Ģ��ֱ��

Väittelin tohtoriksi Oulun yliopistosta keväällä 2020, ja jo viikko väitöksen jälkeen suuntasin muuttoauton kohti Jyväskylää. Tulin Helaan ensin apurahatutkijana Koneen Säätiön rahoittamassa -tutkimushankkeessa, joka tutkii lähihistoriamme merkittävimmän nuorisojärjestön historiaa ja oppikoulumaailman murrosta 1960–70-lukujen Suomessa.

Teinimaailma sai kuitenkin jäädä enemmän taka-alalle, kun aloitin elokuussa 2021 tutkijatohtorina omassa nelivuotisessa tutkimusprojektissani ”Leikkipuistot ja suomalainen kaupunkilapsuus 1900-luvulla”. Projektini on osa Jyväskylän yliopiston monitieteistä Lapset, perheet ja sosiaalinen kestävyys (SOSUS) -profilointialuetta, jonka tavoitteena on tuottaa uudenlaista tietoa ja ymmärrystä siitä, miten lasten ja perheiden yhdenvertaisuutta, hyvinvointia ja osallisuutta voidaan edistää ja näin rakentaa sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa.

Tutkijana olen kiinnostunut erityisesti muistoista, lapsuudesta ja nuoruudesta sekä kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmista. Minua kiehtoo erityisesti lapsuuden ja nuoruuden muistamiseen liittyvät näkökulmat. Uudessa tutkimuksessani keskitynkin suomalaisten leikkipuistojen historiaan ja tarkastelen niitä merkityksellisinä, elettyinä ja koettuina lapsuuden ympäristöinä. Lisäksi pohdin, miten niihin liitetyt henkilökohtaiset ja ylisukupolviset merkitykset ovat muuttuneet ajassa. Keskityn erityisesti siihen, miten leikkipuistoista on tullut lapsiperheiden tärkeitä toimintaympäristöjä ja miten ne ovat integroituneet osaksi kaupunkitilaa. Projektissani yhdistelen historiantutkimuksen, muistitietotutkimuksen, humanistisen maantieteen sekä kaupunkitutkimuksen menetelmiä. Monitieteinen dialogi avaa uuden näkökulman leikkipuistojen historiaan osana kaupunkilaislapsuuden kokemusmaailmaa, mutta myös suomalaista kaupunkihistoriaa. Lisäksi analysoin leikkiympäristöjen visuaalisuutta ja materiaalisuutta ja pohdin, miten leikkiympäristöjä voidaan kokea eri aistien ja tunteiden kautta.

Tutkimukseni etenemistä voi seurata osoitteessa