Alumniesittelyssä Jarno Mikkonen
Jarno Mikkonen on kotoisin Jyväskylästä, joten Jyväskylässä yliopistossa oli hänelle luonnollinen valinta opiskelupaikaksi. Jyväskylä on sopivan pieni kaupunki, jossa liikkuminen onnistuu vaivattomasti, vaikka polkupyörällä. Opiskeliljaelämä kaikessa aktiivisuudessaan virkistää kaupunkikuvaa.
”Yliopisto on täynnä viehkoja vanhoja rakennuksia. Vielä kun ne kaikki saataisiin käyttökiellosta käyttöön. Ilokivi on edelleen pop.”
Jarno Mikkonen on opiskellut enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuodesta 1994 lähtien. Yliopisto-opinnot näkyvät erityisesti tiedonhankintataidoissa. Opiskelu on opettanut sisäistämään tietoa ja soveltamaan sisäistettyä tietoa. Tiedonhakumenetelmät ovat toki reilun 25 vuoden aikana kehittyneet valtavasti, mutta tiedonhaun perustaidot ja -vaatimukset ovat edelleen samat. – Pitää olla motivoitunut, pitää olla kriittinen ja pitää olla avoin muuttamaan omia oletusasetusarvojaan, Jarno korostaa. Parhaina muistoina opiskeluajoilta ovat jääneet biokemian harjoitustyöt.
”Kurssi opetti todella paljon. Kiitos vaan, Mika ja Varpu. Minulla on vieläkin tallessa yhtenä lopputöistä tehty mielikuvakartta ihmisen kehityksestä, eri solukerroksista, solutyypeistä sekä biokemiallisista reaktioista.”
Lysti elämys oli aina biologian opiskelijoiden ja henkilökunnan vuosittainen yhteinen illanvietto Ladunmajalla. Lämmöllä Jarno muistelee saunomista ja mitä merkillisimpiä kilvoitteluja tuvan ympäristössä. Hän myös vietti 5 kuukautta Erasmus vaihto-opiskelijana Corkissa Irlannissa. Siitä lähtien Jarno on pitänyt irlantilaisia sukulaiskansana. Vaihtoaika opetti paljon kelteistä ja kulttuureista sekä vähän englantia ja evoluutiobiologiaa.
Muitakin rakkauksia löytyi.
”Vanhan Fredan ympäristötieteiden laboratoriokurssilta alkanut laboratoriorakkaus on kehkeytynyt avioliittoksi.”
Pro gradu -tutkimusta tehdessä Jarno vietti kahtena kesänä kenttäjakson tutkimusalus Muikulla Saimaalla. Pienen tutkimusyhteisön henki, seikkailut ja saavutukset aikanaan varmasti vaikuttivat hänen haluunsa suuntautua tutkimusuralle. Jarno myös voitti opiskeluaikana Jyväskylän Saukoissa kolme vesipallon Suomen mestaruutta.
”Vaikka päivittäinen urheilu ehkä rajoitti opiskelijarientoihin osallistumista, niin kyllä aamuharjoitukset uimahallissa ennen aamun luentoja ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.”
Valmistumisen jälkeen 1990-luvun lopulla ensimmäisen työpaikan hakeminen oli vaikeaa. – En tiedä oliko viime vuosituhannella samanlaisia työkaluja opiskelijan tueksi, mutta ainakaan en osannut niitä käyttää. Toisaalta kyllä työnhaku edelleen tuntuu todella vaikealta. Mukavinta olisi, jos kotoa tultaisiin hakemaan töihin, Jarno kertoo.
Oltuaan noin 20 vuotta tutkijana pääosin eri yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, Mikkonen kyllästyi projektimaailmaan ja siihen, että koko ajan piti hakea omaa työpaikkaansa tai ainakin sen jatkuvuuden turvaavaa rahoitusta. Hänen vaimonsa vinkkasi Berggrenin hakevan opiskelevia uusia kykyjä harjoitteluun tai töihin. Koska Mikkonen oli silloin Jyväskylän yliopistossa kognitiotieteen maisteriopiskelijana, niin hän ajatteli olevansa muodollisesti kelpuutettu hakemaan pestiä.
”Vaikka eivät tällaista opiskelijaa olleet hakemassa, ansioluettelon monipuolisuus – sekä toivottavasti haastattelu – tekivät työnantajaan vaikutuksen ja hyppäsin patenttimaailmaan.”
Parasta työssä oli Mikkosen mielestä se, että patenttien kanssa työskennellessä on koko ajan luomassa uutta. Ensi vuoden myyntihitit ovat tämän päivän patenttihakemuksia. Monialaisuus tuo lisänsä työnkuvaan: asiakkaina ovat yritykset tai yksilöt raskaasta teollisuudesta nanoteknologiaan ja kansainvälisistä yrityksistä yksittäisiin keksijöihin. Patentin hakijat ovat oman osaamisalansa asiantuntijoita, joten koko ajan pääsee oppimaan jotain uutta.
Jarno Mikkonen on kotoisin Jyväskylästä, joten Jyväskylässä yliopistossa oli hänelle luonnollinen valinta opiskelupaikaksi. Jyväskylä on sopivan pieni kaupunki, jossa liikkuminen onnistuu vaivattomasti, vaikka polkupyörällä. Opiskeliljaelämä kaikessa aktiivisuudessaan virkistää kaupunkikuvaa.
