Ģ��ֱ��

Hyvän elämän mittarit punnitaan kurssilla

Planetaarisen hyvinvoinnin kontekstissa on keskeistä muiden kuin ihmisten arvon ajattelu. Tähän annetaan hyvä elämä -kurssilla välineitä esimerkiksi eläinfilosofian sekä muiden luontokeskeisten filosofioiden kautta.

“Ne auttavat hahmottamaan, millä perustein muista eläimistä ja luonnosta on tehty ihmiselle alisteisia, ja avaavat reittejä tasa-arvoisempiin ajattelutapoihin”, Kortekallio summaa.

Kurssilla pyritään myös objektiivisesti määrittelemään, mitä on hyvä elämä. Miten aihetta on globaalissa kehitystutkimuksessa ajateltu? Yksi keino lähestyä hyvää elämää ovat erilaiset mittarit, joilla sitä pyritään määrittämään ja analysoimaan. Eräs niistä on YK:n HDI-mittari eli Human Development Index. Se kokoaa yhteen eliniän, koulutuksen ja toimeentulotason mittareita, joista saadaan kullekin kansakunnalle hyvän elämän indeksi.

”On kiinnostavaa, millä tavalla tätä on mitattu. Näissä ei ole perinteisesti otettu ympäristön hyvinvointia välttämättä millään tavalla huomioon."

Nykyään mittarista on olemassa myös korjattu versio, joka huomioi myös sen, kuinka paljon kukin kansakunta kuormittaa ympäristöä.

“Mallissa verrataan, millä ehdoilla sosiaalista hyvinvointia saadaan aikaan. Nämä ovat sellaiset isot kehykset, joiden kanssa toimitaan, jotta saadaan ajatus siitä, mitä yleisesti hyväksytyt kriteerit ihmisen hyvälle elämälle ovat. “

Kurssilla käsitellään keskeistä taloustieteen mallia, donitsitalousmallia. Mallissa luodaan ihmiskunnalle turvallisen toiminnan tila, joka on sosiaalisen hyvinvoinnin minimin ja ekologisen kestävyyden maksimin välissä.

“Tämän kautta pyritään käytännönläheisesti luomaan sellaista oikeudenmukaista tilaa ja siirtymää kestäviin yhteiskuntiin. Yhteiskunnallisessa keskustelussa se tarkoittaa lähinnä sitä, että jonkun hyvän elämän tavoittelu ei vie mahdollisuuksia keneltäkään toiselta.”

Työkaluja ilmastokeskustelun ymmärtämiseen

Yksi kurssin tärkeimmistä teemoista Kaisa Kortekallion mukaan onkin oikeudenmukaisen siirtymän käsittely. Hän toteaa, että useimmat kurssilla esiin nostetut kysymykset ovat sellaisia, että niihin on löydettävä ratkaisu yhteisellä tekemisellä. Kurssin kautta opiskelija saa esimerkiksi työkaluja poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen, ymmärtää peruskäsitteet sekä muuttuvaa ja monimutkaista terminologiaa, jota aiheeseen usein liitetään mediassa.

”Haluamme tuoda esiin sen, että ympäristökriisin ratkaisut ovat kulttuurisia myös siinä mielessä, että tarvitaan tietynlaisia jäsentämisen taitoja, median lukutaitoa sekä tunnetaitoja.”

Kortekallion mukaan ympäristötunteiden ja tunnetaitojen kuvaaminen on hyvin tärkeää. Niiden näkökulmasta voidaan käsitellä esimerkiksi sitä, miten sekä yksilönä että yhteiskuntana voidaan elää kriisien keskellä.

"Kun voimme ottaa huomioon, minkälaisia pelon ja surun ja menetyksen tunteita liittyy ympäristön muutokseen, olemme paremmalla pohjalla tekemässä yhteiskunnallisia muutoksia."

Pääasiallisesti kirjallisuuden parissa tutkimusta tehnyt Kortekallio toteaa, että kurssilla näkyvät myös sen suunnittelijoiden omat osaamisalueet. Hänen kädenjälkensä näkyy muun muassa osiossa, jossa käsitellään erilaisia luontokäsityksiä sekä hyvän elämän kuvittelua.

“Kurssin kuvitteluosiossa tarkastellaan utopian ja dystopian genrejä, eli toisin kuvittelun tapoja. Niissä hahmotellaan yhteiskuntia ja käsitellään esimerkiksi sitä, millä tavalla ihanteellinen yhteiskunta tai ei-toivottava yhteiskunta voisi toimia. Samalla levitetään arkipäivän ajattelun rajoja.”

Neljännellä kurssilla etsitään reittejä kohti kestävämpiä yhteiskuntia

Planetaarisen hyvinvoinnin opintokokonaisuuden ensimmäinen kurssi julkaistiin viime syksynä ja ensi vuoden alussa kokonaisuus täydentyy jo neljännellä kurssilla. Kokonaisuutta koordinoiva tutkija Mikael Puurtinen Jyväskylän yliopistosta toteaa, että neljännellä kurssilla etsitään vastauksia aikaisemmilla kursseilla esitettyihin haastaviin planetaarisen hyvinvoinnin kysymyksiin.

“Pohdimme, miten voimme järjestää niin, että kaikille voitaisiin taata tärkeimmät asiat. Myös muille eliöille. Se vaatii sen, että emme omalla toiminnallamme tuhoa ekosysteemejä ja niiden prosesseja. “

Kurssien vastaava yliopistonopettaja Saana Kataja-aho kertoo, että kurssien toteutustavasta on annettu paljon hyvää palautetta, ja opiskelijat ovat ensimmäisen kurssin suoritettuaan innostuneet käymään myös seuraavat.

Planetaarisen hyvinvoinnin kurssikokonaisuuden suunnittelu ja toteutus on ollut pitkän ja monitieteellisen yhteistyön tulos. Puurtinen toteaa, että kurssien käymiseen ei vaadita viittaustekniikoiden hallitsemista, vaan ne on tarkoitettu jokaisen opiskeltaviksi.

“Olemme käyttäneet ihan älyttömästi aikaa siihen, että selitämme asiat ilman mitään akateemista monimutkaistamista tai vaikeita termejä. Puhutaan oikeaa tutkimukseen perustuvaa asiaa, mutta niin, että se on helposti ymmärrettävissä”, sanoo Puurtinen

Kurssin teemoiksi on onnistuttu nostamaan myös monia sellaisia asioita, jotka pohdituttavat korkeammallakin tasolla.

”Euroopan Unioni julkaisi tänä vuonna kestävyyskompetenssit, joista nousevat esille nämä samat teemat, mitä kursseillakin tarkastellaan. Ilmeisesti, kun ihmiset miettivät tarkasti asioita, he päätyvät samoihin lopputuloksiin, mikä on sinällään ihan miellyttävää”, Puurtinen naurahtaa.