Kielitietoisempi opetus vaatii uudenlaista ajattelua peruskouluissa, arvioi tutkijatohtori Elisa Repo
Elisa Revon asiantuntemukselle voi ennustaa vilkasta kysyntää tuleville vuosille.
Suomalainen peruskoulu on muuttunut uudella tavalla monikieliseksi verrattain nopeasti – ja tämän muutoksen tukemiseenRevolla on laaja-alaista näkemystä.
Suomessa asuvan monikielisen väestön määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Viime vuonna Suomen peruskouluissa puhuttiin ensikielenä jo noin 150:tä kieltä. Peruskoululaisista joka kymmenes puhui äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea vuonna 2022.
Repo työskentelee Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja tutkii nyt monikielistymisen kannalta olennaista asiaa: millä tavoin vastasaapuneiden oppilaiden integroitumista kouluyhteisöön voitaisiin tukea kokonaisvaltaisesti?
Meneillään oleva tutkimus on luonteva jatko , joka sai tunnustusta myös palkintoraadeilta viime vuonna. Kari Sajavaara -palkinnon perusteluissa kiitettiin aiheen yhteiskunnallista merkittävyyttä. Siirtolaisuusinstituutti puolestaan palkitsi väitöksen vuoden parhaana muuttoliikkeisiin ja etnisiin suhteisiin liittyvänä väitöstutkimuksena.
Revolla on vankka tuntuma koulujen arkeen: hän on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, suomi toisena ja vieraana kielenä -opettaja sekä luokanopettaja.
Tiedonalakohtaisten tekstitaitojen opettaminen kaikille opettajille
Elisa Revon kiinnostuksen ytimessä ovat kielitietoisuus ja kielitietoinen pedagogiikka. Ne ovat avainasemassa, kun alun alkaen yhteneväiselle väestölle rakennettu peruskoulu monikielistyy ja kulttuurisesti moninaistuu.
Kielitietoinen opetus kirjattiin peruskoulun opetussuunnitelmaan vuonna 2014. Kiteyttäen se tarkoittaa ymmärrystä siitä, että kaikki oppiminen tapahtuu kielen välityksellä. Tiedonalakohtaisia tekstitaitoja harjoitellaan samalla, kun opiskellaan kunkin oppiaineen sisältötietoja.
Ja siinä kouluilla on vielä tekemistä, Repo sanoo.
Kielitietoisen opetuksen pitäisi kuulua kaikkiin oppiaineisiin ja kaikille opettajille. Tällä hetkellä kielitietoisuutta pidetään kuitenkin helposti suomenopettajien, kieltenopettajien tai perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajien asiana", sanoo Elisa Repo.
Muutos tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että tiedonalakohtaisten tekstitaitojen opetukseen tulisi tietoisesti kiinnittää huomiota kaikkien oppiaineiden tunneilla.
”Jos oppilas ei ole päässyt lukemaan koulun kielenkäyttötilanteille tyypillisiä tekstejä opetuskielellä, opettajan pitää pohtia monia asioita sisällön opettamisen ohella. Millaisia tekstilajeja oppiaineissa luetaan ja kirjoitetaan? Miten opetetaan löytämään tieto eri alojen teksteistä? Miten ennakoidaan ja päätellään otsikoita, kuvia ja kaavioita tulkitsemalla? Mikä on olennaista tietoa? Miten hyvä vastaus tai käsitteen määritelmä rakennetaan?” kuvailee Elisa Repo.
Harvalla opettajalla on kuitenkaan kokemusta siitä, miltä tuntuu oppia suomea uutena kielenä, muistuttaa Repo. Siksi kielitietoisuuden pitäisi olla nykyistä vahvemmin mukana myös uusien opettajien koulutuksessa.
”On helpompi tukea oppilasta, kun tietää, miten kielen oppiminen tapahtuu.”
Kielitietoinen opetus tukee lukutaidon ٳää
Keskustelu koulujen monikielistymisestä sai vauhtia viimeksi syksyllä 2024, kun julkaistiin PISA2022-tutkimukseen liittyvä raportti maahanmuuttajataustaisten nuorten osaamisesta. PISA-tutkimukset osoittivat lukutaidon heikentyneen sekä valtaväestöön kuuluvilla että maahanmuuttotaustaisilla 15-vuotiailla.
Repo sanoo, että kielitietoisuus ja strategioiden opettaminen eri tiedonaloille tyypillisten tekstien kanssa toimimiseen eri oppiaineissa osaltaan edistäisivät lukutaitoa.
”Oma kieli on tärkeä osa identiteettiä ja oppimisen voimavara”, hän korostaa.
Opetusta voi muuttaa kielitietoisemmaksi monin tavoin:
Hyviä tapoja on monia. Oppilasta voi ohjata perehtymään omalla ensikielellään tulossa olevaan oppisisältöön jo ennen oppituntia, jolloin uutta tietoa pääsee sitten kenties jäsentämään mielekkäämmin.
