Kieli ja yhteiskuntaluokka 2020-luvun kielentutkimuksen kohteena
Järjestäjät: Lotta Aarikka, Hanna Lappalainen (Itä-Suomen yliopisto)
Sosiolingvistiikassa keskeisimpinä sosiaalisina taustamuuttujina on totuttu pitämään ikää, sukupuolta ja sosiaaliryhmää (esim. Chambers 2009). Varhaisimmissa suomalaisissa tutkimuksissa tämä kolmikko olikin selvästi esillä (esim. Paunonen 1995 [1982]), mutta myöhemmin sosiaalinen tausta (yleensä ammatti tai koulutustaso), on jäänyt taustalle. Kun yhteiskunnallinen eriarvoisuus on 2000-luvulla lisääntynyt ja tuloerot kasvaneet, on yhteiskuntaluokkien välisiin eroihin kiinnitetty huomiota (esim. Erola 2010; Kantola & Kuusela 2019) ja niiden tutkimusta peräänkuulutettu myös sosiolingvistiikassa (Nuolijärvi 2010). Toistaiseksi sosiolingvististä luokkatutkimusta on tehty Suomessa vähän (ks. kuitenkin Haapamäki & Wikner 2022).
Työpajamme tavoitteena on keskustella kielenkäytön ja yhteiskuntaluokan välisestä suhteesta ja valottaa siihen liittyvää tutkimusta 2020-luvun Suomessa. Osa työpajan esitelmistä koostuu “Kielellinen variaatio, yhteiskuntaluokka ja eriarvoisuuden kokemukset Itä-Suomessa” (KIVELI) - hankkeessa tehdyn tutkimuksen esittelystä. Hankkeen tavoitteena on mm. kartoittaa kielenkäyttäjien käsityksiä kielen ja luokan suhteesta sekä tunnistaa kielellisiä ilmiöitä, joilla on yhteys kielenkäyttäjien yhteiskuntaluokkaan. Esitelmissä tarkastellaan esimerkiksi sitä, miten eri-ikäiset itäsuomalaiset haastateltavat kuvaavat hienomman tai paremman kielellistä esittämistä ja miten tilanteinen vaihtelu kytketään yhteiskunnalliseen asemaan.
Työpajassa on tilaa myös muille esitelmille, jotka käsittelevät tai sivuavat kieltä, yhteiskuntaluokkaa ja niiden välisiä suhteita. Esitelmät voivat koskettaa niin puhuttua kuin kirjoitettua kieltä, yhtä lailla kielenkäyttöä kuin sitä koskevia asenteita ja käsityksiä tai esimerkiksi tapoja, joilla luokasta puhutaan. Työpajamme tavoitteena onkin koota yhteen kielen ja yhteiskuntaluokan kysymyksistä kiinnostuneita tutkijoita, esitellä aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia ja ideoida tulevaa tutkimusta. Kartoitamme myös osallistujien halukkuutta osallistua kielen ja yhteiskuntaluokan teemoja käsittelevään vertaisarvioituun julkaisuun.
äٱ&Բ;
Chambers, J. K. 2009: Sociolinguistic theory. Linguistic variation and its social significance. Oxford: Blackwell.
Erola, Jani (toim.) 2010: Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Gaudeamus.
Haapamäki, Saara — Wikner, Sarah 2022: Uppfattningar om relationen mellan språk och klass i finlandssvenskan. — Puhe ja kieli 42 (2) s. 149-172.
Kantola, Anu — Kuusela, Hanna 2019: Huipputuloiset. Suomen rikkain promille. Tampere: Vastapaino.
Nuolijärvi, Pirkko 2010: Sosiolingvistin laboratorio ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. — Hanna Lappalainen, Marja-Leena Sorjonen & Maria Vilkuna (toim.), Kielellä on merkitystä. Näkökulmia kielipolitiikkaan s. 417-437. Helsinki: SKS.
Paunonen, Heikki 1995 [1982]: Suomen kieli Helsingissä. Huomioita Helsingin puhekielen historiallisesta taustasta ja nykyvariaatiosta. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.
