Minä vai mittarini: Kumpi tuntee hyvinvoinnin paremmin?
Miten yöllä nukutti? Täyttyikö päivittäinen aktiivisuustavoite? Kauanko kannattaa palautua ennen seuraavaa treeniä? Nykyään moni etsii vastauksia hyvinvointikysymyksiin mittauslaitteen, kuten urheilukellon tai älyrannekkeen, tarjoamasta datasta ja sen analyysista. ”Omasta hyvinvoinnista kannattaa kiinnostua, mutta mittaaminen ei ole välttämätöntä”, toteaa akatemiatutkija Laura Karavirta.
Mittausdata tietää ja voi oppia meistä paljon, mutta ei kaikkea. Hyvinvointimittarit mittaavat kehosta erilaisia asioita teknologiavälitteisesti, tyypillisimmin sydämen sykettä ja kehon liikettä. Parhaimmillaan mittaaminen tukee hyvinvointia pitkäjänteisesti. Urheilijan ja aktiivikuntoilijan kohdalla se voi tukea myös harjoittelun suunnittelua.
Mittarit ovat apuvälineitä hyvinvoinnin edistämiseen ja suorituskyvyn kehittämiseen, eivät ratkaisu tai hoito mihinkään vaivaan. Ne voivat auttaa meitä selvittämään joidenkin hyvinvointiimme vaikuttavien tekijöiden tilannetta, esimerkiksi fyysisen kunnon tasoa, päivittäisen liikkumisen määrää ja palautumista.
Mittari tuo hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä näkyviin
Mittaamisessa pohdituttaa joskus, vieraannuttaako se ihmisen omasta hyvinvoinnin kokemuksesta ja tuntemuksista. Asia saattaa olla päinvastoin: opimme itsestämme lisää, kun tarkastelemme kehomme reaktioita päivittäisiin tapahtumiin.
Fyysisen työn vähennyttyä ihminen saattaa olla vieraantunut oman kehonsa fyysisistä kyvyistä, kun suorituskyvyn rajoja ei tarvitse tavanomaisessa arjessa koetella.
Myös väsymykseen saattaa turtua, jos se on oma normaalitila.
Oman toiminnan muuttaminen edellyttää yleensä ensin ongelman havaitsemista ja sen jälkeen edistymisen seurantaa. Mittaamalla esimerkiksi fyysistä kuntoa, arkiliikkumisen määrää tai palautumista, hyvinvointia hiertävä asia voidaan tehdä näkyväksi. Se on mittaamisen supervoima omaan tuntumaan verrattuna. Edistymisen seurannassa jatkuvasti mukana kulkeva oma mittari on myös ylivoimainen verrattuna vaikkapa terveydenhuollon suorittamiin satunnaisiin mittauksiin.
Keho sopeutuu, mutta mihin?
Aina hyvinvointidatan keräämiseen ei tarvitse laitetta. Kokeilepa liikuntapäiväkirjan pitämistä parin viikon ajan. Yllätkö nykyisiin liikkumisen suosituksiin tai lukemiin, jotka saavutit edellisenä vuonna?
Monesti liikkumisen seuraaminen myös motivoi: liikuntapäiväkirjaan halutaan säännöllinen rivi merkintöjä. Päiväkirja toimii erityisesti liikunnan useuden seurannassa.
Rasti kalenterissa liikuntatuokion sisältäneen päivän kohdalla voi riittää ylläpitämään säännöllistä liikkumista kiireisen arjenkin keskellä.
Korona-ajan etätyön lisääntymisen tiedetään tutkitusti vähentäneen työikäisten ihmisten fyysistä aktiivisuutta merkittävästi. Moni tuntee muutoksen kehossaan, viimeistään kun aiemmin kevyt askare onkin yllättäen lähes maksimaalinen ponnistus, josta palautuminen kestää kauan.
Keho sopeutuu, niin hyvässä kuin pahassa. Fyysisen kunnon kehittyminen on kehon jatkuvaa sopeutumista sen kohtaamiin haasteisiin, joita liikuntasuoritukset kuten työmatkapyöräily ovat. Jos haasteita ei tule, keho sopeutuu passiivisuuteen, mikä voi ajan kanssa tarkoittaa hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn heikentymistä.
Pitkän tähtäimen hyvinvointitavoite jokaiselle
Kun kehosta saatavaa mittaustietoa hyödynnetään hyvinvoinnin tai kunnon kehittämiseen, mittareista on merkittävää hyötyä. Arkiliikkujan ja urheilijan käyttämä mittausteknologia on periaatteessa samanlaista. Tiedon tulkinta, analysointi ja tarkkuusvaatimus poikkeavat toisistaan. Kun urheilijan mittausdataa hyödynnetään harjoittelun ja palautumisen optimointiin suoritusten maksimoimiseksi, arkiliikkujalle on useimmiten merkityksellistä kunnon ja hyvinvoinnin kehittämistä ja ylläpitämistä tukeva tieto. Urheilijalla lisäapuna on myös usein ammattivalmentaja, ja arkiliikkujan tulee pärjätä mittaustiedon kanssa omin avuin.
Mittaamisessa aivan ensimmäiset kysymykset ovat: Mikä on lähtötilanteeni? Mistä tiedosta minä hyödyn nykyisessä elämäntilanteessani?
Seuraavaksi voi miettiä, mikä on minun tavoitteeni.
Tavoitteet on muistettava sopeuttaa senhetkiseen tilanteeseen ja suhteuttaa elämän muihin kuormitustekijöihin. Ei tarvitse tähdätä maratonille, vähempikin riittää. Kaikilla meillä tulisi olla tavoitteena hyvä toimintakyky myös vanhuusiässä. Se on pitkän tähtäimen tavoite, joka edellyttää kunnosta huolehtimista ja fyysistä aktiivisuutta läpi elämän.
Akatemiatutkija Laura Karavirta tutkii työssään iäkkäiden ihmisten fyysistä aktiivisuutta ja kehittää mittausmenetelmiä tähän tarkoitukseen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Aiemmin hän työskenteli mittausteknologiaa ja -laitteita kehittävässä yrityksessä.
Avoin yliopisto järjestää kaikille avoimen maksuttoman Kehosta mitattava hyvinvointitieto –kurssin. Kurssilla tarjoaa tutkittuun tietoon pohjautuen lähtökohtia mittaamiseen erityisesti arkiliikkujille mutta myös tavoitteisiin tähtääville kuntoilijoille.
