Voiko kone ajatella kuten ihminen?
Nopeaan tahtiin teknologisoituva maailma voi aiheuttaa kitkaa ihmisen ja koneen välille, mutta ihmisen ajattelua ymmärtävä tekoäly voi ratkaista tämän ongelman, kirjoittaa kognitiotieteen apulaisprofessori Jussi Jokinen.
”Voivatko koneet ajatella?” kysyi Alan Turing jo vuonna 1950 kuuluisassa artikkelissaan Computing Machinery and Intelligence. Turingin vastaus kysymykseen on ”Turingin testinä” tunnettu ajatuskoe: älykkään, ajattelevan koneen tulee pystyä käyttäytymään niin ihmisenkaltaisesti, että ihminen ei erota, onko kyseessä kone vai ihminen.
Turingin vastaus kysymykseen koneen ihmisenkaltaisesta älykkyydestä on siis: kyllä, mikäli kone voi puijata ihmistä luulemaan konetta ihmiseksi.
Millaisia ominaisuuksia ja kykyjä koneella sitten tulisi olla, jotta pitäisin sitä älykkäänä? Minulle, kognitiotieteen tutkijalle, Turingin koe on innostava, sillä se pakottaa määrittelemään älykkyyden ja kysymään, mitä ihmisen älykkyys oikeastaan on.
Jotta koneen älykkyys olisi ihmisenkaltaista, tulee koneen esimerkiksi unohtaa, tehdä silloin tällöin loogisia virheitä, ja käyttää aikaa monimutkaisten laskutoimitusten tekemiseen – ihmisen kaltaisesti.
Jotta tämä olisi uskottavaa, on koneella oltava teoria ihmisen muistista, loogisesta päättelykyvystä ja päässälaskemisesta. Tämän ihmisen älykkyyden teorian muotoilu siten, että sen voi kirjoittaa tietokoneohjelmaksi, on kognitiotieteellisen tutkimukseni perusta.
Tavoitteena ihmisen ajattelua ymmärtävä tekoäly
Mitä konkreettista hyötyä voisi olla koneesta, jolla on ohjelmaksi auki kirjoitettu teoria ihmisen kaltaisen älykkyyden simuloimisesta? Vastaus on: ymmärrys. Ihmisen sosiaalisen älykkyyden voi määritellä kyvyksi tulla toimeen toisten kanssa. Tämä edellyttää, että ihminen ymmärtää muita.
Voin esimerkiksi havaita kollegani olevan huonolla tuulella, ja alkaa pohtia, mitkä tapahtumat saattaisivat selittää havaintoni. Tällaisen pohdinnan edellytyksenä on eräänlainen naiivi, esitieteellinen teoria siitä, miten muiden ihmisten mielet toimivat. Tietokoneella – toisin kuin ihmisellä – ei synnynnäistä kykyä tällaiseen pohdintaan ole.
Nopeaan ja välillä hirvittäväänkin vauhtiin teknologisoituva ja tekoälyistyvä maailma aiheuttaa kitkaa ihmisen ja koneen välille.
Kyseessä on kohtaantumisongelma: kone ei kykene sujuvoittamaan ihmisen elämää, mikäli kone ei ymmärrä, miten tässä tehtävässä voi onnistua.
Kohtaantumisongelman ratkaisu on siis koneessa, joka ei välttämättä ajattele kuten ihminen, mutta jolla on teoria siitä, miten ihminen ajattelee.
Älykäs auto ohjaa kuskin huomiota
Otetaan esimerkki omasta tutkimuksestani. Itseajavia autoja on viime vuosina pidetty nopeasti yleistyvänä arkipäivän esimerkkinä tekoälyn mahdollisuuksista. Käytännössä autonomisen auton kehityksen tiellä on kuitenkin monta estettä. Näistä mahdollisesti isoin on juuri kohtaantumisongelma.
Ihmisten kyky ajaa turvallisesti muiden autojen ja jalankulkijoiden muodostamassa hyvin kompleksisessa liikenneympäristössä on mahdollinen ihmisen sosiaalisen älykkyyden ansiosta. Itseajautuvilta autoilta tällainen älykkyys puuttuu.
Tutkimuksessani olen selvittänyt sitä, miten itseajava auto voisi ottaa huomioon kuljettajan mukautumisen automaation erilaisiin vaiheisiin.
Olen käyttänyt apuna laskennallista mallia ihmisen älykkyydestä ja ennustanut, miten ajonaikainen toiminta muuttuu, kun käytetään kaistavahtia.
Malli ennustaa, miten kuljettajan havainnointi tiehen vähenee kaistavahdin seurauksena, kun katse on pidempiä aikoja esimerkiksi puhelimen näytöllä. Tämä riippuu siitä, miten paljon kuljettaja luottaa automaatioon ja kuinka vaativa puhelimella tapahtuva vuorovaikutustilanne on.
Tällainen malliperustainen älykkyys voidaan siirtää itseajavaan autoon, mikä antaa sille alkeellisen kyvyn ymmärtää käyttäjäänsä.
Älykäs auto huomaa, jos kuljettaja luottaa liikaa kaistavahdin tuomaan turvaan, ja muistuttaa kuljettajaa kiinnittämään huomiota myös liikenteeseen.
Tulevaisuudessa on yhtä tärkeämpää, että teknologia osaa ennustaa ihmisen ajattelua ja käytöstä oikein
Turing esitti kysymyksensä koneen älykkyydestä yli 70 vuotta sitten, mutta vieläkään ei voida varmasti sanoa, voiko kone koskaan ajatella kuten ihminen. Turingin kysymyksestä voidaan kuitenkin hyötyä ja oppia kysymällä, mikä tekee ihmisestä älykkään – voisiko tämän älykkyyden muotoilla niin tarkaksi teoriaksi, että kone voisi sen avulla ymmärtää paremmin käyttäjäänsä.
Jussi Jokinentyöskentelee kognitiotieteen apulaisprofessorina Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnassa.