***
Kieli, yhteiskunta, sukupuoli ja seksuaalisuus
Järjestäjät: Laura Hekanaho (Helsingin yliopisto), Jarmo Harri Jantunen (Jyväskylän yliopisto), Pekka Posio (Helsingin yliopisto), Sanni Surkka (Helsingin yliopisto)
Sukupuoli ja seksuaalisuus nivoutuvat kieleen monella tapaa sekä yhteiskunnallisella että yksilötasolla. Sukupuolta ja omaa identiteettiä rakennetaan kielen avulla (Butler, 1999), ja samanaikaisesti ryhmäidentiteetit, käsitykset “meistä” ja “muista” muodostuvat diskurssissa (Bucholtz & Hall, 2010). Myös se, miten sukupuoli ja seksuaalisuus ymmärretään yhteiskunnallisella tasolla muotoutuu jatkuvan diskursiivisen neuvottelun tuloksena eri tavoin ajassa ja paikassa. Erityisesti sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden ymmärtämisen myötä myös kielen, sukupuolen ja seksuaalisuuden yhtymäkohtia tarkasteleva tutkimus on yleistynyt ja monipuolistunut, ja tutkimusta tehdään monilla eri kielentutkimuksen alueilla (esim. Angouri 2021), esimerkiksi feministisen kielentutkimuksen ja queer-lingvistiikan saralla. Kutsumme työpajaan sukupuolta ja/tai seksuaalisuutta tarkastelevia esitelmiä kaikilta kielentutkimuksen aloilta.
Feministisen kielentutkimuksen perinteeseen on kuulunut sukupuoleen ja myöhemmin myös seksuaalisuuteen liittyvien kielellisten erojen ja eriarvoisuuksien sekä niiden taustalla vaikuttavien ideologioiden tarkastelu (ks. esim. Angouri, 2021, Bucholtz, 2014, Kramer, 2016). Intersektionaalisen feminismin (Crenshaw, 1989) vaikutuksesta on myös tunnistettu tarve tarkastella sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä kielellisiä eriarvoisuuksia suhteessa muihin sosiaalisiin kategorioihin, kuten ikään ja etnisyyteen (ks. Levon, 2015). Queer-lingvistiikka taas lähestyy sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimusta tarkoituksenaan paljastaa — ja haastaa — cis-heteronormatiivisia rakenteita (Jantunen & Surkka, 2022). Cis-heteronormatiivisuuden valta-asema näkyy esimerkiksi heteroseksuaalisuuden oletusarvoisuudessa sekä sukupuolen binäärisyyden ylläpitämiseen tähtäävissä käytänteissä (esim. Motschenbacher & Stegu, 2013). Ei-normatiivisuuden lisäksi monimerkityksellinen “queer” voi viitata myös marginalisoituihin sukupuoli- ja seksuaali-identiteetteihin. Etenkin homo- ja lesbo-tutkimuksella onkin vahvat suhteet queer-lingvistiikkaan (Jantunen & Surkka, 2022), mutta queerillä tutkimusotteella voidaan tarkastella myös normatiivisia sukupuolia ja seksuaalisuuksia (esim. Coates, 2013).
Kutsumme työpajaan esitelmiä, joissa pohditaan esimerkiksi sitä, millaisia sukupuolen ja seksuaalisuuden toisin tekemisen mahdollisuuksia kieli tarjoaa, ja miten sukupuoli ja seksuaalisuus nivoutuvat kieleen suhteessa muihin sosiaalisiin kategorioihin ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. Kaikki kielen, sukupuolen ja/tai seksuaalisuuden yhteyksiä tarkastelevat lähestymistavat ovat tervetulleita. Esitelmiä voi ehdottaa laajasti eri aiheista, esimerkiksi:
- feminististä kielentutkimusta ja/tai queer-lingvistiikkaa hyödyntävät teoreettiset ja empiiriset tutkimukset
- erilaiset menetelmälliset lähestymistavat kielen, sukupuolen ja/tai seksuaalisuuden tutkimiseen (esim. korpuslingvistiikka, survey-tutkimus, etnografia, diskurssianalyysi)
- sukupuoli- ja/tai seksuaali-identiteettien rakentuminen kielellisesti
- sukupuoli- ja/tai seksuaaliryhmien representaatio yhteiskunnassa/diskurssissa
- kielen, sukupuolen ja/tai seksuaalisuuden tarkastelu yhteiskunnallisella tasolla
- muut sukupuoleen ja/tai seksuaalisuuteen keskittyvät kielitieteelliset tutkimukset
äٱ:
Angouri, J. (2021). Language, gender, and sexuality: sketching out the field. Teoksessa: Angouri, J. & Baxter, J. (toim.), The Routledge Handbook of Language, Gender, and Sexuality. Lontoo & New York: Routledge.
Bucholtz, M. & Hall, K. (2010). Locating Identity in Language. Teoksessa: Llamas, C. & Watt, D. J. L. (toim.), Language and Identities (pp. 18–28). Edinburgh University Press.
