Kunnostustoimenpiteet

Mitä teemme?

Jokiuomien habitaattikunnostus

Kunnostus puurakenteilla toteutetaan sijoittamalla jokiin erilaisia puurakenteita (suisteita ja altakaivajia), joiden avulla vähennetään pohjan liettymistä ohjaamalla hienojakoinen sedimentti jokipenkoille. Näin parannetaan joenpohjan happiolosuhteita ja puhdistetaan pohjasoraa raakunpoikasille sopivaksi ympäristöksi ja lohikalojen kutualueiksi.

C1a_suomi_Series of wooden deflectors underminers and flood dam_ MHPWF_muokattu.jpg

Koskien ennallistaminen: Kohdejokien suurin ongelma on uomien suoristus ja perkaus tukinuittoa varten, mikä on vähentänyt raakuille ja sen isäntäkaloille sopivia elinympäristöjä. Perkauksissa poistetut irtolohkareet sijoitetaan takaisin jokiin, minkä seurauksena pohjanmuodot ja pohjasoran laatu monipuolistuvat ja toisaalta vedenvirtausprofiili vakautuu. Näin luodaan sopivampia olosuhteita raakulle. Suuremmat lohkareet ja kunnostetut syvänteet puolestaan tarjoavat lohikaloille paremman ympäristön.

Kutualueiden ennallistaminen toteutetaan keskittymällä pääasiassa jo olemassa oleviin kutualueisiin, joilta kutusoraikko on huuhtoutunut pois. Joenpohjaa myöhennetään ja siivilöidään sopivien kutualustojen ja raakunpoikasten elinympäristöjen aikaansaamiseksi. Ennallistetut alueet pidetään puhtaina ja happipitoisina puurakenteiden avulla.

Alkuperäisten jokiuomien palautus: Erilaisin rakentein suljettuja jokien sivuhaaroja avataan vedenvirtauksen palauttamiseksi alueille, jotka ovat olleet kuivilla vuosikymmeniä. Vanhan jokiuoman kasvillisuus poistetaan ennen sivuhaarojen avaamista. Toimenpiteellä paitsi laajennetaan itse jokialuetta, mutta myös mahdollistetaan joen yhteys tulvatasankoihin.

Vaellusesteet ja sedimenttialtaat

Sedimenttialtaiden rakentaminen: Suomessa laajamittaiset metsien ja kosteikkojen ojitukset ovat aiheuttaneet sedimenttikuormitusta jokiin, mikä vahingoittaa jokiluontoa mm. vähentämällä lohikalojen kutupaikkoja, suojia ja talvella käytettävissä olevia elinympäristöjä. Sedimentin laskeutusaltaita rakennetaan jokien hitaasti virtaaviin ja helposti sedimentoituviin kohtiin puurakenteiden avulla. Tavoitteena on kerätä ylävirrasta saapuvaa sedimenttikuormaa erityisesti tulva-aikana, ja tyhjentää altaita niiden täytyttyä.

Vaellusesteiden poisto takaa eläinten vapaan vaelluksen ja liikkumisen jokiympäristössä. Raakun lisääntyminen on täysin riippuvainen sen toukkavaiheen isäntäkaloista, Atlantin lohesta ja taimenesta, ja näin lohikalojen vaellusesteet muodostuvat lisääntymisesteiksi myös raakulle. Esteiden poisto mahdollistaa elinympäristöjen uudelleenasutuksen lohikalojen ja raakun toimesta.

”Raakkulastentarhojen” perustaminen

Kunnostusten yhteydessä jokien pohjille rakennetaan raakunpoikasten kasvuympäristöiksi soveltuvia kokeellisia sora-alueita, joiden happiolosuhteita ja stabiiliutta seurataan projektin aikana. Projektin loppupuolella alueista tutkitaan niihin mahdollisesti luontaisesti asettuneiden raakkujen läsnäolo.

C3_suomi_Example of an FPM juvenile kindergarten_MHPWF_muokattu.jpg

Valuma-aluevesien käsittely

Ojien tukkiminen: Projektin merkittävin valuma-alueisiin kohdistuva kunnostustoimenpide on ojien umpeen kaivaminen ja turvepatojen rakentaminen vedenpinnan nostamiseksi ja turvemaiden ennallistamiseksi. Tämän lisäksi ojia tukitaan putkipadoilla ojien eroosion ja jokiin kulkeutuvan sedimenttikuorman vähentämiseksi.

Pintavalutuskenttien ja kosteikkojen perustaminen vähentää valuma-alueilta jokiin saapuvaa kuormaa: valumavedet suodattuvat kulkiessaan pintavalutuskentän läpi, ja patoamalla ja vähäisillä kaivuilla rakennetut kosteikot pidättävät ravinteita ja kiintoaineita. Tämän lisäksi kosteikoilla on merkittävä rooli niin biodiversiteetin ylläpitäjinä kuin virkistysalueina.

Puskurialueet ja kalkitus

Puskurialueiden perustaminen ja laajentaminen: Valuma-alueen ravinne- ja sedimenttikuormaa vähennetään myös joki- ja purorantojen puskurialueilla. Vedenpuhdistuksen lisäksi niillä on tärkeä rooli vesialueen mikroilmaston ja biodiveriteetin ylläpitämisessä.

Eroosiosuojaus: Valuma-alueen paljaita ojanpenkkoja suojataan eroosiolta siirtämällä tai istuttamalla niihin kotoperäistä kasvillisuutta. Kasvillisuus sitoo maata ja ehkäisee penkkojen liettymistä ojiin ja näin kiintoaineen kulkeutumista jokiin.

Kalkitus: Ennalta laboratoriotestien perusteella valittujen savimaiden kalkituksella pyritään parantamaan maaperän laatua, mikä tehostaa kasvien ravinteidenottoa ja vähentää fosforin kulkeutumista vesiin. Kalkitus parantaa maaperän rakenneta ja vedenläpäisykykyä pitkällä aikavälillä, mikä nostaa veden pH:ta lähemmäs raakulle ja lohikaloille optimaalista tasoa.

Raakkujen laitoskasvatus

Laitoskavatus tapahtuu Suomessa Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla sekä Virossa Põlulan kalanviljelylaitoksella. Lisäksi Åbyälven-joella Ruotsissa toteutetaan osittain keinotekoista raakunkasvatusta infektoimalla joessa olevat kalat kontrolloidusti raakuntoukilla, glokidioilla. Yhteensä yhdeksän uhanalaista raakkupopulaatiota pyritän elvyttämään laitoskasvatuksen avulla. Joko aikuiset raakut tai glokidiat tuodaan kasvatuslaitoksille, kalat infektoidaan aikuisista vapautuneilla glokidioilla, ja poikasia säilytetään laitoksissa, kunnes ne ovat tarpeeksi vahvoja selvitäkseen yksin jokielinympäristössä - aluksi joko reikälevyillä tai soralaatikoissa ja myöhemmin pohjasorassa. Poikasten uudelleenistutus kotijokiinsa kasvattaa ajan saatossa raakkupopulaatioiden kokoa tasolle, jossa simpukan normaali lisääntymiskierto jälleen toimii. Raakun laitoskasvatuksella pystytään näin estämään populaatioiden kuoleminen sukupuuttoon ja palauttamaan niiden lisääntymiskyky, kun kasvatus toteutetaan samanaikaisesti kunnostustoimenpiteiden kanssa.

C6_suomi_muokattu.jpg