. Useimmat perheet tarvitsivat elääkseen molempien vanhempien ja usein myös lasten työpanoksen. 

Sodanjälkeinen talouskasvu ei kuitenkaan yksistään selittänyt kotiäitiyden yleistymistä.

Sodasta palanneille miehille piti löytyä työpaikka. Naiset saivat väistyä. Taloudellisen myötätuulen jatkuessa ja päivähoitojärjestelmien kehittyessä varsinkin Pohjoismaissa naisten työssäkäynti lisääntyi voimallisesti kuitenkin jo 1970-luvulla. Eipä perinteisiin arvoihin kasvanut Betty Draperkaan lopulta tyytynyt osaansa kotirouvana.

Tasa-arvoon perustuvassa yhteiskunnassa kotiäitiys ei muodostu pakoksi

Perinteinen avioliittomalli ja tradwife-ilmiö nähdään vastaleirissä taantumuksellisena naisten aseman uudelleen heikentymisenä. Se synnyttää pelkoa siitä, että ilmiö yleistyy ja lopulta muuttuu normiksi. Pelolle on aiheensa. Itsenäisesti hankituilla ja hallituilla ansiotuloilla oli jo varhain keskeinen rooli naisten aseman paranemisessa. Se taas edisti koko taloutta.  

Lisäksi sukupuolten välinen tasa-arvo on nuori ilmiö, joka ei toteudu vieläkään kaikkialla. Suomessa naimisissa olevilla naisilla on ollut alle sata vuotta lainsäädännöllinen oikeus hallita omaisuuttaan. Nuori ilmiö on hauras, minkä vuoksi sukupuolten välistä tasa-arvoa täytyy jatkuvasti vahvistaa. 

Isoäitien apuun huutaminen tuskin kuitenkaan on oikea tapa. 

Vaikka työnteko oli tärkeää naisten aseman paranemiselle, menneisyyden naisille työnteon merkitykset olivat moninaisemmat. Useimmille naisille työnteko oli pakko, jolla saattoi olla julmiakin seurauksia. Pellolle tai tehtaaseen oli mentävä, vaikka rinnoilla olisi ollut imeväinen. Kodin ulkopuolella työskentelyllä oli todennäköisesti yhteys korkeampaan imeväiskuolleisuuteen. Töissä oleva äiti ei pystynyt imettämään, korvikkeita ei ollut. 

Ennen 1900-lukua naisten miehille alisteista asemaa myös ylläpidettiin lainsäädännöllä. 

Nykyään on onneksi toisin: laki takaa jokaiselle oikeuden hallita varojaan ja päättää asioistaan teki sitten palkkatyötä tai ei. 

Niin kauan kuin yhteiskunta perustuu tasa-arvon periaatteille trad wife -ilmiön vaikutukset jäävät yksilöllisiksi. Yhteiskunnallinen kehys takaa sen, että valinta kotiäitiydestä pysyy mahdollisuutena eikä pakoksi muotoutuvana odotuksena. 

Eilispäivän isoäiti tuskin syyllistäisi nykynaisia

Nostalgiaan vetoaminen voi olla houkuttelevaa, mutta se antaa vain harvoin realistisen kuvan menneisyydestä. Tuomitsemista rakentavampaa olisi yritys ymmärtää. Mikä saa naiset haaveilemaan työelämän ja siten taloudellisen itsenäisyytensä jättämisestä? Mitä se kertoo ajastamme? 

Vain ymmärtämisen kautta voi löytää ratkaisuja. 

Kotimaiset kertovat koti- ja lastenhoitotöistä edelleen suuremman osan jäävän naisten vastuulle. Tutkimuksen mukaan maissa. Vauvakato uhkaa yhteiskunnan huoltosuhdetta. Löytyykö yhteiskunnalta vielä uusia keinoja turvata erilaisia perhetaloudellisia valintoja?

Jotta perinteiseksi mielletyt elämänvalinnat pysyvät kuitenkin yksilöllisinä valintoina eivätkä muutu yhteiskunnalliseksi normiksi, on samaan aikaan tärkeää vahvistaa tasa-arvon perusrakenteita. 

Tämä tarkoittaa esimerkiksi naisten taloudellisen itsenäisyyden tukemista, tasa-arvoista vanhempainvapaajärjestelmää sekä sukupuolten välisten palkkaerojen kaventamista. Niin kauan kuin yhteiskunta tarjoaa kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet, kotiäitiyshaaveet voivat olla yksilöllisiä valintoja ilman, että ne uhkaavat tasa-arvokehitystä.

Vielä niistä isoäideistä. 

Epäilenpä, että he syyllistäisivät nykynaisia kotiäitiyshaaveista. 

Luulen, että ymmärtäisivät. Muistaisivat työnteon, kodinhoidon ja lasten kasvattamisen vaatiman veron. Ehkä ajattelisivat haikeina, kuinka mukavaa olisi ollut, jos olisi ollut enemmän aikaa olla läsnä lapsille tai ihan itselleenkin. Mutta kun navetta kutsui, tehtaankello soi.

Kirjoittaja Riina Turunen työskentelee akatemiatutkijana historian ja etnologian laitoksella Jyväskylän yliopistossa. Hän tutkii naisten taloudellisen toimijuuden merkitystä Suomen pitkän aikavälin talouskehitykselle. Turusen tutkimusta naisten työn ja palkkojen historiasta Suomessa voi seurata Instagramissa tililtä @naistenansiot.