Ģ��ֱ��

Avoin ja vapaa media on demokratian perusedellytys, demokraattisen yhteiskunnan tukijalka, osa demokratian infrastruktuuria. Media informoi kansalaisia ja samalla valvoo ja arvioi julkisen vallan käyttöä. Rajoittamalla median vapautta rajoitetaan demokratian toimintamahdollisuuksia. Diktatuureissa ei ole vapaata lehdistöä.

Julkisuudessa on nykyään varsin yleistä väittää mediaa osapuoleksi ja syyttää journalisteja jonkin tietyn agendan ajamisesta. Jos journalismi kuitenkin jotakin asiaa ajaa niin se on demokratian asia. 

Ymmärryksen journalismin ja demokratian kohtalonyhteydestä jakavat myös melkein kaikki suomalaiset. Uutismedian liiton syyskuussa 2023 julkistama osoittaa, että 92 prosenttia suomalaisista pitää journalismia tärkeänä demokratialle.

Yksi journalismin perustehtävistä on siis vahtia valtaa pitäviä, esittää kritiikkiä ja tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia. Kriittisyys ja kyseenalaistavuus rakennettu sisään journalismiin.

Hiukan kulunutta ilmaisua käyttäen: media on vallan vahtikoira. Mutta esimerkiksi Venäjällä se on ennemminkin vallan sylikoira. Toki medialla itselläänkin on valtaa, esimerkiksi siinä, miten se kehystää asioita sekä luo eräänlaista julkisuuden päiväjärjestystä sillä, mitä asioita se nostaa esille. 

Miksi medialla on väliä?

Median tehtäviin kuuluu tiedollinen huoltovarmuus, eli luotettavan tiedon saatavuuden varmistaminen myös kriisitilanteissa ja poikkeusoloissa. Lisäksi media luo osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta yhteiskuntaan. 

Ja toki uutismedia myös tarjoaa ajanvietettä ja viihtymissisältöjä ihmisille.

Media on liiketoimintaa, joka työllistää ihmisiä. Media ei ole kuitenkaan mitä tahansa bisnestä. Jos paikallinen sanomalehti lopetetaan, niin sillä on toki vaikutuksia paikkakunnan työllisyyteen ja verotuloihin, mutta sillä on myös erittäin iso yhteiskunnallinen merkitys. 

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on jo paljon niin sanottuja uutiserämaita, kaupunkeja tai alueita, joilla ei ilmesty ainuttakaan sanomalehteä. Tämä on johtanut niissä esimerkiksi äänestysaktiivisuuden laskuun.

Medialla on siis väliä demokraattiselle yhteiskunnalle. Mutta onko sillä väliä yleisölle? 

Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin vuosittain ilmestyvä tarkastelee uutismedian kulutusta eri puolilla maailmaa.

Tutkimuksen mukaan Suomessa medialla on kyllä yleisölle väliä, tai ainakin se heitä kiinnostaa. Vuosien 2015 ja 2023 välillä uutisista hyvin tai erittäin kiinnostuneiden suomalaisten määrä on pysynyt hyvin stabiilina, ollen vuonna 2023 65 prosenttia ja 64 prosenttia vuonna 2015. Samana aikana vastaava luku on esimerkiksi Espanjassa tippunut 34 prosenttiyksikköä ja Ranskassa 23 prosenttiyksikköä.

Myös luottamus uutisiin on Suomessa selkeästi korkeampaa kuin vaikkapa Saksassa: meillä 69 prosenttia kertoo luottavansa uutisiin, Saksassa vain 43 prosenttia. Merkillepantavaa on myös se, että Suomessa ei ole luottamuksen tasossa tapahtunut pudotusta, toisin kuin Saksassa ja Isossa-Britanniassa. 

Syitä luottamukselle voi etsiä siitä, että Suomessa luotetaan myös muihin instituutioihin kuin mediaan, meillä on vahva luottamuksen kulttuuri. Suomalaisten luottamusta uutisiin voi selittää myös lehdistönvapauden hyvä tila sekä toimittajakunnan vahva ammatillinen kulttuuri.

Ja mikä on huomattavaa niin meillä ei ole juurikaan median sisäistä polarisaatiota. . Tilanne on varsin erilainen USA:ssa, jossa muun muassa Fox News antaa paljon tilaa uutismedian luotettavuutta horjuttamaan pyrkiville äänille.

Kilpailutilanne on muuttunut - yöunta uhrataan koukuttavalle sisällölle

Mutta vaikka uutismedialla on väliä, siihen luotetaan ja se kiinnostaa, niin tämä ei välttämättä johda siihen, että ihmiset haluavat käyttää aikaansa ja rahaansa uutisiin. 

