Ģ��ֱ��

Avoimessa yliopistossa on monia pitkän uran juuri tässä erillislaitoksessa tehneitä, me mukaan lukien. Aloitimme työskentelyn avoimessa 1990-luvulla. Liisa toimii nyt erityispedagogiikan yliopistonopettajana, mutta on vuosien varrella ollut myös lehtorin ja etäohjaajan nimikkeillä. Koulutuspäällikkö Paula on taas ollut aiemmin opintoneuvoja, suunnittelija ja etäohjaaja, ja hän on myös opiskellut avoimessa yliopistossa ennen työuraansa. 

Niin, mikä etäohjaaja? Monimuoto-opiskelu alkoi Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa kasvatustieteellisissä aineissa jo 1990-luvulla.  Tenttien rinnalle laadittiin oppimistehtäviä, joita opiskelijat postittivat etäohjaajalle arvioitavaksi. Opiskelijat myös kohdattiin perehdytyskäynneillä, joiden aikana hoidettiin opintojen eri vaiheisiin liittyviä asioita. Käynteihin saattoi liittyä myös luentoja ja ryhmässä tehtäviä opintosuorituksia. 

Etäohjaaja oli se henkilö, joka auttoi opiskelijoita käytännön asioissa ja opintosisältöihin liittyvissä teemoissa. 

Nykyään avoimen opettajat kohdataan pääosin verkkovälitteisesti, käytännön asioihin saa sujuvasti vastauksia opiskelun palveluiden henkilöstöltämme, mm. Help.jyu-palvelusta. Eli etäohjaaminen on nivoutunut osaksi lähes kaikkien avoimessa yliopistossa työskentelevien työnkuvaa. 

Avoimen laiva ei uponnutkaan 

Maailma on muuttunut paljon näiden työvuosien aikana – viime aikoina kiihtyvällä tahdilla. Pitkä kokemus työssä jatkuvan oppimisen mahdollistamiseksi auttaa suhteuttamaan asioita ja ottamaan rauhallisemmin myös uusien tuulien kohdalla. Perustehtävämme on kuitenkin mahdollistaa akateemista opiskelua ja oppimista avoimesti kaikille. Jo se tekee työstämme merkityksellistä. 

Epäilijöitäkin on ollut. Kun varsin suosituksi kasvanut avoin yliopisto irtautui vuonna 1997 Jyväskylän yliopiston silloisesta täydennyskoulutuskeskuksesta omaksi erillislaitokseksi, kuulimme ennustuksia: ”Nyt avoimen laiva uppoaa”. Toisin kävi. Tarjonta on laajentunut vuosien varrella moneen kertaan. 

Vuosikymmeniin on lukeutunut runsaita ja laihojakin vuosia. Relanderin rahoilla tuotiin 1990-luvun laman jälkeen opintotarjontaan paljon uutta nopealla aikataululla valtion tukemana, jotta kansalaisia saatiin koulutettua ja uudelleenkoulutettua. On ollut myös vuosia, jolloin markkoja tai euroja on laskettu tarkkaan ja vuosia, jolloin pystyttiin reissaamaan henkilöstön kesken Helsinkiin balettia katsomaan tai jopa isommalla porukalla eurooppalaisiin kumppaniyliopistoihin uutta oppimaan. 

Avoimessa yliopistossa on aina katsottu eteenpäin ja oltu varhaisessa vaiheessa kehittämässä toimintaa yhä opiskelijaystävällisempään ja joustavampaan suuntaan: nyt opintoihin pääsee mukaan koska tahansa ja kaikkialta missä verkkoyhteys toimii. Meidät tunnetaan ja tarjonta on löydetty: viime vuonna avoimessa yliopistossa opiskeli yli 25 000 opiskelijaa. 

Piirtoheittimen ääreltä verkko-opetukseen  

Nykyisestä hybridiajasta käsin varhaiset vuodet omissa työhuoneissa, jos jonkinlaisissa tiloissa ja tuolloisen teknologian raameissa, tuntuvat osin onneksikin kaukaisilta. 1990-luvun loppupuoliskolla opetusreissulle lähtiessään opettaja pakkasi mukaansa paperipinojen ja piirtoheitinkalvojen lisäksi hätätapauksia varten punaisen, avoimen yliopiston yhteisen kännykän. Auton hyytyessä matkalle sillä saattoi soittaa apuvoimia paikalle ja yhteistyöoppilaitoksen rehtorille, että tulossa ollaan. 

Kampuksen kauniista Ruusupuisto-rakennuksesta tuli meille pidetty kotipaikka vuonna 2015. Siellä meillä on erinomaiset tilat verkkovälitteiseen opetukseen – jokaisen työntekijän tavoittaa nyt diginä muun muassa oppimisympäristössä, sähköpostitse ja teamsilla sekä toki myös puhelimitse ihan omasta kännykkänumerosta.  