”Oppilaan koko kielirepertuaarin käyttöön voi kannustaa vaikkapa pari- tai ryhmäkeskusteluissa. Tunnin rakenne on hyvä olla esillä taululla: milloin ennakoidaan, milloin käsitellään, milloin kerrataan. Tehokkaita tapoja ovat myös mallitekstien tutkiminen, luettavan pilkkominen osiin sekä teksteistä keskusteleminen kieltä vahvemmin osaavan tuella”, Repo sanoo.
Repo toivoo myös oppimateriaaleihin kielitietoisuutta tukevia uudistuksia.
Kirjoissa on tekstien sisältöihin liittyviä tehtäviä, mutta niiden ohessa voisi myös olla tehtäviä, jotka itsessään ohjaavat tiedonalakohtaisten tekstitaitojen harjoitteluun.”
Kiinnostus moninaisuusasioihin on vienyt töihin ulkomaille
Ennen kuin Repo viimeisteli väitöstutkimuksen ja aloitti työt tutkijatohtorina, hän ennätti työskennellä opettajana ja assistenttina Suomessa, Saksassa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa.
Näistä töistä peräisin ovat myös kielitietoisuuteen liittyvät avainkokemukset.
Repo lähti vuonna 2014 kesken maisteriopintojen opetusassistentiksi Indianan yliopistoon Yhdysvaltoihin. Se jätti muistiin vahvan jäljen siitä, miltä tuntuu aloittaa aivan uutena.
Menin hyvin kansainväliseen yhteisöön ja aluksi minusta tuntui, että olin aivan pihalla. Vaikutuin siitä, miten hyvin minut otettiin vastaan, autettiin käytännöissä ja minusta tuntui siltä, että osaamiseni otettiin vakavasti.”
Palattuaan Suomeen hän aloitti opettajana perusopetukseen valmistavassa ryhmässä Espoossa. Uusille ryhmille oli kova tarve, kun sota Syyriassa toi Suomeen kerralla paljon uusia oppilaita. Ryhmän kanssa Repo koki omakohtaisesti, miten tärkeä turvallinen opettaja voi olla uuteen maahan ja kulttuuriin saapuneille lapsille.
Liikuttava muistutus siitä oli esimerkiksi syntymäpäiväkakku, jonka oppilaat olivat valmistaneet salaa Revolle. Se odotti luokassa välitunnin jälkeen.
”Tällaisia samanlaisia kokemuksia olen kuullut monelta opettajalla, kun olen käynyt opetusryhmissä eri puolella Suomea haastattelemassa opettajia tutkimuksiani varten. Kyse on siitä, että oppilaat kokevat opettajan iloitsevan heidän läsnäolostaan koulussa, olevan heidän puolellaan, näkevän osaavina ja kyvykkäinä oppimaan uutta.”
Uutta ajattelua Suomen kouluihin
Yksi ratkaisevista, kielitietoisuuteen liittyvistä oivalluksista syntyi Kaliforniassa, jossa Elisa Repo viimeisteli väitöskirjaansa Kalifornian yliopiston Berkeleyn kielikeskuksessa (Berkeley Language Center) vuonna 2022. Sieltä on peräisin ajatustapa, jonka Repo haluaisi viedä Suomenkin kouluihin.
”Kielikeskuksen johtaja Kimberly Vinall sanoi ajatuksia herättävästi, että monikielisyys on juhlittava asia. Se muutti ajatteluani. On tavallisempaa, että monikielisyys nähdään haasteena ja tuettavana asiana. Itsekin olin ajatellut asiaa pitkään tuen näkökulmasta”, Elisa Repo sanoo.
Kielitietoisuus on koko koulutusjärjestelmän kattava ajattelutapa, ei yksittäinen temppu."
"Jotta kielitietoinen pedagogiikka siirtyy luokkahuoneisiin asti, tarvitaan uudenlaista yhteistyötä eri aineiden opettajien välille, kielenoppimista tukevien käytänteiden yhteisٳää kouluyhteisöissä, opetusmateriaalien uudistamista, koulun johdon tukea ja kielitietoisuuden lisäämistä opettajankoulutuksessa muillakin tiedonaloilla kuin kielissä”, sanoo Repo.
Koulujen arjessa kielitietoisuutta edistäisivät eri alojen opettajista kootut kieliltietoisuustiimit, jotka yhteistyössä uudistaisivat koulun toimintakulttuuria. Tarvittaisiin myös nykyistä järjestelmällisempää, kouluihin jalkautuvaa täydennyskoulutusta kaikkien aineiden opettajille.
Kielitietoisuus saisi myös näkyä koulussa fyysisissä puitteissa.
”Tästä esimerkkinä rakennus, jossa monikielisyys koulun voimavarana näkyi tervehdyksinä, teksteinä ja taideteoksina, kuului aamunavauksissa ja koulun juhlissa. Sellaisessa hengessä, että me olemme moninaisuudestamme ylpeitä, osaamme näin monia kieliä ja luomme oppilaille mahdollisuuksia ottaa asiantuntijarooleja kielellisestä ja kulttuurisesta moninaisuudestaan”, kuvailee Repo.