”Yliopisto on täynnä viehkoja vanhoja rakennuksia. Vielä kun ne kaikki saataisiin käyttökiellosta käyttöön. Ilokivi on edelleen pop.”
Jarno Mikkonen on opiskellut enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuodesta 1994 lähtien. Yliopisto-opinnot näkyvät erityisesti tiedonhankintataidoissa. Opiskelu on opettanut sisäistämään tietoa ja soveltamaan sisäistettyä tietoa. Tiedonhakumenetelmät ovat toki reilun 25 vuoden aikana kehittyneet valtavasti, mutta tiedonhaun perustaidot ja -vaatimukset ovat edelleen samat. – Pitää olla motivoitunut, pitää olla kriittinen ja pitää olla avoin muuttamaan omia oletusasetusarvojaan, Jarno korostaa. Parhaina muistoina opiskeluajoilta ovat jääneet biokemian harjoitustyöt.
”Kurssi opetti todella paljon. Kiitos vaan, Mika ja Varpu. Minulla on vieläkin tallessa yhtenä lopputöistä tehty mielikuvakartta ihmisen kehityksestä, eri solukerroksista, solutyypeistä sekä biokemiallisista reaktioista.”
Lysti elämys oli aina biologian opiskelijoiden ja henkilökunnan vuosittainen yhteinen illanvietto Ladunmajalla. Lämmöllä Jarno muistelee saunomista ja mitä merkillisimpiä kilvoitteluja tuvan ympäristössä. Hän myös vietti 5 kuukautta Erasmus vaihto-opiskelijana Corkissa Irlannissa. Siitä lähtien Jarno on pitänyt irlantilaisia sukulaiskansana. Vaihtoaika opetti paljon kelteistä ja kulttuureista sekä vähän englantia ja evoluutiobiologiaa.
Muitakin rakkauksia löytyi.
”Vanhan Fredan ympäristötieteiden laboratoriokurssilta alkanut laboratoriorakkaus on kehkeytynyt avioliittoksi.”
Pro gradu -tutkimusta tehdessä Jarno vietti kahtena kesänä kenttäjakson tutkimusalus Muikulla Saimaalla. Pienen tutkimusyhteisön henki, seikkailut ja saavutukset aikanaan varmasti vaikuttivat hänen haluunsa suuntautua tutkimusuralle. Jarno myös voitti opiskeluaikana Jyväskylän Saukoissa kolme vesipallon Suomen mestaruutta.
”Vaikka päivittäinen urheilu ehkä rajoitti opiskelijarientoihin osallistumista, niin kyllä aamuharjoitukset uimahallissa ennen aamun luentoja ovat jääneet lähtemättömästi mieleen.”
Valmistumisen jälkeen 1990-luvun lopulla ensimmäisen työpaikan hakeminen oli vaikeaa. – En tiedä oliko viime vuosituhannella samanlaisia työkaluja opiskelijan tueksi, mutta ainakaan en osannut niitä käyttää. Toisaalta kyllä työnhaku edelleen tuntuu todella vaikealta. Mukavinta olisi, jos kotoa tultaisiin hakemaan töihin, Jarno kertoo.
Oltuaan noin 20 vuotta tutkijana pääosin eri yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, Mikkonen kyllästyi projektimaailmaan ja siihen, että koko ajan piti hakea omaa työpaikkaansa tai ainakin sen jatkuvuuden turvaavaa rahoitusta. Hänen vaimonsa vinkkasi Berggrenin hakevan opiskelevia uusia kykyjä harjoitteluun tai töihin. Koska Mikkonen oli silloin Jyväskylän yliopistossa kognitiotieteen maisteriopiskelijana, niin hän ajatteli olevansa muodollisesti kelpuutettu hakemaan pestiä.
”Vaikka eivät tällaista opiskelijaa olleet hakemassa, ansioluettelon monipuolisuus – sekä toivottavasti haastattelu – tekivät työnantajaan vaikutuksen ja hyppäsin patenttimaailmaan.”
Parasta nykyisessä työssä on Mikkosen mielestä se, että patenttien kanssa työskennellessä on koko ajan luomassa uutta. Ensi vuoden myyntihitit ovat tämän päivän patenttihakemuksia. Monialaisuus toi lisänsä työnkuvaan: asiakkaina olivat yritykset tai yksilöt raskaasta teollisuudesta nanoteknologiaan ja kansainvälisistä yrityksistä yksittäisiin keksijöihin. Patentin hakijat olivat oman osaamisalansa asiantuntijoita, joten koko ajan pääsi oppimaan jotain uutta. Tällä hetkellä Mikkonen toimii innovaatiotoiminnan erityisasiantuntija yliopiston Tutkimus- ja innovaatiopalveluissa.
”Uuden oppiminen ja sen integroiminen käytännön osaamiseen pitää mielen virkeänä ja toki itsensä kehittäminen heijastuu suoraan työelämän monipuolisempiin mahdollisuuksiin.”
Jarmo Mikkonen on opiskellut koko työelämässä olonsa ajan. Nykyään hän valikoi kursseja puhtaasti oman mielenkiinnon tai tarvitsemansa osaamisen perusteella.
”Uuden oppiminen ja sen integroiminen käytännön osaamiseen pitää mielen virkeänä ja toki itsensä kehittäminen heijastuu suoraan työelämän monipuolisempiin mahdollisuuksiin.”