Bucholtz, M. (2014). The Feminist Foundations of Language, Gender, and Sexuality Research. Teoksessa: Ehrlich, S., Meyerhoff, M. & Holmes, J. (toim.), The Handbook of Language, Gender, and Sexuality (pp. 21–47). Chichester: Wiley-Blackwell.
Butler, Judith (1999). Gender Trouble: Feminism and the Subversion of Identity. Lontoo & New York: Routledge.
Coates, J. (2013). The discursive production of everyday heterosexualities. Discourse & Society, 24(5), 536-552.
Crenshaw, K. (1989). Demarginalizing the intersection of race and sex: a black feminist critique of antidiscrimination doctrine, feminist theory and antiracist politics. University of Chicago Legal Forum.
Jantunen, J. & Surkka, S. (2022). Homoslangista queer-fennistiikkaan. Queer-lingvistisen tutkimuksen historia, nykyisyys ja tulevaisuus. Virittäjä, 126(2).
Kramer, E. (2016). Feminist Linguistics and Linguistic Feminisms. Teoksessa: Lewin, E. & Silverstein, L. M. (toim.), Mapping Feminist Anthropology in the Twenty-First Century. New Brunswick, New Jersey: Rutgers University Press.
Levon, E. (2015). Integrating Intersectionality in Language, Gender, and Sexuality Research. Language and Linguistics Compass, (9)7, 295–308.
Motschenbacher, H. & Stegu, M. (2013. Queer linguistic approaches to discourse. Discourse & Society, 24(5), 519–535.
***
Kirjoitus – mistä tulet, minne menet?
Järjestäjät: Bojana Damnjanović, Harri Kettunen, Lauri Marjamäki, Erika Sandman, Jenna Sorjonen (Helsingin yliopisto)
Saussuresta lähtien kielitieteen ensisijaiseksi tutkimuskohteeksi on nostettu puhuttu kieli, ja kirjoitus on jäänyt toissijaiseen rooliin puheen representaationa – ja usein jäänyt tyystin huomiotta (Coulmas 2018). Kirjoitus teknologiana on kuitenkin olennaisesti muovannut kielentutkimusta. Työkaluna kirjoitus sekä mahdollistaa kielen analysoinnin että muovaa analyysiprosessia ja sen lopputulemia. Transkriptiokäytänteet, monet teoreettiset käsitteet (mm. foneemi, sana, lause) samoin kuin yleiset kielikäsitykset nojaavat monin hienovaraisin ja usein tiedostamattomin tavoin kirjoitettuun kieleen. Tämän lisäksi kirjoitus voidaan nähdä osana kieltä, siis kielitieteen tutkimuskohteena.
Lisääntyvä kiinnostus verkossa tapahtuvaan kielenkäyttöön sekä vuorovaikutuksen multimodaaliseen luonteeseen on viime vuosikymmeninä kirvoittanut uusia keskusteluja kielen kirjallisesta modaliteetista ja sen suhteista puheeseen, viittomiin, eleisiin ja muihin vuorovaikutuksen resursseihin (Helasvuo ym. 2014, Sindoni 2014). Viimeaikainen tutkimus monikielisten yhteisöjen ja standardoimattomien kielten kirjoituskäytänteistä on niin ikään herätellyt kielentutkijoita pohtimaan uudelleen kielen ja kirjoituksen välistä suhdetta (Lüpke 2020).
Tässä työpajassa haluamme synnyttää keskustelua kirjoituksen roolista kielentutkimuksen menneisyydessä, nykytilassa ja tulevaisuudessa. Kysymme, miten kirjoitus ilmiönä on ymmärretty eri aikoina ja kuinka kirjoituksen ja muiden vuorovaikutuksen resurssien rajoja voidaan neuvotella ja lähestyä kielentutkimuksessa. Työpajassa käsiteltäviä teemoja ovat:
- Mitä kirjoitus on – miten sitä on tutkittu ja määritelty eri tutkimusperinteissä? Miten kirjoitus on muovannut kielitieteen menetelmiä ja teorioita?
- Miten kirjoitus ymmärretään kielitieteessä tänä päivänä? Mikä on kirjoituksen suhde puheeseen, viittomiin, eleisiin ja muihin vuorovaikutuksen resursseihin?
- Mikä on maailman kielten kirjallistumisen nykytila? Miten globaalin etelän käsitykset kirjoittamisesta ja kirjoituskäytänteet eroavat länsimaissa totutuista? Mitä standardoimattomien kielten kirjoituskäytännöt voivat kertoa kirjoittamisesta, puhujien kielitietoisuudesta tai kirjoitusjärjestelmien historiallisesta kehityksestä?