Kilpailutilanne mediamarkkinalla on hyvin erilainen kuin vaikkapa 20 vuotta sitten ja vaihtoehtoja rahan ja ajan käytölle mediaan on nykyään aivan eri tavalla. Enää ei voi luottaa siihen, että uutisia kulutetaan pelkästä tottumuksesta, aamun lehteä luetaan tai tv-uutisia katsotaan, koska niin on aina tehty. 

Etenkin nuoremmille sukupolville journalismi ei välttämättä ole osa arkea. Reed Hastings, Netflixin perustaja ja hallituksen puheenjohtaja on todennut, että ”We actually compete with sleep. And we’re winning.”. Hiukan vaikea kuvitella, että sanomalehden päätoimittaja voisi todeta yhtä itsevarmasti, että ihmiset uhraavat yöunensa, koska heidän tuottamansa sisältö on niin koukuttavaa.

Yleisölle pitää siis perustella paljon aiempaa voimallisemmin ja paremmin, miksi heidän kannattaa käyttää aikaansa ja rahaansa uutismediaan. Heitä pitää muistuttaa siitä, että medialla on väliä! Heille pitää kertoa, mitä tarkoittaisi, jos laadukasta journalismia ei enää olisi tarjolla. 

Suomalaiset sanomalehdet eivät ole kuitenkaan nähdäkseni onnistuneet kovin hyvin viestimään yleisölle journalistisen median ansaintalogiikasta ja siitä, miksi uutissisällöistä olisi hyvä maksaa. 

Monen suomalaisen lehden verkon maksumuuriin törmätessä tulee vastaan pelkkä hyvin tuotekeskeinen viesti: ”Haluatko lukea koko jutun. Tilaa digilehti”. Kyse on siis siitä, että yritetään myydä tuote, eikä tarjota lupausta jostain enemmästä. 

Viesti on hyvin erilainen kuin se, millä brittiläinen sanomalehti The Guardian oikeuttaa tarpeen maksaa sisällöistä: ”It means we can challenge the powerful without fear and give a voice to those less heard. None of this would have been attainable without our reader’s generosity ­– your financial support has meant we can keep investigating, disentangling and interrogating. It has protected our independence, which has never been so critical. We are so grateful.”  Tämä on aika aika vahva myyntiväittämä, etenkin kun lehteä voi halutessaan lukea täysin ilmaiseksi. The Guardian puhuukin tukijoista (supporter), ei tilaajista.

Toimittajien kokemusta työnsä merkityksellisyydestä tutkitaan

Jyväskylän yliopistossa journalistiikan oppiaineessa alkoi elokuussa 2023 tutkimushanke, jossa selvitetään toimittajien kokemusta työn merkityksellisyydestä ja sen yhteyttä journalismin yhteiskunnallisen aseman muutokseen.

Miten journalismin tehtävään demokratian ylläpitäjänä ja vallan vahtikoirana vaikuttaa se, että huomattava osa potentiaalisesta yleisöstä ei enää koe uutismedian tarjoamia sisältöjä relevanteiksi?

Tutkimuksin on todettu, että journalismin perinteinen objektiivisuutta ja tasapuolisuutta korostava lähestymistapa ei vetoa sukupolveen, jonka kokemuspiiriä leimaavat sekä sosiaalinen media subjektiivisena ja pirstaleisena viestintäympäristönä että yhä intensiivisemmiksi käyneet yhteiskunnalliset ja sosiaaliset kriisit, kuten esimerkiksi ilmastonmuutos. 

On tärkeää ymmärtää, millaisia neuvotteluja toimittajat käyvät työnsä merkityksellisyydestä, jotta työn merkityksellisyyttä voidaan tukea mediaorganisaatioissa. Näin tutkimushanke pystyy edistämään suomalaisen uutismedian toimintaedellytyksiä hyvin konkreettisella tavalla. Hankkeen vuosien 2024 ja 2025 aikana julkistettavat tulokset edistävät myös suomalaisen journalismikentän uudistumista sekä hyödyttävät toimittajakoulutusta.

Kirjoittaja Mikko Villi on journalistiikan professori Jyväskylän yliopistossa. Hän johtaa C.V. Åkerlundin säätiön rahoittamaa hanketta ”Vallan vahtikoiria vai maailman pelastajia? Merkityksellisyyden kokemukset suomalaisessa journalismissa”.  Tiedeblogi perustuu Villin esitykseen Eduskunnan viestintäyksikön ja kotimaisen median kansanedustajille järjestämässä Media-akatemiassa 9.10.2023.