Ä¢¹½Ö±²¥

Tutkijan työ ei ole vain tutkijan kammiossa istumista ja yksinäistä puurtamista. Tutkimus toki edellyttää sitä, että jaksaa ja pystyy tekemään töitä yksin ja puurtamaan työt valmiiksi, mutta se ei tarkoita, että vain hiljaiset ja yksin viihtyvät ihmiset sopivat tutkijaksi ja että sosiaaliset, käytännön työstä pitävät eivät sovi.

Milloin valmistuit etnologiasta? Mitä muuta opiskelit?

Valmistuin 2002 maisteriksi. Sivuaineina luin sosiologiaa, naistutkimusta, museologiaa ja hungarologiaa. Silloin sivuaineiden määrää ei rajoitettu. Olin myös vuoden vaihto-opiskelijana Wienin yliopistossa etnologian laitoksella.

Mitä teet työksesi?

Olen tutkija. Minua kiinnostaa katsoa yhteiskuntaa etnologian näkökulmasta ja etnologian menetelmillä. Etnologiassa tuodaan esimerkiksi haastattelemalla esille ihmisten kokemuksia ja arjen historiaa suuremmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Minua kiinnostaa se, mitä ihmiset arkielämässään tekevät, mitä pidetään tavallisena, ja miten laajempi kulttuurinen ja yhteiskunnallinen kehys vaikuttaa siihen.

Olen tutkinut naisten housujen käyttöä pitkään. Väitöstutkimuksessani tutkin naistenlehtien kautta housujen käyttöä 1900-luvun alkupuolella. Väitöksen jälkeen olen tutkinut, miten naiset itse ovat kokeneet housujen tulon naisten pukeutumiseen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimukseni tarkoituksena on ollut tutkia naisten asemaa Suomessa, erityisesti sen muutosta ja sitä, miten naiset itse ovat muutoksen kokeneet. Uudessa tutkimuksessani aion tutkia suomalaisen feminismin lähihistoriaa, lähinnä 1970-lukua. Tarkastelen aihetta muun muassa naisten henkilökohtaisten elämänvalintojen kautta.

Miten päädyit tutkijaksi?

Opiskelijana innostuin gradun teosta tosi paljon. Opiskelin myös sosiologiaa ja naistutkimusta, jotka tukivat tätä tutkimuksellista puolta. Opiskelin myös museologiaa, silloin ajattelin, että ehkä voisin työllistyä sillekin alalle. Opintojen jälkeen olinkin jonkun verran myös museoissa töissä, mutta tuntui, että se puoli ei oikein työllistänyt. Jatko-opintoni lähtivät liikkeelle professori Pirjo Korkiakankaan ryhtyessä ohjaajakseni. Silloin ei ollut mitään paneelia tai hakuaikaa vaan mentiin vaan juttelemaan proffan kanssa.

Millaisia taitoja tutkijan työ vaatii?

Vaaditaan tietysti yleistä kiinnostusta tutkimiseen ja perustaitoja sen tekemiseen eli pitää osata etsitä tietoa ja analysoida sitä. Lisäksi pitää osata kirjoittaa hyvin, sillä tutkimuksen onnistuminen on lopulta siitä kiinni, että osaa ilmaista tutkimustulokset kirjallisesti erilaisille kohderyhmille. Tämän päivän yliopistossa pitää myös pystyä elämään epävarmuudessa ja pitämään useita projekteja yllä yhtä aikaa. Tutkijan työ ei ole vain tutkijan kammiossa istumista ja yksinäistä puurtamista. Tutkimus toki edellyttää sitä, että jaksaa ja pystyy tekemään töitä yksin ja puurtamaan työt valmiiksi, mutta se ei tarkoita, että vain hiljaiset ja yksin viihtyvät ihmiset sopivat tutkijaksi ja että sosiaaliset, käytännön työstä pitävät eivät sovi. Tutkimus edellyttää nykyään verkostoitumista. Etnologian etu on, että "sille yhdelle, joka osaa etnografiaa ja osaa lähestyä asioita ihmisten oman näkökulman ja heidän arkielämänsä kautta" on tutkimusprojekteissa tilausta.

Miten etnologian opinnot valmensivat sinua tähän työhön?

Opintojen aikana luetaan kirjoja, kirjoitetaan niistä ja tehdään gradua, mikä valmentaa tutkijan työhön. Se, mihin opiskeluaika ei valmenna on apurahojen hakeminen. Ehkä opintojen aikana pitäisi tehdä enemmän ryhmätöitä, jossa opiskelijat tekisivät omia osiaan ja kokonaisuus olisi valmis vasta kun kaikki on tehneet työnsä.  Tutkijan työssä on pitkälti kyse vuorovaikutuksesta muiden tutkijoiden, tutkittavien ja esimerkiksi rahoittajien kanssa, jolloin toisten aikataulut pitää ottaa huomioon.

Mikä on parasta työssäsi? Entä ikävintä?

Parasta on se, että saa tutkia sellaisia asioita, joista on kiinnostunut ja osallistua tieteelliseen keskusteluun tuomalla oman näkökulman siihen. Se antaa valmiuksia kommentoida myös laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Ikäviin asioihin kuuluu jatkuva rahoituksen hakeminen ja se, että on hankala sanoa, mihin tämä vie. Itsekään en tiedä, kuinka pitkään tulen tekemään tutkimusta.

Millaisia neuvoja antaisit uraansa suunnitteleville etnologian opiskelijoille?

Kannattaa ottaa sellaisia sivuaineita, joista on kiinnostunut, mutta kannattaa myös selvittää työllistymismahdollisuuksia. On hyvä tunnistaa, miksi on tullut etnologiaa opiskelemaan. Jos esimerkiksi kansainväliset tehtävät kiinnostaa, niin kannattaa ottaa sivuaineita, jotka tukevat sitä. Kannattaa ottaa tähtäimeksi se, että ei tule vain opiskelemaan, vaan että tekee sen maisterin tutkinnon ja sitten miettii, mitä siihen kannattaa sisällyttää. Opiskeluaikana kannattaa myös selvittää ajoissa harjoittelu- ja työmahdollisuuksia, jotta saisi jalkaa työelämän oven väliin. Ei myöskään pidä ajatella, että jonkun tien valitseminen sulkee jotain mahdollisuuksia. Tärkeää on uskoa itseensä. Se, mistä on kiinnostunut ohjaa uravalintaa. Esimerkiksi jostain harrastuksesta voi olla myöhemmin hyötyä työssä.

* Arja Turunen työskentelee nykyisin Jyväskylän avoimessa yliopistossa museologian opettajana.