- Miten kirjoittaminen vaikuttaa kielen muutokseen? Voiko kirjoittaminen jopa muuttaa kieltä ilmiönä, ja miten voimme tutkia tätä?
- Miten kirjoittaminen ja standardointi toimivat kielten rakentamisen ja kielipolitiikan välineinä? Miten kirjallinen kieli muokkaa yleisiä kielikäsityksiä?
- Mitä voimme oppia kielestä tutkimalla emergenttejä kirjoituskäytäntöjä, kirjallista kieleilyä tai kirjoittamista monikielisissä konteksteissa?
- Mikä on digitalisaation vaikutus kirjalliseen kielenkäyttöön ja sen rooliin multimodaalisessa vuorovaikutuksessa? Mitä uusia vuorovaikutuksen resursseja digitaaliset alustat tuovat mukanaan? Millä tavoin erilaiset vuorovaikutuksen ilmiöt kuten emojit, lyhenteet, ilmasitaatit jne. ylittävät kirjoitetun ja puhutun tai viitotun kielen välisiä rajoja?
Työpajan teemat koskettavat monia suomalaisella kielitieteen kentällä keskeisiä aloja kuten historiallista kielitiedettä, kielitypologiaa, deskriptiivistä kenttälingvistiikkaa, vuorovaikutuslingvistiikkaa ja kielipolitiikkaa. Kutsumme kielitieteilijöitä alaan katsomatta keskustelemaan näkökulmistaan kirjoitettuun kieleen, kirjoituksen ja muiden vuorovaikutuksen resurssien suhteeseen sekä kirjoituksen rooliin kielentutkimuksessa.
äٱ
Coulmas, Florian 2018. Revisiting the ´tyranny of writing’. In Constanze Weth and Kasper Juffermans (eds.) The Tyranny of Writing. Ideologies of the Written World. London: Bloomsbury, 19–29.
Helasvuo, M. L., Johansson, M., & Tanskanen, S. K. (2014). Kieli verkossa: näkökulmia digitaaliseen vuorovaikutukseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Lüpke, Friederike 2020. The writing’s on the wall: spaces for language-independent and language-based literacies. International Journal of Multilingualism 17 (3): 382–403.
Sindoni, M. G. (2014). Spoken and written discourse in online interactions: A multimodal approach. Routledge.
***
Kokonaiskuvaa kielitilannetta koskevista tutkimuksista ja selvityksistä
Järjestäjät: Tiina Onikki-Rantajääskö (Helsingin yliopisto), Mikko Laitinen (Itä-Suomen yliopisto)
Eri kielten käyttö yhteiskunnassa ja kielikäytänteet ovat sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että tutkimuksessa vilkkaan kiinnostuksen kohteena. Tässä työpajassa tuodaan yhteen tuoreita selvityksiä sekä tutkimus- ja kehityshankkeita ja tarkastellaan tulosten ja havaintojen kautta hahmottuvaa kokonaiskuvaa eri kielten käytöstä suomalaisessa yhteiskunnassa. Työpajan tarkoitus on saattaa tutkimusten ja selvitysten tuloksia ja tutkijoita vuoropuheluun ja selventää ymmärrystä erilaisista näkökulmista, joista kielitilannetta tarkastellaan.
