Tieteellinen argumentointi

³§¾±²õä±ô±ô²â²õ±ô³Ü±ð³Ù³Ù±ð±ô´Ç
Tieteellinen, asiantuntijoiden välinen keskustelu on yksi akateemisen viestinnän tekstilaji. Tieteellistä keskustelua käydään puhuen ja kirjoittaen muun muassa eri tieteenalojen seminaareissa ja konferensseissa. Työelämässä asiantuntijoiden väliset keskustelut ovat arkipäivää esimerkiksi monikielisissä ja -ammatillisissa tiimeissä.
Miten tieteellinen keskustelu eroaa arkikeskustelusta?
Tieteellisen keskustelun erityispiirteiden ymmärtäminen auttaa keskusteluun osallistumista ja sen tulkitsemista.
Karkeasti arkikeskustelun ja tieteellisen keskustelun eroa voidaan jäsentää seuraavasti:
Arkikeskustelu |
Tieteellinen keskustelu |
Matala tai vaihteleva abstraktiotaso | Korkeahko abstraktiotaso |
Erilaisista näkemyksistä ei välttämättä keskustella | Erilaisista näkemyksistä keskustellaan |
Oikeiden vastausten etsiminen | Kysymysten ja erilaisten vastausvaihtoehtojen etsiminen |
Omista mielipiteistä kiinni pitäminen | Omien näkemysten perusteleminen ja arviointi |
Auktoriteetteihin tukeutuminen | Tasavertaisten asiantuntijoiden välinen vuorovaikutus |
Mihin tieteellisessä keskustelussa pyritään?
Tieteellisen keskustelun tarkoitus on laajentaa siihen osallistuvien näkemyksiä. Se on jaetun oppimisen paikka, jossa luodaan ja kehitellään tietoa, tutkitaan ja arvioidaan sitä.
Keskustelussa pyritään siihen, että osallistujat
- tuovat esille omia näkemyksiään.
- osaavat kuunnella omista näkemyksistään poikkeavia näkökulmia.
- pystyvät myös muuttamaan omia näkemyksiään keskustelun kuluessa.
- arvostavat toistensa näkemyksiä ja yhteistä keskustelua.
- sitoutuvat argumentoivaan vuorovaikutukseen eli esittämään argumentteja ja vasta-argumentteja.
- sitoutuvat arvioimaan omia ja toistensa esittämiä näkemyksiä.