Ä¢¹½Ö±²¥

JYU.Well järjesti 21.11.2023 käsitetyöpajan, jonka aiheena oli yhdenvertaisuus.

Yhdenvertaisuus on ihmisoikeus, jonka keskeiset periaatteet määritellään jo Suomen Perustuslaissa syrjinnän kieltämisenä sekä ihmisten yhdenvertaisuutena lain edessä. Yhdenvertaisuuslaki, rikoslaki, tasa-arvolaki ja työlainsäädäntö määrittelevät yhdenvertaisuutta tarkemmin eri elämänalueilla.

Yhdenvertaisuuden määritelmä ja lähikäsitteet

Yhdenvertaisuuden yleisen määritelmän mukaan kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta esimerkiksi henkilön sukupuolesta, syntyperästä, ihonväristä, uskonnosta, kansalaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, terveydentilasta tai vammasta. Syrjintä, rasismi ja eriarvoisuus ovat esimerkkejä yhdenvertaisuuden negatiivisista ilmentymistä.

Yhdenvertaisuuden lähikäsitteitä ovat esimerkiksi saavutettavuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Saavutettavuus tukee yhdenvertaisuuden toteutumista, ja sen voikin ajatella olevan laajempi kattokäsite. Esimerkiksi yhteinen kieli tekee erilaiset sosiaaliset tilanteet helpommin saavutettaviksi ja mahdollistaa osallistumisen ja osallisuuden kokemuksia, tukien täten myös yhdenvertaisuutta ja laajemmin hyvinvointia.

Tasa-arvon käsite liitetään usein yhdenvertaisuuteen, mutta erityisesti suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa tasa-arvolla viitataan lähes poikkeuksetta vain sukupuolten tasa-arvoiseen kohteluun. Tasa-arvoinen kohtelu ei myöskään riitä takaamaan yhdenvertaisuuden toteutumista: erilaisilla vähemmistöryhmillä on usein erityistarpeita, joiden huomioiminen on tärkeää lähtöerojen tasapainottamiseksi. Tällöin kyseessä on positiivinen erityiskohtelu. Englannin kielessä käytetään käsitettä equality viittaamaan ihmisten samanlaiseen, tasa-arvoiseen kohteluun. Käsite equity puolestaan viittaa erojen tasapainottamiseen positiivisen erityiskohtelun avulla niin, että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet tietyn lopputuloksen saavuttamiseksi. Käsite equity vastaa siten tässä määriteltyä yhdenvertaisuuden käsitettä ja equality tasa-arvon käsitettä.

Myös oikeudenmukaisuus liittyy yhdenvertaisuuteen. Jos esimerkiksi vähemmistöryhmät saavat osakseen positiivista erityiskohtelua erojen tasapainottamiseksi, kaikkien tulisi kokea toimenpiteet oikeudenmukaisiksi ja reiluiksi eikä ylenpalttisen suosiviksi.

Yhdenvertaisuus lain mukaan ja sen tulkinta

Vaikka yhdenvertaisuuden perusperiaatteet on määritelty jo laissa, ongelmaksi muodostuu usein yhdenvertaisuuden tulkitseminen ja toteutuminen erilaisissa asiayhteyksissä ja arjen tilanteissa  ja käytännöissä. Yhdenvertaisuuden arviointiin liittyykin monia haasteita, ja se on myös valtakysymys. Vaarana on, että yhdenvertaisuuden periaatteet jäävät ylhäältä päin määritellyiksi, mutta niiden toteutumista voi olla vaikea todentaa. Vähemmistöryhmillä on usein monenlaisia erityistarpeita, joiden tunnistaminen ja riittävä huomioiminen voi olla haastavaa. Esimerkiksi organisaation sisällä voi olla käsitys työyhteisön yhdenvertaisuudesta, mutta käytännössä näin ei välttämättä ole. Lisäksi esimerkiksi huonon käytöksen ja syrjinnän välinen ero voi olla vaikea erottaa ja määritellä, jos toiminta ei suoranaisesti riko lakia.

Yhteiskunnan rakenteisiin liittyy paljon niin sanottua näkymätöntä syrjintää, jota erityisesti enemmistöryhmien jäsenten voi olla vaikea tunnistaa omissa toimintakäytännöissään. Vähemmistöjen syrjintä ei aina olekaan tietoista toimintaa, vaan voi perustua yhteiskunnassa opittuihin toimintamalleihin ja normeihin. Myös erilaiset yhteiskunnalliset kriisitilanteet usein horjuttavat yhdenvertaisuuden toteutumista.

Yhdenvertaisuus ja hyvinvointi

Yhdenvertaisuus kytkeytyy monin tavoin hyvinvointiin. Kuulumattomuuden kokemukset, ulkopuolisuuden tunne ja syrjityksi tuleminen heikentävät hyvinvointia ja voivat voimistaa esimerkiksi ²â°ì²õ¾±²Ôä¾±²õ²â²â³Ù³Ùä. Vähemmistöstressi eli vähemmistöjen kokema henkinen kuormitus ja syrjinnän pelko lisää erityisesti pitkittyessään riskiä erilaisille mielenterveys- ja päihdeongelmille sekä fyysisille sairauksille. Vähemmistöstressin juuret voivat juontua jo lapsuudesta. Esimerkiksi lapsiperheköyhyys vaikuttaa monin tavoin lapsen elämään ja hyvinvointiin ja lisää täten eriarvoisuutta poissulkemalla monia hyvinvoinnin mahdollisuuksia. Hyvinvoinnin yhdenvertaisuuden näkökulmasta kaikilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet hyvinvointia tukeviin tekijöihin kuten koulutukseen, terveelliseen ravintoon, harrastuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin.

Kirjallisuutta

Jaskari, O., & Keski-Rahkonen, A. (2021). Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle. Duodecim, 137, 1781-1788.

Karila, K., Alasuutari, M., Lammi-Taskula, J., Repo, K., & Eerola, P. (2022). Lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen monet polut: toteutuuko tasa-arvo ja yhdenvertaisuus?. In P. Eerola, K. Repo, M. Alasuutari, K. Karila, & J. Lammi-Taskula (Eds.), Lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen monet polut : lasten, perheiden ja politiikan näkökulmia (pp. 257-266). Gaudeamus.

Kokkonen, J. & Kauravaara, K. (toim.) (2020). Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa. Liikuntatieteellinen Seura. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja 175. Turenki, 251 s.

Oikeusministeriö (n.d.). Mitä on yhdenvertaisuus. Verkkosivu. Saatavilla:  

Rantamäki, N., Kattilakoski, M., & Halonen, M. (2021). Alueellinen yhdenvertaisuus maakunnallistuvissa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteissa. Yhteiskuntapolitiikka, 86(4), 383-394. 

Thernborn, G. 2014. Eriarvoisuus tappaa. Suom. T. Henttonen. Tampere: Vastapaino.

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. Saatavilla:

Käsitepankki (JYU.Well käsitetyöpajojen tuloksia)

Tämä ja muut käsitetyöpajojen tiivistelmät on tallennettu JYU.Well kotisivulle käsitepankki -osioon, johon pääset kotisivuiltamme tai suoraan alta löytyvistä linkeistä. Työpajat ovat läsnäolleiden pohdintoja, käsitepankin teksteihin ja lähteisiin voi ehdottaa muokkauksia tai lisäyksiä työpajoja vetäville JYU.Well tutkijatohtoreille: Kaisa Koivunen (kaisa.m.koivunen@jyu.fi) ja Anu Sirola (anu.r.s.sirola@jyu.fi)