Viime aikoina on valmistunut tai valmistumassa useita selvityksiä, joista osa on tehty valtiovallan tilauksesta: Valtioneuvoston Kansalliskielistrategiaan (2021) perustuvat Mikko Laitisen tutkimusryhmän VNTEAS-tutkimus ”Englanti Suomen kansalliskielten rinnalla” (2023) ja Tiina Onikki-Rantajääskön valmisteilla oleva suomen kielen selvityshenkilön raportti. Marinin hallituksen tiede- ja kulttuuriministeri tilasi Janne Saarikiveltä selvityksen kansalliskielten asemasta yliopistoissa ja tutkimuksessa (Saarikivi & Koskinen 2023). Korkeakoulujen kielitilannetta eri Pohjoismaissa on aiemmin kartoittanut DYLAN-hanke, jonka pojalta valmistuu keväällä 2024 Jenny Sylvinin väitöskirja keskittyen erityisesti Helsingin yliopistoon. Valtioneuvoston periaatepäätöksenä annettuun Kielipoliittiseen ohjelmaan (2022) perustuu Vähemmistökielifoorumi, jota Kotuksessa koordinoi vähemmistökieliasioiden vastuuhenkilönä toimiva Lotta Jalava. Lisäksi Oma kieli ry on toteuttanut yhdessä Kantar Publicin kanssa Kansalliskielibarometrin 2023, joka pyrkii selvittämään suomalaisten mielipiteitä kansalliskielten asemasta ja englannin kielen lisääntyneestä käytöstä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kielikäytänteitä ja kielenopetusta koskevaan kehitystyöhön on kanavoitu julkista rahoitusta mm. Talent Boostiin kuuluvalle Kielibuusti-hankkeelle (2021–2024), jossa usean yliopiston ja korkeakoulun yhteistyönä kehitetään menetelmiä ja kootaan tietoa monikielisten työyhteisöjen, oppilaitosten ja kielenopetuksen tueksi, jotta nk. kansainvälisille osaajille tarjottaisiin mahdollisimman sujuvat ja tehokkaat väylät oppia kansalliskieliä. Käynnissä on myös lukuisia monikielisyyttä ja toisen kielen oppimista koskevia tutkimushankkeita. Salla Kurhilan johtamassa Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa tarkastellaan tietotyöyhteisöjä ja monikielisten työntekijöiden osallistumisen mahdollisuuksia kielellisesti vaativissa työtilanteissa. Nina Liljan Suomen Akatemian rahoittamassa GLO-LO -hankkeessa analysoidaan kielenkäyttöä monikielisen rakennusalan työtilanteissa. Tarvetta on myös niin kieliasenteiden tutkimukselle kuin kielikäsityksiä koskevien ja niitä kuvaavien käsitteiden perusteelliselle analyysille ja uudelleentulkinnallekin. Kieli-ideologioita tarkastellaan esimerkiksi Elizabeth Petersonin tutkimushankkeessa.
Työpajassa eri hankkeiden edustajat nostavat esiin keskeisimpiä tuloksiaan ja selostavat, minkälaisista näkökulmista kielitilannetta on heidän hankkeessaan lähestytty sekä minkälaisin menetelmin ja kysymyksenasetteluin tuloksiin on päädytty. Työpaja päättyy paneelikeskusteluun, jossa tuloksia suhteutetaan toisiinsa ja käydään vuoropuhelua tarvittavista yhteiskunnallisista toimista ja jatkotutkimuksesta.
***
Miten kielen omaksumisen tutkimus laajentaa käsitystämme kielestä?
Järjestäjät: Laura Kanto (Jyväskylän yliopisto)
Kielen tutkimuksen ja kielitieteen yksi keskeisimmistä tavoitteista on lisätä ymmärrystämme kieli-ilmiöistä. Tutkimuksilla pyritään tarkastelemaan esimerkiksi sitä, mitä kieli ylipäätään on, miten se rakentuu, miten sitä käytetään ja mikä on kielen merkitys yksilölle, yhteisöille niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisesti. Kielitieteen tutkimuskentässä usein kuitenkin unohtuu yksi perustavanlaatuinen näkökulma kieleen, nimittäin kielen omaksumisen tutkimus. Kielitieteen ja toisaalta myös kielen omaksumisen tutkimuksilla on kyllä omat hyvin pitkät perinteet. Nämä tutkimukselliset lähestymistavat kieli-ilmiön tarkasteluun kuitenkin risteävät varsin harvoin.
Erilaisten kieli-ilmiöön liittyvien piirteiden tarkastelu ja kielikäsityksen pohdinta tutkimuksissa vaikuttaa vahvasti yleiseen käsitykseemme kielestä. Kielikäsityksellä puolestaan on vahva niin tutkimuksellinen kuin yhteiskunnallinenkin kytkös. Yleinen kielikäsitys vaikuttaa esimerkiksi siihen, mikä ylipäätään pidetään osana kieltä, miten kieltä tutkimusten näkökulmasta lähestytään ja miten kieleen ja sen erilaisiin piirteisiin yhteiskunnallisesti suhtaudutaan. Nämä kysymykset konkretisoituvat varsin vahvasti silloin, kun tarkastellaan lapsen kehittyvää kieltä ja miten vielä kehittyvän kielen piirteisiin suhtaudutaan ja pidetäänkö niitä osana kieltä lainkaan. Kieli alkaa syntymästä, kehittyy käytössä osaksi minuutta yksilön ja ympäröivän yhteisön jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tämän vuoksi kieli-ilmiön tarkastelu erilaisista näkökulmista on tärkeää.
