Väitös: Homomies kelpasi malliksi vain heteroksi naamioituneena (Silvola)
Jyväskylän yliopistossa valmistuneessa kirjoittamisen väitöstutkimuksessa tarkasteltiin maskuliinisuuden representaatiota lama-ajan Suomessa 1990-luvun alussa. Väitöstutkimus osoittaa, kuinka suomalaisessa kulttuurissa maskuliinisuuden määritelmät ovat muuttuneet ja rajalinja maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välillä on siirtynyt, vaikkakaan ei hävinnyt.
Silvola tutkii väitöstyössään sisäistettyä itsesyrjintää, jossa homofobisissa olosuhteissa yksilö sisäistää ympäristön asenteet ja alkaa syrjiä itse itseään. Tämän lisäksi Silvola tutki passing for straight -ilmiötä eli läpimenoa heterona. Hän hyödynsi metodinaan autoetnografiaa ja luovaa kirjoittamista tutkiessaan maskuliinisuuden representaatioita ja tarkasteli tutkimuksessaan queer-katseen kautta itsestään otettuja muoti- ja mainoskuvia.
Voiko homo edustaa suomalaista miestä vai vain esittää tätä?
Silvola tarkastelee tutkimaansa ilmiötä pohtimalla, millainen mies on kelvollinen edustamaan suomalaista miestä julkisuudessa. Hän pohtii myös, miten me katsomme kulttuurisia kuvia ja mitä lopulta näemme, kun katselemme representaatiota suomalaisesta miehestä.
Väitöstutkimuksen merkittävä uusi havainto on miesmalleihin liittynyt kaksoisparadoksi: heidän “tiedettiin” olevan homoseksuaaleja, mutta heidän kuviaan “katsottiin” heteromiehen kuvina. Kyse oli aikakaudelle tyypillisestä sekä seksuaalivähemmistöjen että tiettyjen ammattien stereotyyppisestä leimaamisesta. Tämän kaksoisparadoksin tekee erityiseksi se, että heidän odotettiin menevän läpi heteroina (passing for straight) eli esittävän aikakauden miesideaalia, heteroseksuaalista miestä, mutta ei koskaan homomiestä.
"Perimmältä kyse oli siitä, voiko homo edustaa suomalaista miestä vai vain esittää tätä", Silvola selventää.
”Homorutto” jätti rujot jälkensä kokonaiseen sukupolveen
Silvola pohtii väitöskirjassaan, miksi homomies ei ollut kelvollinen edustamaan suomalaista miestä. Erääksi tekijäksi nousee hiv-epidemia, josta uutisoitiin ensimmäisen kerran Helsingin Sanomissa kesäkuun lopussa 1983. Siitä alkoi ”homoruton” aikakausi, joka jätti rujot jälkensä ei vain homomiehiin vaan koko sukupolven käsityksiin seksuaalisuudesta.
Silvola tarkasteli väitöstutkimuksessaan kriittisesti näennäisesti virheettömiä muotikuvia. Hän paljasti niistä jännitteitä ajalta, jolloin sekä aidsiin kuolleiden että nuorten hiv-tartunnan saaneiden homomiesten itsemurhat olivat Suomessa huipussaan.
"Silotelluista kuvista paljastuu miesfeminiinisyyden kielto ja suoranainen kammo miehen anaalinautintoa kohtaan. Miehen rektum nähtiin porttina, jonka kautta aids levisi Suomeen. Valtaväestön asenteet homomiehiä kohtaan olivat aikakaudella vihamieliset. Lääkärilehdessä jopa ehdotettiin hiv-tartunnan saaneiden karkotusta Seilin saarelle loppuiäkseen", Silvola kertoo.
Kari Silvolan väitöskirjan A darkroom of my own: Confessions of a male model. An autoethnographic study of internalized self-discrimination and passing for straight tarkastustilaisuus pidetään 25.1.2025 yliopiston päärakennuksen salissa C4 alkaen klo 14.00. Tilaisuus on seurattavissa myös etäyhteyden välityksellä. Vastaväittäjänä toimii professori Tony E. Adams (Bradley University) ja kustoksena professori Sanna Karkulehto (Jyväskylän yliopisto).
Väitöstilaisuuden kieli on englanti, lektio on suomeksi.
Etäyhteys väitöstilaisuuteen:
Linkki väitösjulkaisuun:
Silvolan väitöstyötä tukivat Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto, Fulbright Finland Säätiö, Oskar Öflunds Stiftelse sr, Suomen Valokuvataiteen Museo/Börje ja Dagmar Söderholmin rahasto, Jyväskylän yliopiston Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos.
ղܲٲپٴDz: į&Բ;
Kari Silvola on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa kirjallisuuden ja kirjoittamisen maisteriohjelmassa. Hän on tehnyt pitkän uran ammattimallina, toimittajana sekä kirjoittamisen opettajana.
äپٴᲹ: kari.silvola@jyu.fi, 045 150 6693.
