Ģ��ֱ��

Kun yläkoulussa opiskeluintoni viimein heräsi, liikunta ohjasi urani suuntaa. Tuolloin akateeminen opiskelu ei tuntunut vielä omalta vaihtoehdolta, mutta toisen asteen ammatillisen koulutuksen aikana ajatus siitä vahvistui. Valmistuttuani viihdyin liikunta-alan ammattilaisena, mutta haaveilin samalla yliopistossa opiskelusta. Avoin yliopisto oli minulle sopiva väylä hakeutua korkeakouluopintoihin: kaikki ei ollut kiinni yhdestä valintakokeesta ja pääsin tutustumaan siihen, minkälaista opiskelu olisi yliopistossa.   

Aivan itsestään selvä polkuni terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelman opiskelijaksi ei ollut. Valintakokeissa ei onnistanut, vaikka hain useana vuonna luokanopettajan koulutukseen. Se kieltämättä koetteli uskoa urahaaveeseeni.   

Jyväskylään muutettuani päädyin kerta toisensa jälkeen liikuntatieteellisen tiedekunnan äärelle. Verkkosivuilta huomasin, että yliopistoon voi hakeutua myös ilman ylioppilastutkintoa, avoimen väylän kautta. Se tarkoittaisi avointen yliopisto-opintojen opiskelua ja hakua yliopistoon niihin perustuen.   

Terveystieteiden avoimen väylä tuntui omalta jutulta. Se oli myös mahdollisuus tutustua siihen mitä itseä kiinnostavan alan opiskelu on yliopistossa. Ja kyllä, edelleen muutamien kurssien jälkeen terveystieteet olivat minun juttuni.  

Harjoittelin ja opin niitä asioita, joita akateeminen opiskelu vaatii, kuten opiskelutekniikoita, akateemisten tekstien lukemista ja kirjoittamista, laajojen tietomäärien haltuunottoa. Ne ovat taitoja, joista on ollut yliopistossa paljon hyötyä, ja ne auttoivat myös pärjäämään muissa valintakokeissa. 

Paljon töitä ja tahtoa unelman eteen  

Avoimen yliopiston opintoja voi opiskella joustavasti oman aikataulun mukaisesti, myös työn ohella. Opintojen suoritustavoissa on myös valinnanvaraa. Halusin opiskella ripeästi ja hakea jo saman lukuvuoden kevään haussa. Väyläopinnot vaativat minulta paljon paneutumista ja aikaa, joten siirryin puolikkaalle työajalle. Karsin pois turhia menoja ja yritin etsiä lisää aikaa opinnoille. Tiivis opiskelutahti johti esimerkiksi siihen, että jouduin useasti perumaan läheisten näkemisiä. Suunnittelin päiväni lähes tunnin tarkkuudella: mitä tekisin ja milloin.   

Terveystieteiden avoimen väylä edellyttää perusopintojen lisäksi terveystieteiden aineopintojen opintoja ja alan tutkimuksen tekemiseen keskittyviä terveystieteiden metodiopintoja. Lisäksi täytyy suorittaa yksi englannin kielen kurssi. Opintojen keskiarvolla on väliä, sillä väylän valintaperusteet edellyttävät tiettyä opintomenestystä ja opiskelupaikkoja on väylähaussa rajallinen määrä.   

Tein paljon töitä opintojeni eteen. Siltikään tavoitteeni ei toteutunut ensimmäisen väyläopiskelusuunnitelmani mukaisesti. Väyläopintojeni keskiarvo ei ollut riittävä. Niin lähellä opintohaavettani en luovuttanut. Seuraavana vuonna sain opiskelupaikan avoimen väylän kautta. Oli ilo huomata, että olin myös pärjännyt valintakokeissa. Arvaatteko miltä minusta tuntui haun tuloksen saamisen hetkellä?  

Väyläopinnot ovat samoja opintoja, joita myös tutkinto-opiskelijat opiskelevat ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Ja koska olin ne jo suorittanut, ne hyväksiluettiin osaksi tutkintoani, kun sain opiskelupaikan.

Terveystieteiden ja opiskelun opiskelua  

Avoimen yliopiston opintoja opiskellessani opin jotain, mihin aiemmat hakuni olivat ehkä tyssänneet. Harjoittelin ja opin niitä asioita, joita akateeminen opiskelu vaatii, kuten opiskelutekniikoita, akateemisten tekstien lukemista ja kirjoittamista, laajojen tietomäärien haltuunottoa. Ne ovat taitoja, joista on ollut yliopistossa paljon hyötyä, ja ne auttoivat myös pärjäämään muissa valintakokeissa.   

Väyläopinnot ovat samoja opintoja, joita myös tutkinto-opiskelijat opiskelevat ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Ja koska olin ne jo suorittanut, ne hyväksiluettiin osaksi tutkintoani, kun sain opiskelupaikan. Maisterihaaveeni eteni siis jo ennen kuin pääsin yliopistoon sisään. Lisäksi tiesin jo paljon ja tunsin alaa, jota pääsin opiskelemaan. Koin helpoksi jatkaa opintoja avoimen yliopiston jälkeen tutkinto-opiskelijana ja minulla oli jo ajatuksia siitä, mikä itseäni opinnoissani kiinnostaisi.  

Nyt, lähes pari vuotta yliopiston tutkinto-opiskelijana opiskeltuani, suoritan ensimmäistä korkeakouluharjoitteluani. Näissä oman alan töissä on ollut upeaa kuulla miten eri taustoista ihmiset ovat päätyneet yliopistoon ja sieltä työelämään. 

Olen kiitollinen ammattikoulututkinnostani, sillä se on mahdollistanut itselleni mieluisan ja merkityksellisen työn tekemisen opintojen ohella. Avoimen yliopiston opinnot tukivat ammattitaitoani liikunta-alalla jo matkalla kohti urahaavettani ja pääsin viemään oppimaani nopeasti käytäntöön.