Ä¢¹½Ö±²¥

Ennen yliopisto-opintoja opiskelin liikunnanohjaajaksi ammattikorkeakoulussa. Liikunnanohjaajan käytännönläheinen työ ei kuitenkaan täysin tuntunut omalta, vaan jo opintojen aikana minua alkoi kiinnostaa liikunta-alan asiantuntijatehtävät. Valmistumisen jälkeen työllistyin heti julkiselle liikuntasektorille, ja muutaman mutkan kautta päädyin asiakastyöstä hallinto- ja suunnittelutehtäviin. Työkokemus vahvisti ajatuksiani siitä, että paikkani työelämässä on juuri asiantuntijana. Liikunnanohjaajan koulutuksella työmahdollisuudet asiantuntijakentällä ovat kuitenkin rajalliset, joten opiskelun jatkaminen tuntui luonnolliselta askeleelta. Tutustuin jo opintojen aikana erilaisiin vaihtoehtoihin, ja nopeasti liikunnan yhteiskuntatieteiden opinnot alkoivat tuntua minulle parhaiten sopivalta ja oikeastaan ainoalta aidosti mielenkiintoiselta vaihtoehdolta.

Suuret hakijamäärät jännittivät

Työelämässä tarjoutui kuitenkin mahdollisuuksia edetä ja kehittyä, joten päätös hakeutua opiskelemaan kypsyi lopulta muutaman vuoden. Pohdin paljon pelkän maisteriohjelman sekä kandi- ja maisteriohjelman välillä, mutta koska alempi korkeakoulututkinto löytyi ja suoraan maisteriohjelmaan hakeminen oli mahdollista, hain pelkästään maisteriohjelmaan. Hakuprosessi kokonaisuutena tuntui jännittävältä ja isolta askeleelta eteenpäin. Iso osatekijä jännityksen syntyyn oli pieni aloituspaikkojen määrä. Oma osaaminen epäilytti ja sisäänpääsy tuntui välillä todella kaukaiselta. Pääsykoe tuntui menevän todella huonosti ja aloin jo ennen tulosten julkistamista orientoitua siihen, että seuraavana vuonna hakisin uudestaan. Myönnetty opiskelupaikka tulikin sitten melkoisena yllätyksenä. Liikunnan yhteiskuntatieteiden isot hakijamäärät lannistavat varmasti monia, mutta toivoisin, että kukaan ei jätä hakematta ison hakijamäärän takia tai epäonnistumisen pelossa. Joku otetaan aina sisälle. Ei kannata olla itselleen se, joka seisoo unelmien edessä.

Käytännöstä teoriaan

Eniten opintoja aloittaessa jännitti se, miten hyppy käytännönläheisistä opinnoista ja työelämästä teoria- ja tutkimuspainotteisiin opintoihin sujuu. Huoli on ollut kuitenkin turha, sillä ammattikorkeakouluopinnot ja työelämä ovat luoneet hyvän ja kattavan tietopohjan liikunta-alasta. Lisäksi olen oppinut paljon omista työskentely- ja oppimistavoista ja käytännön opiskelutyö on ollut paljon helpompaa nyt kuin aikaisemmissa opinnoissa. On ollut mielenkiintoista peilata kursseilla käytäviä asioita omaan kokemukseen ja työhön. Myös opiskelumotivaatio on selkeästi korkeammalla nyt, kun ala on todettu omaksi ja on rauhassa saanut miettiä, mikä oikeasti kiinnostaa.

Yliopisto-opinnot ovat kuitenkin selkeästi ammattikorkeakouluopintoja teoriapainotteisempia. Lukemaan pääsee paljon, mutta syventävillä kursseilla teemoja pohditaan myös yhdessä ja tehtäviä työstetään paljon pienryhmissä. Yksin ei siis tarvitse puurtaa! Kurssitöiden aiheilla omaa asiantuntemusta voi suunnata kohti mielenkiinnon kohteita. Viimeistään gradua kirjoittaessa ja opintoihin kuuluvassa harjoittelussa voi keskittyä täysin siihen, mikä itseä kiinnostaa. Vapaavalintaiset kurssit keventävät ja tasapainottavat opintoja, ja aiheita voi valita niistä aiheista, jotka itseä kiinnostavat.

Oman näköistä opiskelija-arkea

Maisteriohjelman opintoja voi hyvin muovata sopimaan omaan elämäntilanteeseen. Opinnoissa on jonkin verran etä- ja hybridimahdollisuuksia, minkä lisäksi sivuainevalinnoilla voi paljonkin vaikuttaa siihen, kuinka paljon läsnäoloa vaativia opintoja on. Moni kurssikavereistani käykin opintoja toiselta paikkakunnalta käsin. Itselle oli kuitenkin selvää, että Jyväskylä kutsuu, jos opiskelupaikka irtoaa. Päätös on osoittautunut oikeaksi: opiskelijan arki tuntuu ihanan joustavalta ja mukavalta vaihtelulta muutaman tiukasti aikataulutetun työelämävuoden jälkeen. Jyväskylässä on myös helppo viihtyä. Kaupunki on riittävän iso, jotta vapaa-ajan mahdollisuuksia on runsaasti, mutta samalla riittävän kompakti, että pyörällä pääsee kulkemaan kätevästi.

Läsnäolo on mahdollistanut myös tiiviin kiinnittymisen opiskelijakulttuuriin ja olenkin pyrkinyt ottamaan kaiken irti opiskeluajasta. Olen löytänyt liikunnalta hyviä ystäviä, olen aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa ja yliopiston erilaiset harrastusmahdollisuudet ovat tulleet tutuiksi. Lisäksi haaveilen opiskelijavaihdosta tai kansainvälisestä harjoittelusta. Maisteriohjelmassa opiskelun parhaita puolia onkin se, että opinnoista voi tehdä täysin oman näköiset. Opintoja voi suorittaa muun elämän ehdoilla, tai sitten opiskelijaelämään voi hypätä täysillä mukaan.