Tässä kuvassa Paula on vuonna 2001 jakamassa ilmoittautumislomakkeita avoimen yliopiston tilojen ulkopuolella olevan jonon opiskelijoille. He sitten täyttivät lomakkeen ja toivat sen opintosihteereille. Syksyisin pidettiin myös infotilaisuuksia, joissa opiskelijat pystyivät tekemään ilmoittautumisensa. 
 

Ohjeita ja opintorekistereitä monessa muodossa 

Ennen digiaikaa opintoihin tutustuttiin ja opiskeluohjeet luettiin paperisista ohjelmakirjasista, ja oppiainekohtaisista opinto-oppaista. Niiden työstämisessä tarkalla aikataululla oli suurella osalla henkilöstön jäsenistä oma roolinsa. Ohjeet ja päivämäärät tarkistettiin erityisen moneen kertaan ennen painatusta. 

Kun painon väki sai työnsä valmiiksi, me jatkoimme niiden parissa lihasvoimin: aivan kevyitä opaslaatikot eivät olleet kuljettaa infotilaisuuksiin, jakelupisteisiin tai messuille. 

Kun opiskelija aloitti opinnot ennen sähköisten järjestelmien aikaa, hänelle tehtiin opintokortti opintosuoritusten kirjaamista ja tallentamista varten. Opettajat kirjasivat opintokokonaisuuksien edistymistä ruutuvihkoon, ja valmiista opintokokonaisuudesta opiskelija sai paperisen todistuksen. 

Sähköinen opintorekisteri tuli meille käyttöön vuonna 2005, suomalaisten avointen yliopistojen keskuudessa varsin varhain. Sen jälkeen olemmekin opiskelleet monien eri järjestelmien ja oppimisalustojen käytön – ja nähneet niiden kehittyvän hurjasti. Omat haasteensa on tuonut ja tuo jatkossakin se, että avoimen yliopiston toiminta poikkeaa monessa kohtaa yliopiston tutkintokoulutuksesta, mutta käytämme kuitenkin samoja järjestelmiä. 

Välittämistä ja yhteisiä tavoitteita monitieteellisessä yhteisössä 

Korona-aika oli valtava muutos: vaikka opetus oli vuonna 2020 jo lähtökohtaisesti pitkälti verkkovälitteistä, oli moni asia suunniteltava uudestaan. Myös se, mitä ei aiemmin ajateltu opetettavan verkkovälitteisesti, siirrettiin etäopinnoiksi. Avoimet yliopistot tarjosivat tuolloin laajasti maksuttomia opintoja koronan aikana työttömille ja lomautetuille sekä yliopistojen tutkinto-opiskelijoille, mikä moninkertaisti opiskelijamäärän yhtäkkiä. Suunnitelmat menivät uusiksi kaikilla tasoilla. Avoimen väki osoitti todellista kykyä joustavuuteen ja myös sen, että haluamme vaikeinakin aikoina toimia opiskelijoiden hyväksi. 

Myös etäkonttoreille siirtymisen hetkellä yhteisöllisyys on ollut meille tärkeä arvo ja se on näkynyt käytännössä esimerkiksi välittävinä tiimeinä ja hyvänä tiedon kulkuna. Avoimen hyvä ilmapiiri oli tärkeä tekijä koronavuosien muutosten onnistumisessa. 

Tässä kohtaa onkin hyvä kohta tuoda esiin monin tavoin aktiivinen avoimen porukka – moni yhteisöllisyyttä edistävä asia on aidosti lähtöisin oman väen keskuudesta, upeista työtovereistamme. Esimerkkeinä vaikkapa avoimen sählyporukka, joka on pelannut jo vuodesta 1997, ja yhteisömme osallistuminen Plan-kummitoimintaan ja verenluovutukseen. Käymme työkaveriporukoilla teatterissa vapaa-ajalla, ja avoimen väkeä näkee osallistumassa liikuntatapahtumissa maratonviestistä kirkkovenesoutuun. Toimiston taukotilassa raikaa usein iloinen ja aito naurun helinä, kun vaihdamme työn lomassa ajatuksia ja kuulumisia. 

Avoin yliopisto on erityinen myös siksi, että meillä ovat edustettuna kaikkien Jyväskylän yliopiston tiedekuntien opinnot. Olemme aidosti monitieteinen työyhteisö. Opiskelijakuntamme on myös moninainen, ja arjessa kohtaavat erilaiset ihmiset, taustat ja kokemukset. Kansainvälinen avointen yliopistojen verkosto ja siihen liittyvät vierailut ja oppimisen mahdollisuudet laajentavat ajatteluamme. Nämä ovat meille rikkauksia. Avoimessa näkökulmat ja ideat kohtaavat, ja meillä toimintaa kehitetään aktiivisesti, opiskelijoidemme hyväksi.