Draamakasvatus, Sini Aromaa: Opinnot olivat kuin leikkimistä, mutta tosissaan — ja töitä tipahti taivaasta
Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Joensuusta. Olin kymmenisen vuotta sitten mukana aloittamassa oman kouluni draamaerikoisluokkaa. Siksi alan opinnot tuntuivat suorastaan välttämättömältä. Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston alaiset draamakasvatuksen perusopinnot järjestyivätkin onnekkaasti tänne Joensuuhun.
Minulla oli oma draamaluokka, joten sain hyödynnettyä opintoihin liittyvät tehtävät suoraan omassa työssäni. Kotona oli 2- ja 4-vuotiaat lapset, ja olikin yhtä riemua kun pääsin viikonlopuiksi lähijaksoille. Olin ihan vakuuttunut, ettei tämän hauskempia opintoja ole olemassakaan. Suosittelin draamakasvatuksen perusopintoja monille tutuilleni vaikka ihan vain harrastusmielessä.
Reppu selkään ja draamakasvatuksen aineopintoihin
Perusopintojen jälkeen hain monena vuonna aineopintoihin, mutta uutta ryhmää ei saatu Joensuuhun kasaan. Lopulta päätin vaikka puoliväkisin punkea itseni sisään Jyväskylän ryhmään. Minulle oli sanottu, ettei minua voida ottaa Jyväskylään, kun en ollut sinne hakenut.
Opintojen aloituspäivänä pakkasin kuitenkin varulta reppuni valmiiksi, kun lähdin töihin. Pidin kännykkää auki koko päivän oppitunneilla. Sitten minulle soitettiin keskellä päivää ja toivotettiin tervetulleeksi opintoihin. Läksin suoraan koulusta junaan. Muistan sen uskomattoman fiiliksen junassa matkalla Jyväskylään. Minulla ei ollut hajuakaan yöpymispaikasta, mutta ajattelin että tässä minä vain menen.
Jälkikäteen se meni juuri niin kuin sen kuuluikin mennä. Matkustin noin kerran kuussa Jyväskylään, jossa tutustuin mahtaviin ihmisiin. Se kaksi vuotta, kun sain käydä siellä, oli oma irrallinen mahtava pakettinsa. Vaikka täällä oli koulukiireet ja muut, niin minua ei koskaan harmittanut lähteä. Nautin opiskelusta täysin siemauksin, mutta asetin itselleni oikeasti myös melkoisia tavoitteita. Voisi sanoa, että olen leikkinyt tosissaan.
Aineopinnoissa oli sen verran tekemistä, että olin kahtena keväänä osittaisella opintovapaalla päivätyöstäni. Katson myös eduksi, että itsellä oli jo maisterin tutkinto. Luulen, että aineopinnot olisivat aika vaativat, jos taustalla ei ole mitään yliopisto-opiskelupohjaa.
Draamakasvattajan paperit avoimesta yliopistosta avasivat väyliä
Olen lähtenyt vanhasta koulustani eteenpäin, mutta draamaluokkatoiminta siellä jatkuu. Oma tyttäreni on nyt draamaluokalla ja poikani on menossa sinne ensi vuonna myös.
Draama avasi minulle väyliä, joita en olisi itse osannut arvata. Polkuni olisi mennyt hyvin eri tavalla, jos minulla ei olisi sattumoisin ollut kerättynä tätä draamaosaamista. Ensin päädyin sijaiseksi ilmaisupainotteiseen kouluun Espooseen. Se ei olisi onnistunut, jos minulla ei olisi ollut draamakasvatuksen aineopintoja tai tätä kokemusta.
Sitten palasin Joensuuhun, missä minulla on edelleen virka. Minut palkattiin kaupungille perusopetuksen draamakasvattajan tittelillä. Sain tavallaan tehdä itse itselleni työmääräyksen. Olen pitänyt opettajille ja rehtoreille koulutuksia ja käsikirjoittanut tarinoita draamapajoihin, joiden kanssa käyn kiertämässä kouluissa. Viimeisimmäksi minulta on tilattu draamatuokiot varhaiskasvatukseen tulevaan vihanhallintapakettiin.
Minulle tipahti kuin taivaasta tämmöiset kaksi vuotta, jolloin saan oikeasti tehdä tätä hommaa. Ei ole käynyt kertaakaan mielessä että opinnot olisivat menneet hukkaan! Ne draamakasvattajan paperit, mitkä sain avoimesta yliopistosta, eivät ole olleet vain kiva pikku lisä, vaan niillä on oikeasti ollut merkitystä.
Draamaopintojen jälkeen olen ollut aika peloton. Opinnot ovat antaneet paljon varmuutta ja luottamusta siihen, että tilanne kantaa aina ja että mokailusta syntyy jotain uutta ja mahtavaa. Olen myös oppinut kuuntelemaan ryhmää ihan eri tavalla sellaisissakin tilanteissa kun ei olla draaman äärellä. Se on tärkeää, kun tehdään töitä monenlaisten ihmisten kesken.
Kolme tärkeintä hyötyä draamakasvatuksen opiskelusta:
• Virallinen pätevyys oman alan töihin
• Uusia työtilaisuuksia, joihin draamakasvatuksen opinnot olivat edellytyksenä
• Varmuutta ryhmätilanteisiin, joihin ei ole käsikirjoitusta tai valmista mallia