Petteri Impola
Viimeistelen Suomen historian väitöstutkimustani 1600-luvun Ruotsin valtakunnassa sääty-yhteiskunnan ihanteiden reunamilla vaikuttaneista, usein epävirallisista ja itseoppineisuuteen tukeutuneista, toimenkuvista: tietäjistä ja parantajista, kätilöistä ²õ±ð°ìä oikeudenkäyntivaltuutetuista. Tutkimukseni on osa tämän vuosituhannen historiankirjoitusta, jossa on huomioitu niin naisten kuin esimerkiksi sosiaalisesti säätyhierarkiassa alemmalla olleiden aikalaisten toimijuutta perinteisen suurmiehiä korostaneen historiantutkimuksen sijaan. Vaikka uuden ajan alun yhteiskunta ammattikuntineen oli hyvin säännelty, oli arjessa liikkumatilaa monenlaiselle toimijuudelle tarpeen mukaan, kunhan siitä ei ollut haittaa yleiselle hyvälle. Nykypäivän megatrendeillä – kuten monityöllisyydellä ²õ±ð°ìä toimeentulon, ja osin identiteettien, sirpaleisuudella – on historiallinen taustansa.
Olen yleisemminkin kiinnostunut nimenomaan varhaismodernin Pohjolan historiasta. Aikakausi loi perustan modernille – ja sittemmin postmodernille – hyvinvointiyhteiskunnallemme. Jo pro gradu -tutkielmassani syvennyin Ylä-Satakunnan taikuus- ja noituusoikeudenkäynteihin. Perusopiskelijana vanhojen käsialojen tulkitseminen oli vaikeaa, mutta istumalihasten avulla ne alkoivat avautua. Vanhojen asiakirjojen lukeminen onkin tutkijan työn suola, portti menneisyyden ihmisten maailmaan ja heidän kirjoittaviin käsiin. Sittemmin olen opettanut paleografiaa eli vanhojen käsialojen tulkitsemista ja toimittanut Vanhojen käsialojen lukuoppaan (2021 Gaudeamus). Käsialaosaamistani hyödynnän parhaillaan tutkijana Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa Kielen asiantuntijat, menneisyyden tallentajat: Kaupunginkirjureiden ammattikunta, toimijuus ja kielenkäyttö Ruotsin valtakunnassa varhaismodernina aikana 1614–1714 (Kaski). Hanketta johdetaan Jyväskylän yliopiston Kieli- ja viestintätieteiden laitokselta, mikä alleviivaa humanistisen tutkimuksen monitieteisyyttä. Kaupunginkirjurien lisäksi projektissa selvitetään heidän kirjoittamiensa oikeudenkäyntipöytäkirjojen kielihistoriallista ulottuvuutta, mikä syventää myös lähdekriittistä ymmärrystämme tästä paljon hyödynnetystä tuomiokirja-aineistosta niiden kielen, rakenteen ja sisällön osalta.
Menneisyyden ilmiöiden lisäksi historiantutkijan on hyvä ymmärtää sitä, miten menneisyys muotoutuu historiankirjoituksen myötä historiaksi. Toimin projektitutkijana hiljattain päättyneessä historiografisessa Hirsu-hankkeessa, joka jatkaa elämäänsä Pohjolan historiankirjoitus -. Hankkeessa selvitin, kuinka ruotsalaiset ja suomalaiset historiantutkijat ovat tutkineet ja tulkinneet eri painotuksin varhaismodernin Ruotsin valtakunnan säätyjä ja muita sosiaaliryhmiä. Tulevina vuosina osallistun myös Oulun yliopistosta johdetun Parantajat ja lääkinnän monimuotoisuus 1500–1900-lukujen Suomessa -hankkeen toimintaan. Apurahatutkijan elanto muodostuukin rahoituspätkistä. Monessa on oltava mukana tutkimustöiden limittyessä – mutta historiassa kaikki liittyy kaikkeen.
Tutkijan akateemisen arkipäivään sisältyy aktiivisuus erilaisissa tutkijaverkostoissa, tieteellisissä yhdistyksissä ja muissa sidosryhmissä. Tutkimusintressieni puolesta olen mukana laitoksemme Terveys ja hyvinvointi ²õ±ð°ìä Early Modern Morals -tutkimuskeskittymissä. Lisäksi istun valtakunnallisen, monitieteisen ja eri uravaiheissa olevia tutkijoita ja opiskelijoita yhdistävän hallituksessa. Nämä ovat nuorelle tutkijalle tärkeitä kohtaamispaikkoja verkostoitumiselle ja mahdollisuuksia päästä havainnoimaan, mihin suuntaan tutkimuksen sisällöt ja esimerkiksi tutkimusinfrastruktuuri ovat kehittymässä. Olen myös vuonna 1962 perustetun Jyväskylän Historiallisen Yhdistyksen () puheenjohtaja. JHY on kansallisen Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenseura, mikä avaa näkymän ja yhteyksiä suomalaiseen tiedemaailmaan. JHY:llä on vuosikymmenten varrella ollut tärkeä rooli yhdistäessään paikallisia tutkijoita ja historiaharrastajia ²õ±ð°ìä esimerkiksi tieteellisiä yleisöluentoja järjestämällä levittää uusinta tutkittua tietoa populaarin yleisön tietoisuuteen. JHY:n toiminta onkin ollut luontaisen symbioottista Historian ja etnologian laitoksen kanssa. Toivotankin kaikki jyväskyläläiset historiasta kiinnostuneet tutkijat ja opiskelijat liittymään mukaan toimintaan!
