Alumniesittelyssä Satu Hotari
Tulevaisuuttaan suunnittelevia opiskelijoita kannustaisin kahteen asiaan: opiskelemaan teorian lisäksi myös käytännön taitoja ja verkostoitumaan matalalla kynnyksellä.
Esimerkiksi vapaaehtoistyöt ja luottamustoimet näyttävät hyvältä CV:ssä ja niihin löytyy Jyväskylässä paljon vaihtoehtoja, mutta verkostoitua voi myös vaikka opiskelijatapahtumissa. Kontaktit kannattaa "laittaa itselleen ylös", etteivät ne pääse unohtumaan.
Milloin valmistuit etnologiasta? Mitä muuta opiskelit?
Valmistuin etnologia pääaineenani Jyväskylän yliopistolta kesäkuussa 2018.
Maisteriopinnot suoritin silloin olemassaolleessa poikkitieteellisessä Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelmassa, jossa keskityttiin eri kulmin kansalaistoiminnan ja kolmannen sektorin merkitykseen ja taustoihin. Maisteriohjelmaa hallinnoi yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, mutta meitä oli monella eri pääainetaustalla eri tiedekunnista.
Ennen etnologian opiskelun aloitusta olin jo valmistunut yhteisöpedagogiksi vuonna 2006. Kansalaistoiminta oli minulle tuttua näistä aiemmista opinnoistani, joten tuntui luontevalta jatkaa aihepiiriin syventymistä kandivaiheessa maisteriohjelmasta kuultuani.
Sivuaineina minulla oli liiketalous ja viestintä. Halusin jotain käytännönläheistä, jota hyödyntää työelämässä kulttuurintutkimuksellisen teorian lisäksi.
Millaisiin tehtäviin olet päätynyt ja kuinka etnologian opinnot ovat niihin valmentaneet?
Opiskeluaika teki minulle CV:tä ajatellen pitkän tauon työelämään. Perheellistyin opintojen aikana, joten työt opiskelun ja lastenhoidon ohessa olisivat tuntuneet haastavilta. Vapaaehtoistyötä tein kuitenkin tuolloinkin, sillä ajattelin sen paitsi tukevan omaa järjestösektorin toiminnan asiantuntemustani, myös pitävän minua kiinni sosiaalisessa elämässä. Minulla oli luottamustoimi esimerkiksi eräässä lastensuojeluyhdistyksessä, joka sopi tuolloiseen elämäntilanteeseeni hienosti.
Valmistuttuani työllistyin nopeasti, osin oman aktiivisuuteni vuoksi. En rajannut työnhakualuettani turhan tarkkaan, vaan olin valmis matkustamaan työn perässä.
Nuorisotyön taustaani hyödyntäen työllistyin koordinoimaan opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa "Nuorten ääni kuuluviin tiedolla johtamisella ja osallisuuden edistämisellä". Yliopisto-opinnoillani ja maisterin tutkinnolla onnistuin vakuuttamaan rekrytoijat etenkin tiedolla johtamisen näkökulmasta. Myös graduaiheeni tuntui heitä kiinnostavan: tutkin etnografisin tutkimusmenetelmin nuorten kansainvälisyydelle kertomia merkityksiä kansainvälisen nuorisotyön kontekstissa.
Hanketyö tapahtui usean kunnan ja maakunnan alueella. Viestintä, tiedonkeruu ja kuntien päättäjien vakuuttaminen nuorten osallisuuden merkityksestä olivat tässä suuressa roolissa. Tästä kulmasta tietysti etenkin viestinnän opinnot olivat hyödyksi, mutta myös etnologinen ajattelu auttoi kokonaisuuksien hahmottamisessa. Haastattelin nuoria ja kohtasin heitä heidän omissa toimintaympäristöissään eli tein tavallaan osallistuvaa havainnointia. Haastattelut koottiin julkaisuksi, jossa kuuluvat nuorten omat äänet.
Hankkeesta siirryin sijaistamaan hetkeksi Uuraisten 4H-yhdistyksen toiminnanjohtajaa, jossa myös talousosaaminen oli erityiseksi hyödyksi. Sen jälkeen suoritin opettajan pedagogiset opinnot ja toimin valmentajana Nuorten taidetyöpajalla Jyväskylässä kunnes työllistyin Humanistiseen ammattikorkeakouluun opettajaksi.
Humakissa opetin yhteisöpedagogiopiskelijoille osallisuuteen ja valmentamiseen liittyviä asioita, mutta myös kulttuuriseen monimuotoisuuteen, saavutettavuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyviä opintojaksoja. Etenkin jälkimmäisissä koin eduksi sen, että pääaineenani oli ollut nimenomaan etnologia.
Mikä on parasta ja ikävintä nykyisessä toimenkuvassasi? Millaisia taitoja tarvitset?
Rakastan uuden oppimista ja tällä hetkellä opiskelen palvelumuotoilua Savonia-ammattikorkeakoulussa. Kaikki tähän mennessä tekemäni kytkeytyy nykyiseen.
Tavoitteenani on oppia yhdistämään ja brändäämään kaikki tähän mennessä kerryttämäni osaaminen sellaiseksi kiinnostavaksi paketiksi, joka toisi minulle tulevaisuudessa leivän pöytään mahdollisesti yksityisenä yrittäjänä.
Olen kuitenkin huomannut, että teknisten taitojen, käytännössä erilaisten ohjelmistojen hallinnan ja kaupallisen ajatteluni kehittäminen ei ehkä ole itselleni humanistina niin luontevaa. Mutta opiskelenkin nimenomaan oppiakseni!
Millaisia neuvoja haluaisit antaa tulevaisuuttaan suunnitteleville etnologian opiskelijoille?
Tulevaisuuttaan suunnittelevia opiskelijoita kannustaisin kahteen asiaan: opiskelemaan teorian lisäksi myös käytännön taitoja ja verkostoitumaan matalalla kynnyksellä.
Esimerkiksi vapaaehtoistyöt ja luottamustoimet näyttävät hyvältä CV:ssä ja niihin löytyy Jyväskylässä paljon vaihtoehtoja, mutta verkostoitua voi myös vaikka opiskelijatapahtumissa. Kontaktit kannattaa "laittaa itselleen ylös", etteivät ne pääse unohtumaan. Tässä esimerkiksi LinkedIn tai muu sosiaalinen media on isoksi avuksi. Vanhoista hyvänpäiväntutuista voi olla yllättävää hyötyä myöhemmin vuosienkin jälkeen. Koskaan ei tiedä mihin itse lopulta päätyy, mistä joku toinen itsensä löytää ja kuka voisi auttaa ketä ja missä tilanteessa tai roolissa.
Opintojen kautta minulla on kivoja muistoja myös esimerkiksi konferenssiavustajan hommista, myös tällaisiin vapaaehtoisiin oppilaitoksen mahdollistamiin tilaisuuksiin kannattaa tarttua. Niissä tutustuu eri tavoin uusiin ihmisiin kuin luokkahuoneessa ja saa samalla hyödyllistä käytännön kokemusta opintopisteiden lisäksi.
Alumnina autan myös mielelläni muita, jos kokemukseni koetaan hyödyllisiksi. Minut löytää myös , joten halutessaan verkostoitumisen voi aloittaa vaikka sieltä kontakteihin klikkaamalla.
Toivon onnea ja avointa mieltä opintoihin ja oman yksilöllisen ammatillisen polun löytämiseen kaikille HELA:n opiskelijoille! Ja mikä ihaninta: se häämöttävä tutkintotodistus ei muuten suinkaan ole oppimisen loppu.
