Ä¢¹½Ö±²¥

Suomalaisissa peruskouluissa annettiin oman äidinkielen opetusta lähes 60 kielellä vuonna 2021. Koulun yleisellä ilmapiirillä ja keskustelukulttuurilla on osaltaan merkitystä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osallisuuden ja oppimisen edistämisessä, kirjoittaa kielikasvatuksen professori Mirja Tarnanen Jyväskylän yliopistosta.

Muutto toiseen maahan ja sinne asettautuminen voi olla vaativa ja stressaava prosessi, jonka aikana on opittava uusi kieli tai jopa uusia kieliä, mukauduttava uudenlaisiin käytänteisiin ja uskomusjärjestelmiin. Tästä prosessista käytetään tutkimuksissa mutta myös erilaisissa asiakirjoissa useita erilaisia käsitteitä, kuten kuuluminen, osallisuus tai ehkä tutuimpana integroituminen tai kotoutuminen.

Kyse ei ole kuitenkaan yksisuuntaisesta vaan kaksisuuntaisesta prosessista, jossa myös vastaanottavan yhteisön jäsenet mukautuvat, sopeutuvat, neuvottelevat uudenlaisista käytänteistä ja luovat niitä eri sidosryhmien kanssa sekä oppivat uutta.

Koululla instituutiona on keskeinen tehtävä lasten ja nuorten osallisuuden ja kuulumisen tunteen edistäjänä, oppimisen tukijana ja mahdollisten oppimista hidastavien esteiden madaltajana.

Suomalaisten koulujen kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus on lisääntynyt erityisesti 2010-luvulta lähtien, ja esimerkiksi Opetushallituksen mukaan maahanmuuttotaustaisten oppilaiden oman äidinkielen opetusta annettiin erillisen valtionavustuksen turvin 58 kielessä vuonna 2021.

Relevantti kysymys on, miten kouluyhteisöt kohtaavat sosiaalisen, kulttuurisen, taloudellisen ja etnisen diversiteetin ja ovat valmiita tukemaan kaikkien oppimista ja ehkäisemään sosiaalista syrjäytymistä.

Tutkimus tuntee keinoja edistää osallisuutta ja oppimista

Tutkimusten mukaan emme ole valmiita vaan kehittävää monialaista yhteistyötä tarvitaan kipeästi. PISA-tutkimusten mukaan 9. luokkalaisten maahanmuuttotaustaisten oppilaiden oppimistulokset ovat kantaväestöä heikompia, eivätkä vain Suomessa vaan keskimäärin kaikissa OECD-maissa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamien kouluterveyskyselyiden tulosten mukaan maahanmuuttotaustaiset oppilaat kohtaavat kiusaamista, yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden kokemuksia, esimerkiksi ulkonäön, kielen tai käyttäytymisen vuoksi. Lisäksi tutkimusten valossa heidän koulutuspolkunsa voivat olla pirstaleisempia ja ne saattavat johtaa muuta ikäryhmää harvemmin lukio- ja korkeakoulutukseen.

Osallisuutta ja oppimista tukevia tavoitteita voidaan kuitenkin edistää muun muassa entistä tiiviimmällä yhteistyöllä eri sidosryhmien kesken, opetushenkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämisellä, oppimisen tukikeinoilla sekä toimijuutta vahvistavalla ja kielitietoisella pedagogiikalla, mutta myös koulun yleisellä ilmapiirillä ja keskustelukulttuurilla.

Toisin sanoen sillä, miten kouluyhteisössä luodaan yhteisiä merkityksiä, neuvotellaan ja haastetaan kollektiivista mielikuvaa siitä, keiden katsotaan kuuluvan ryhmään ja minkälaisten ihmisten katsotaan olevan erilaisia ja ryhmän ulkopuolisia.

Entä jos puhuisimmekin vain meistä, jotka olemme kaikki erilaisia ja joiltakin osin samanlaisia taustoistamme riippumatta. Vahvistetaan sellaista yhteisöllistä kulttuuria, jossa kohtaamme toisemme, teemme yhteistyötä, kyseenalaistamme uskomuksiamme, opimme toisiltamme sekä annamme ja otamme vastaan apua.

²Ñ±ð¾±²õ³Ùä ne kouluyhteisöt on tehty.

Kirjoittaja Mirja Tarnanen on kielikasvatuksen professori Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta sekä koulutuksesta vastaava varadekaani kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa.  Yksi hänen tutkimuskohteistaan on maahanmuuttajataustaiset oppilaat koulussa.

Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa voit täydentää osaamistasi muun muassa Suomi toisena kielenä (S2) opetuksessa -opinnoilla, jotka on tarkoitettu opetus- ja ohjausalan ammattilaisille. *.