Ģ��ֱ��

Laskiessani ylioppilaslakkia päähäni olin päättänyt, että seuraava taipaleeni on teatterikorkeakoulu. Oikeastaan olin päättänyt niin jo ollessani ala-asteella. Suunnitelmissani oli valmistua näyttelijäksi ja ehkä päästä joku päivä valkokankaalle.

En kirjoittanut huippuylioppilaspapereita, oikeastaan vähän alakanttiin, mutten halunnut antaa sen häiritä. Tiesin, etten todistuksen avulla pääse mukaan korkeakoulumaailmaan.

Tuumasta toimeen - kokeilin kepillä jäätä ja kävin muutamaan otteeseen teatterikorkeakoulun pääsykokeissa. Luonnollisestikaan matka näyttelijäksi ei ole helppo, enkä päässyt pääsykokeiden alkuvaiheista jatkoon. Hain kuitenkin muutaman kerran uudelleen. Kun teatterikorkeakoulun ovet eivät vieläkään auenneet, oli alettava miettimään, mikä vaihtoehto B minulle sopisi.

Matka viittomakielisen maailman syvyyksiin

Katselin viittomakielisiä uutisia ja mietin, kuinka hienoa olisi osata viittoa. Ainut kosketukseni viittomakieleen oli ollut pätkien katselu viittomakielisistä uutisista sieltä täältä ja sormiaakkosten opetteleminen alakoulussa piirtoheittimen kalvolta.

Aloin kiinnostumaan aiheesta enemmän ja yhteishaun lähestyessä löysin viittomakielen tulkin tutkinnon Diakonia-ammattikorkeakoulusta Turusta. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään ja tajusin heti muutaman kuukauden jälkeen, että olen löytänyt uuden suuntani.

Opintojen aikana opettelin visuaalista kieltä, siihen liittyvää kulttuuria ja taitoa tulkata kieltä simultaanisti. Opintojen jälkeen olin varma, että suuntaan saman tien alan työelämään. Elämällä olikin kuitenkin toisenlaiset suunnitelmat.

Päädyin töihin muutamaksi vuodeksi täysin vieraalle alalle. Tulkin rooliin hyppääminen tuntuikin aluksi todella jännittävältä, vaikka olinkin tutkinnon suorittanut. Ajan kuluessa työhön tottui, mutta aloin kuitenkin kaipaamaan viittomakielen opintojen ja opiskelun pariin.

Päätin hakea ammattikorkeakoulun todistuksella viittomakielen asiantuntijan maisteriohjelmaan. Minulla oli onni mukana ja pääsin sisään Jyväskylän yliopistoon humanistis-yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan suomalaista viittomakieltä.

Maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa avasivat oven jälleen uuteen maailmaan

Opinnot suomalaisen viittomakielen parissa Jyväskylän yliopistossa ovat avanneet minulle kielestä täysin uusia näkökulmia. Olen oivaltanut monia uusia asioita, ja paljon on vielä opittavaa. Olen saanut todella hyvän kosketuksen esimerkiksi siihen, miten viittomakieliä voidaan tutkia ja millaisia tutkimusmenetelmiä siinä voidaan käyttää. Olen myös käynyt äärimmäisen mielenkiintoisia Deaf Studies -kursseja, jotka ovat avartaneet valtavasti tietämystäni kuurojen historiasta, ja siihen liittyvistä tapahtumista.  

Aiemmissa opinnoissani asioita käsiteltiin enemmän käytännön kautta. Nyt olen päässyt oppimaan viittomakieltä teoreettisista ja tutkimuksellisista lähtökohdista. Tällainen oppimistapa on kehittänyt myös omia opiskelutaitoja valtavasti. Jyväskylän yliopistossa minulla on ollut olo, että kuulun joukkoon. Ympäristö on aina lämmin ja tervetullut.  

Usko itseesi ja löydä oma polkusi

Opintojen siirtyessä vähitellen gradun työstämisen puolelle olen alkanut miettiä omaa matkaani yliopisto-opintoihin. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä koulussa, vaan hyvinkin keskiverto, ehkä hieman allekin. Nyt opiskelen kuitenkin toista vuotta yliopistossa ja tulen valmistumaan filosofian maisteriksi.

Haluankin kannustaa arvosanojen kanssa kamppailevia nuoria uskomaan itseensä. Älkää koskaan kokeko, että vain täyden kympin papereilla pääsee etenemään. Myös muita polkuja löytyy! Ne saattavat ehkä ottaa pidemmän ajan, mutta palkitsevat lopuksi suuresti.  

Haluan myös painottaa, että ei hätää, vaikka aiemmista opinnoista olisikin jo aikaa ja taidot olisivat päässeet ruostumaan. Ne kyllä palautuvat ja kehittyvät jälleen opintojen aikana. Lisäksi yliopistossa saa tukea opiskeluun ja opiskelutaitoihin matalalla kynnyksellä!  

Tähän loppuun voisin lainata Jyväskylän yliopiston viittomakielen keskuksen professori Tommi Jantusta, joka kertoessani haaveestani väitellä joskus viittomakielen tohtoriksi antoi minulle seuraavan neuvon: “Sinusta tulee se, jonka haluat sinusta tulevan.”