Draamakasvatus opettaa ilmiöistä ja itsestä: jotain uutta opetukseen

Draama on taideaine. Taiteessa on pohjimmiltaan kysymys siitä, että annetaan jollekin kiehtovalle, pelottavalle tai kysymyksiä herättävälle ilmiölle muoto, jota voidaan fiktion maailmassa yhdessä tutkia. Draamakasvatus on opetuksen ja ohjauksen työkalu, jonka hyödyntämisen voi ottaa haltuun oppimalla – vaikkapa avoimessa yliopistossa.
Julkaistu
1.2.2021

Draamakasvatuksessa luodaan mahdollisuuksia tarkastella isoja kysymyksiä yhdessä toimien ja roolien suojassa. Se tuo uutta opetukseen ja ohjaustilanteisiin. Se opettaa muutakin kuin tiedon.

Yhteinen kokemus ja sen reflektointi ovat oppimista, jota myös nykyinen opetussuunnitelma peräänkuuluttaa. Draaman voi tuoda osaksi opetusta oppiaineesta riippumatta tai se voi auttaa purkamaan työyhteisön kehittämisen kohtia. Draama toimii siellä missä on ryhmä ihmisiä. 

Peruskoulun opetussuunnitelmassa draama mainitaan opetuksen mahdollisuutena lukuisia kertoja. Paine tämän työvälineen hallinnasta kohdistuu erityisesti kielten ja kirjallisuuden, historian, yhteiskuntaopin sekä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajiin. Todellisuudessa draamaa voivat käyttää kaikkien aineiden opettajat. 

Opettajankoulutuksessa draaman ja teatterin osuus on niukka. Jotta voi rohkaista muita heittäytymään draaman maailmaan ja oppimaan sen avulla, on itsellä oltava ymmärrystä ja osaamista draamamenetelmien hyödyntämiseen. 

Draama opettaa monin keinoin 

Kaikki, mitä draamakasvatuksen avulla opitaan ja käsitellään, on perusteltua. Kyse on ajattelu- ja toimintatavasta. Sen taustalla on vahva tutkittu teoria, joka ohjaa työtapoja, harjoituksia ja genrejen valintaa. Kaikella draamakasvatuksella on tavoite. ”Mitä” ja ”miksi” ovat kysymykset, jotka toistuvat draamaopettajan mielessä toistuvasti.

Draamakasvatusta on tutkittu runsaasti. Muun muassa Hannu M. Heikkinen on ollut väitöstutkimuksellaan rakentamassa ja luomassa Jyväskylän yliopiston draamakasvatus-oppiaineen teoreettista pohjaa pohjoismaiseen ja brittiläiseen tutkimustietoon ja traditioon nojaten. Käytössä ovat kantavat käsitteet, kuten vakava leikillisyys, esteettinen kahdentuminen, joka mahdollistaa maailman tarkastelun roolien välityksellä. Kokeilun ja tutkimisen mahdollisuus on draamakasvatuksessa aina läsnä. Improvisaatio ja reflektiivisyys tulevat opintojen aikana varmasti tutuiksi. 

Heikkisen mukaan draama voi opettaa sisällöllisesti käsiteltävästä asiasta tai ilmiöstä. Se on keino oppia omasta itsestä ja kehittyä henkilökohtaisesti. Draama opettaa sosiaalisia taitoja ja yhteistä tavoitteellista työskentelyä. Lisäksi se opettaa ymmärtämään ja toteuttamaan draamaa ja teatteria.   

Ihastu ja syvenny draamakasvatukseen 

Draamakasvatuksen opinnot etenevät prosessinomaisesti. Lähijaksot ovat intensiivisiä ja antoisia, ne toteutetaan draamatyöskentelynä ryhmässä. Lähiopetusta täydentävät oppimistehtävät. Yhteisöllisyys, kokemuksellisuus, reflektointi sekä tutkiva näkökulma kuuluvat draamakasvatuksen opiskeluun. 

Perusopintokokonaisuus, jota myös draamaan ihastumisvaiheeksi kutsutaan, tarjoaa teoreettis-käytännölliset perusteet draamakasvatukselle ja sen yhteisölliselle ja yksilölliselle oppimisprosessille. Perusopintoja seuraavissa aineopinnoissa keskitytään vahvistamaan opiskelijan draamaopettajuutta ja tarjoamaan lisää valmiuksia hyödyntää draamaa yhteisöllisenä, vuorovaikutuksellisena ja kokemuksellisena taidemuotona opetuksessa ja ohjauksessa. Ne antavat tietyin ehdoin ilmaisutaidon opettajan kelpoisuuden

Heittäytyisitkö mukaan ilmaisun ja sosiokulttuurisen oppimisen maailmaan? Tutustu opintoihin ja niihin hakeutumiseen verkkosivuillamme!

Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston draamaopet:

Jarmo, Mika & Tuija Leena