Mikali haluamme todellisuudessa ymmärtää kieli-ilmiön moninaisuutta ja löytää edes osittain vastauksia aiemmin esitettyihin kysymyksiin kieli-ilmiön piirteistä, on meidän tarpeen tarkastella myös sitä, mistä kieli meihin tulee, miten se meissä syntyy, kehittyy, miten se omaksutaan ja mitkä tekijät kielen kehitykseen vaikuttavat ja miten.
Tämän työpajan tavoitteena on tarkastella sitä, miten kielen omaksumisen tutkimus avartaa käsitystämme kielestä ja kieli-ilmiöstä. Työpajaan toivotaan esitelmiä, joissa tarkastellaan kielen omaksumisen piirteitä niin viitottujen kuin puhuttujenkin kielten omaksumisen näkökulmasta lasten kielen kehityksen eri vaiheissa. Erityisenä tavoitteena työpajaesityksissä on kielitieteen ja kielen omaksumisen tutkimuksen vuoropuhelun kautta tarkastella sitä, minkälaisia vastauksia ja uusia näkökulmia kielen omaksumisen tutkimus meille mahdollisesti antaa kieli-ilmiötä ja kielikäsitystä pohtiessamme.
***
Ukrainasta paenneet uusissa kieliympäristöissä ja -yhteisöissä / Українські біженці в нових мовних середовищах та спільнотах
Järjestäjät: Maria Frick (Oulun yliopisto), Katarzyna Kärkkäinen (Jyväskylän yliopisto), Sanna Mustonen (Jyväskylän yliopisto), Anna Verschik (Tallinnan yliopisto)
Työpaja kokoaa yhteen tutkimuksia, jotka tarkastelevat Ukrainasta paenneiden kielellisiä käytänteitä sekä kieliasenteita ja niiden muutoksia.
Pakolaisuudessa syntyy uudenlaisia kielikontaktitilanteita ukrainalaisten siirtyessä uusiin kieliympäristöihin. Uudessa ympäristössä tehdään myös yksilöistä, elämäntilanteista ja yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista riippuvia päätöksiä siitä, aletaanko investoida uuden tai uusien kielten oppimiseen. Samalla kuitenkin esim. teknologian ja median kautta osa vanhoista kielenkäyttöympäristöistä säilyy yksilön näkökulmasta lähes tai täysin muuttumattomina (ks. esim. Hippi 2020; Kapranov, Frick & Hippi, tekeillä).
Verschik (2010) on kuvannut Ukrainaa "kiehtovaksi tapaukseksi, jossa kaksi läheisesti sukua olevaa kieltä - venäjä ja ukraina - ovat olleet kosketuksissa toisiinsa pitkän aikaa jatkuvasti muuttuvissa sosiolingvistisissä olosuhteissa". Viime vuosina Venäjän hyökkäyssota on ollut kenties suurin näitä olosuhteita muokkaava tekijä. Tilastollisesti tarkasteltuna sodan kielelliset vaikutukset ovat päinvastaiset Venäjän tavoitteisiin nähden: ukrainalaisten kansallinen yhtenäisyys vahvistuu, venäjän kielen käyttöalueita kavennetaan ja monet aiemmin venäjää käyttäneet henkilöt vaihtavat kielensä kokonaan tai osin ukrainaan. Kieli, jonka ihmiset nimeävät äidinkielekseen ei myöskään ole monille ukrainalaisille se, jota arjessa enemmän käytetään. (Kulyk 2023; Kapranov, Frick & Hippi, tekeillä.)
Yksilötasolla nopeat kieliasenteiden muutokset ja niistä seurannut pyrkimys kielenvaihtoon voivat näyttäytyä eräänlaisena oppimishaasteena: samalla kun pakolaisten on sopeuduttava uuteen maahan ja sen kieliympäristöön monet haluavat myös vahvistaa omaa äidinkielen taitoaan ja varmistaa, että myös jälkeläiset saavat vahvan ukrainan kielen taidon. Suhde venäjän kieleen vaihtelee: jotkut ovat lakanneet käyttämästä sitä edes kommunikoidessaan venäläisten kanssa. Monet käyttävät venäjää arjessa, mutta sanoutuvat siitä irti tunnetasolla. Jotkut ukrainalaiset puolestaan ovat kiintyneitä venäjänkin kieleen. Myös suhtautuminen koodinvaihtoon ja surzhykiin eli ukrainan ja venäjän “sekakieleen” vaihtelee. Erilaiset monikieliset käytänteet ovat valtaosalle ukrainalaisista tuttuja jo lähtömaastaan, mikä voi osaltaan helpottaa uusien kielten käyttöönottoa osana yksilöiden monikielistä repertuaaria.
