Yliopistoyhteisö herättää tyytymättömyyttä – työntekijöiden tulkintoja yliopistoyhteisöön kuulumisesta
Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yliopistonopettajat Aleksi Fornaciari ja Tiina Nikkola (dos.) kysyivät suomalaisissa yliopistoissa työskenteleviltä yliopistotyöntekijöiltä, millaisena tavoiteltu yhteisöllisyys ja yhteisöön kuuluminen näyttäytyy ja millaisia mahdollisuuksia sen rakentamiseen on.
”Aineistosta nousi esiin monella tapaa yhteisöönsä tyytymättömiä yksilöitä mutta myös niitä, joilla asiat ovat paremmin. Akateeminen asiantuntijuus ja urapotentiaali näyttivät erkaantuneen toisistaan, millä oli vaikutuksia yksilön työyhteisöön kiinnittymiseen. Voimakkaasti henkilökohtaisiin ja hankeryhmien onnistumisiin nojaava toimintaympäristö johtaa todennäköisesti siihen, ettei panostus yhteisöllisyyteen näyttäydy kannattavana – tai se ei ole ainakaan strategisesti yksilöiden kannalta hyödyllistä”, Fornaciari pohtii.
Akateemisella työuralla eteneminen vaikuttaa yhteisöllisyyden kokemukseen
Fornaciari ja Nikkola haastattelivat yliopistoissa työsuhteissa olevia tohtoreita, joilla oli uraa takanaan vähintään 5–10 työvuotta. Analyysinsa kautta tutkijat havaitsivat neljä eri tyyppiryhmää suhteessa henkilöiden työyhteisöön kiinnittymiseen.
Tyyppiryhmiä olivat turvassa olevat, optimisminsa säilyttäneet, vihaiset selviytyjät ja alakuloinen ylijäämä. Yhteisöön kiinnittymisen lisäksi tyyppiryhmät erosivat toisistaan työuran lineaarisuudessa.
Eteneminen akateemisella uralla tarkoittaa tutkimuksen erinomaisuuden lisäksi ennen kaikkea tutkimusrahoituksen saamisessa onnistumista. Rahoitushauissa ja työpaikkojen saamisessa auttavat niin verkostot kuin oman tutkimusalueen aihe.
”Vihaisilla selviytyjillä ja alakuloisella ylijäämällä uraa ja työelämää koossa pitävänä voimana olikin lopulta ’rakkaus lajiin’ ja oman tieteenalan merkityksellisiin kysymyksiin, vaikka nämä eivät olisikaan johtaneet uran kannalta hedelmällisiin lopputuloksiin”, tutkijat kuvaavat.
Yliopistouudistus kiinnittymisen vaikeuden taustalla
Kiinnittymisen tavasta huolimatta yliopistoyhteisö näyttäytyi jollain tavalla tyytymättömyyttä herättävänä valtaosalle haastatelluista.
”Analyysimme perusteella nykypäivän yliopistoyhteisössä menestyminen tai edes siedettävän yliopistouran luominen edellyttää strategisia valintoja ja niihin liittyvää osaamista, kuten hyvien suhteiden luomista ja ylläpitämistä oman uran kannalta tärkeisiin tahoihin”, Nikkola toteaa.
Analyysinsa perusteella tutkijat arvelevat yhden syyn yhteisöön kiinnittymisen haasteiden taustalla olevan vuoden 2010 yliopistouudistuksessa.
”Hallinnollisesti yliopistojen akateeminen henkilöstö kokee tulevansa nähdyksi entistä vahvemmin resurssina. Yhteisössä vallitsee myös kokemus, että jotkut työntekijät nähdään arvokkaampina kuin toiset. Tällainen hierarkia on monialaisuutta ja -näkökulmaisuutta korostavan sivistysyliopiston ihanteiden vastainen”, Fornaciari ja Nikkola summaavat.
Artikkeli on julkaistu ja se on vapaasti luettavissa verkkojulkaisuna.
Fornaciari, A., & Nikkola, T. (2024). Työntekijöiden tulkintoja yliopistotyöyhteisöön kuulumisen jännitteistä ja yhteisöllisyyden mahdollisuuksista. Tiedepolitiikka, 49(4), 6–18.
