Pyöräillen vai vanhempien kyydillä kouluun? Vanhempien liikunnallisuus ja lyhyet matkat edistävät aktiivista kulkemista
Tuoreen LIITU-tutkimuksen tulosten mukaan lasten ja nuorten arkeen tarvitaan lisää liikettä. Aktiivinen koulumatkaliikkuminen, kuten kävely tai pyöräily, on tärkeä arkiaktiivisuuden muoto lapsille ja nuorille. Koulumatkojen kulkeminen aktiivisesti on kuitenkin vähentynyt viime vuosikymmeninä useissa maissa.
“Myös tässä tutkimuksessa havaitsimme, että aktiivinen koulumatkaliikkuminen oli yleisempää vanhemmalla sukupolvella kuin heidän lapsillaan”, kertoo tutkija Tuuli Suominen.
Koulumatkan pituus oli odotetusti tärkein aktiivista kulkemista selittävä tekijä molemmilla sukupolvilla sekä kesä- että talviolosuhteissa. Lyhyemmät matkat kuljetaan useammin kävellen tai pyöräillen. Myös kaupunkimainen elinympäristö edistää aktiivista kulkemista, kun taas maaseudulla koulumatkat kuljetaan passiivisemmin.
Myös oppilaiden ikä vaikuttaa. Aktiivinen kulkeminen on yleisintä alakouluiässä, jolloin koulumatkat ovat tyypillisesti lyhyempiä kuin yläkoulussa ja toisella asteella. Vanhemmalla sukupolvella aktiivinen kulkeminen väheni alakoulusta yläkouluun siirryttäessä. Nuoremmalla sukupolvella aktiivinen kulkeminen näyttäisi vähenevän vasta toisella asteella.
”Aktiivista koulumatkaliikkumista on pyritty edistämään Suomessa erityisesti peruskoulun vuosiluokilla 1-9, muun muassa Liikkuva koulu -ohjelman avulla. Tämä saattaa osin selittää havaittuja eroja sukupolvien välillä, kertoo Suominen.
Myös perheen tulotason vaikutus koulumatkaliikuntaan oli sukupolvilla erilainen. Korkea tulotaso oli yhteydessä aktiiviseen kulkemiseen 1980-luvulla, mutta ei enää 2010-luvulla. Sukupuoli ja vanhempien koulutustaso eivät olleet yhteydessä aktiiviseen koulumatkaliikkumiseen.
Vanhempien rooli on ratkaiseva
”Tutkimuksen perusteella aktiivinen koulumatkaliikkuminen näyttäisi olevan Suomessa tasa-arvoista riippumatta sukupuolesta, vanhempien koulutustasosta ja 2010-luvulla myös perheen tulotasosta."
"Aktiivista koulumatkaliikkumista tulisi tukea erityisesti maaseudulla, ja on tärkeää, että koulumatkat pysyisivät riittävän lyhyinä, jotta pyöräillen tai kävellen kouluun kulkeminen olisi mahdollista.”
Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että vanhempien liikunta-aktiivisuus oli positiivisessa yhteydessä lasten aktiiviseen koulumatkaliikkumiseen sekä kesällä että talvella.
“Aktiivista kulkemista voidaan edistää monin tavoin, ja vanhemmat ovat usein ratkaisevassa asemassa siinä, kuinka heidän lapsensa kulkevat koulumatkansa. Vanhempien liikkumisen tukemisella voi olla positiivisia vaikutuksia paitsi heidän omaan aktiivisuuteensa myös heidän lastensa liikkumiseen.”
Tutkimus on osa laajempaa, vuonna 1980 käynnistynyttä Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -pitkittäistutkimusta, joka laajeni kolmen sukupolven tutkimukseksi viimeisimmässä seurannassa vuonna 2018. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin kahdelta sukupolvelta kerättyä kyselyaineistoa koulumatkaliikkumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä 9-18 vuoden iässä. Alkuperäisten tutkittavien koulumatkaliikkumista tutkittiin vuonna 1983 ja heidän jälkeläistensä kulkemista vuonna 2018. Koulumatkaliikkumista tutkittiin erikseen sekä kesä- että talviolosuhteissa. Kyselyaineistoa saatiin 2075 alkuperäiseltä tutkittavalta sekä heidän 1137 jälkeläiseltään.
Tutkimusta on rahoittanut Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Jenny ja Antti Wihurin säätiö.
ܱäܱ첹:&Բ;
Suominen TH, Kukko T, Yang X, Pahkala K, Rovio S, Hirvensalo M, Kähönen M, Raitakari O, Tammelin T & Salin K. Correlates of active commuting to school across two generations: the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Scandinavian Journal of Public Health. 2024;0(0).
äپٴᲹ:&Բ;&Բ;
Apulaisprofessori Kasper Salin, kasper.j.salin@jyu.fi, puh. +358 40 805 3964
Tutkija (TtT) Tuuli Suominen, tuuli.suominen@jyu.fi