Toivomme esitelmäehdotuksia työpajan aihepiiristä. Työpajan kielet ovat suomi, englanti ja ukraina.
äٱ
Hippi, Kaarina (2020): Monikielisyyteen suhtautuminen kielielämänkertojen valossa. Teoksessa Hippi, K., Lappalainen, H. & Nuolijärvi, P. (toim.): Suomalaisten kielellistä elämää: Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeen satoa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.105 - 142.
Kapranov, Yan, Maria Frick & Kaarina Hippi (tekeillä): Ukrainian in Finland.
Kulyk, Volodymyr (2023): Mova ta indentyčnist’ v Ukrajini na kinec’ 2022-go [Language and identity in Ukraine at the end of 2022]. Zbruč, 07.01.2023 (accessed on 10.08.2023).
Verschik, Anna (2010): Contacts of Russian in the Post-Soviet Space. Applied Linguistics Review 1 (2010): 85–128.
Марія Фрік, Катажина Керккяйнен, Санна Мустонен та Анна Верші
Воркшоп об'єднає дослідження мовних практик і установок біженців з України, а також їх зміни.
У контексті біженців виникають нові типи мовних контактних ситуацій, оскільки українці переїжджають до нового мовного середовища. В цьому новому середовищі також приймаються рішення про доцільність інвестування в навчання нової мови (чи декількох мов), залежно від особистих обставин, життєвих ситуацій та можливостей, які пропонує суспільство. Водночас деякі старі мовні середовища залишаються майже або повністю незмінними з позиції користувача, зокрема завдяки технологіям та медіа (див., наприклад, Hippi 2020; Kapranov, Frick & Hippi, готується до друку).
Вершік (2010) описала Україну як "захоплюючий випадок контакту двох близькоспоріднених мов - російської та української - протягом тривалого часу в постійно мінливих соціолінгвістичних умовах". В останні роки агресивна війна Росії стала одним із найбільших факторів, що впливають на ці умови. Згідно зі статистикою, мовні наслідки війни суперечать цілям Росії: зміцнення української національної єдності, звуження сфери використання російської мови та повний або частковий перехід на українську багатьма колишніми російськомовними громадянами України. Окрім того, мова, яку люди вважають рідною, не завжди є тією, яку вони найчастіше використовують у повсякденному житті (Кулик 2023; Kapranov, Frick & Hippi, готується до друку).
На індивідуальному рівні, швидкі зміни у ставленні до мови та, як наслідок, бажання змінити мову можуть бути розглянуті як особливий навчальний виклик. Біженцям доводиться адаптуватися до нової країни та її мовного середовища, одночасно багато з них прагне зміцнити свої навички володіння рідною мовою та переконатися, що їхні нащадки також добре володіють українською мовою. Ставлення до російської мови є різноманітним: деякі перестали нею користуватися навіть у спілкуванні з росіянами, інші використовують російську у повсякденному житті, але емоційно відсторонюються від неї. Однак, є українці, які залишаються прив'язаними до російської мови. Ставлення до перемикання мовних кодів та використання суржику також варіюється. Більшість українців уже знайомі з різними багатомовними практиками у своїй країні походження, що може сприяти швидкому освоєнню нових мов як частини їхнього багатомовного репертуару.
Ми вітаємо пропозиції для презентацій, присвячених тематиці воркшопу. Робочими мовами воркшопу будуть фінська, англійська та українська.
Джерела
Hippi, Kaarina (2020): Monikielisyyteen suhtautuminen kielielämänkertojen valossa. – Hippi, K., Lappalainen, H. & Nuolijärvi, P. (Eds): Suomalaisten kielellistä elämää: Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeen satoa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.105 - 142.
Kapranov, Yan, Maria Frick & Kaarina Hippi (in prep.): Ukrainian in Finland.
Kulyk, Volodymyr (2023): Mova ta indentyčnist’ v Ukrajini na kinec’ 2022-go [Language and identity in Ukraine at the end of 2022]. Zbruč, 07.01.2023 (accessed on 10.08.2023).
Verschik, Anna (2010): Contacts of Russian in the Post-Soviet Space. Applied Linguistics Review 1 (2010): 85–128.
