Pasi Ihalainen
Toimin vertailevan Euroopan historian professorina erityisalanani varhaismodernin ja uusimman ajan yleinen historia. Tutkimukseni keskittyvät varsinkin poliittisen ja yhteiskunnallisen keskustelun historiaan pitkällä aikavälillä, vertailevista ja ylirajaisista näkökulmista. Olen tehnyt yhteistyötä poliittisen ja aatehistorian tutkijoiden, politologien ja kielipolitiikan asiantuntijoiden kanssa tuottaakseni monitieteisiä analyyseja poliittisten diskurssien dynamiikasta Suomessa, Ruotsissa ja eurooppalaisissa suurvalloissa. Viime aikoina myös digitaalinen historiantutkimus on tullut vahvemmin kuvaan mukaan. Erityisen kiinnostunut olen poliittisen keskustelun, poliittisten käytäntöjen, materiaalisen todellisuuden ja fyysisen toiminnan välisestä vuorovaikutuksesta sekä eri keskustelufoorumien ja maiden välisistä siirtymistä, joissa yksilöiden liikkuvuus on usein ollut ratkaisevan tärkeää.
Väitöskirjani laadin poliittisen ja uskonnollisen moniarvoisuuden käsitteellistämisestä 1700-luvun Britanniassa. Tämä johdatti minut tutkimaan kansallisten identiteettien rakentumista ja sekularisaation vaikutuksia poliittisessa keskustelussa myös Alankomaissa ja Ruotsissa. Tutkimukseni suuntautui myöhemmin erityisesti parlamenttikeskustelujen historiaan ja siihen, miten kansan poliittisesta roolista, demokratiasta ja parlamentarismista on eri aikoina kilpailevien poliittisten ryhmien toimesta puhuttu. Uusin kirjani käsittelee Venäjän vallankumouksen aikaansaamaan kuohuntaan eurooppalaisissa poliittisissa kulttuureissa sekä poliittisen keskustelun siirtymiä Britannian, Saksan, Venäjän, Ruotsin ja Suomen välillä. Tämä teema on saanut minut kiinnostumaan erityisesti poliittisen vallan oikeutuksen diskursiivisesta rakentamisesta ja haastamisesta – väkivaltadiskurssit mukaan lukien – meillä ja muualla.
Olen myös toimittanut kansainvälisiä kokoomateoksia, joiden aiheina ovat olleet poliittisten kulttuurien väliset vertailut, kielipoliittisen keskustelun dynamiikka, parlamentarismi eurooppalaisena käsitteenä sekä kansainvälisyyden käsitteellistäminen. Artikkeleissani olen tarkastellut lisäksi muun muassa historiapolitiikkaa. Euroopan historian tutkijana tehtäväni on tehdä Suomen historiallista kehitystä vertailun kautta ymmärrettäväksi sekä suomalaisille että muiden maiden tutkijoille ja yleisöille, osallistua kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun sekä edistää historian tutkimusmenetelmien kehittymistä kunnianhimoisilla, kokeilevilla ja lähitieteiden metodeja usein luovasti soveltavilla tutkimushankkeilla.