***
Ylioppilaskoe ikkunana yhteiskunnan kieli-ideologioihin ja kielenrakennusprosesseihin
Järjestäjät: Hanna Lantto (Turun yliopisto), Sara Routarinne (Turun yliopisto), Leena Kolehmainen (Helsingin yliopisto), Maarit Berg (Helsingin yliopisto), Anna Ristilä (Turun yliopisto), Riikka Iso-Ahola (Helsingin yliopisto), Saara Pietinen (Turun yliopisto), Hanna Turta (Turun yliopisto)
Tässä työpajassa käsitellään kieli-ideologioita ja -käsityksiä, jotka vaikuttavat Suomessa vallitsevan kielitilanteen taustalla. Analysoimme kevään 2022 ylioppilaskokelaiden pakollisen äidinkielen ja kirjallisuuden kirjoitustehtävän vastauksia (N= 27 141), joissa abiturientit esittävät näkemyksiä monikielisyydestä, vieraista kielistä, suomen kielestä ja suhteestaan muihin kieliin. Aineisto muodostaa koko Suomen kattavan ja kokonaisen ylioppilaskokelassukupolven laajuisen läpileikkauksen prosesseihin, joilla 2000-luvun alussa syntynyt, Internetin ja informaatioteknologian ympäröimänä kasvanut diginatiivien Z-sukupolvi (Seemiller & Grace 2016) rakentaa kieliä. Koulunsa päättävien nuorten aikuisten kielikäsitysten tutkiminen ennakoi Kansalliskielistrategian (Valtioneuvosto 2021) tavoitteiden mukaisesti tulevaisuuden kielitilannetta Suomessa.
Abiturienttien kieli-ideologioita ja kielikäsityksiä tarkastellaan työpajassa kielenrakennuksen viitekehyksessä (Krämer ym. 2022). Abiturienttien tekstit heijastelevat sitä, millaiset ideologiset prosessit suomalaisessa yhteiskunnassa rakentavat ja muovaavat eri kieliä kollektiiviskognitiivisina entiteetteinä arvottamalla niitä ja liittämällä niihin eri funktioita. Kieli-ideologisten prosessien hahmottaminen kielenrakentamisena korostaa kielenkäyttäjien, tässä hankkeessa abiturienttien, teksteihin muotoutuvia kieliprofiileja. Abiturienttien tekstit ovatkin tekstuaalisia performansseja, esityksiä, jotka kaiuttavat yhteiskunnassa laajalle levinneitä käsityksiä (Bauman 1975: 293, ks. myös Goffman 1959). Kokelaat esittävät teksteissään sellaisia ideologisia positioita sellaisin muotoiluin, joita arvioivat koetilanteeseen sopiviksi. Tekstuaalisina performansseina ylioppilastekstit ilmentävät abeille välittyneitä yhteiskunnan yleisiä arvostuksia ja tekevät näkyviksi niitä kieli-ideologioita, joiden ohjaamina kieliä vertaillaan ja arvotetaan ja joiden takana vaikuttavat myös globaalit trendit. Tutkimme kielenrakennusprosesseja tietokoneavusteisen diskurssianalyysin metodein (mm. Lehto 2018, Jantunen 2018), jotka mahdollistavat määrällisten ja laadullisten näkökulmien yhdistämisen.
Työpaja perustuu Emil Aaltosen säätiön rahoittamaan projektiin Z-sukupolven kieli-ideologiat: kielenrakennus tekstuaalisena performarssina. Esitelmissä käsitellään esimerkiksi uusien korpuslingvististen metodien kuten Text Re-use blastin käyttöä tekstiaineistossa, abiturienttien näkemyksiä suomalaisista vähemmistökielistä, äidinkielen ja äidinkielisyyden käsitteitä ja suomalaisissa kouluissa opetettavia kieliä koskevia kielenrakennusprosesseja. Työpajaan sisältyy myös Liisa-Maria Lehdon kommenttipuheenvuoro.
äٱ
Bauman, R. (1975). Verbal art as performance 1. American anthropologist, 77(2), 290-311.
Goffman, E. (1959). Presentation of self in everyday life. New York: Anchor Books.
Jantunen, J. (2018). Korpusavusteinen diskurssintutkimus (CADS): analyysiesimerkki homouden ja heterouden digitaalisista diskursseista. AFinLA-teema, (11), 20-44.
Krämer, P., Vogl, U., & Kolehmainen, L. (2022). What is “Language Making”? International Journal of the Sociology of Language, 2022 (274), 1-27.
Lehto, L. M. (2018). Korpusavusteinen diskurssianalyysi japaninsuomalaisten kielipuheesta. Väitöskirja. Oulun yliopisto.
Seemiller, C. & Grace, M. (2016). Generation Z goes to college. John Wiley & Sons.
Valtioneuvosto (2021). Kansalliskielistrategia.
