YFI Hackathon kutsuu opiskelijoita ratkomaan yhteiskunnallisia ongelmia
Mikä on YFI Hackathon?
Hackathon on erityisesti teknologia-alalla suosittu tapahtumamuoto, jossa tiimit kokoontuvat yhteen ja etsivät lyhyessä ajassa ratkaisuja ja ideoita tiettyyn ennalta määrättyyn haasteeseen. YFI Hackathon vie tämän konseptin uudelle tasolle soveltamalla sitä yhteiskuntatieteissä. Tapahtuma yhdistää demokraattisen osallistumisen ja yliopistopedagogiikan, korostaen opiskelijoiden aktiivista roolia ja toimijuutta oppimisprosessissa.
Tapahtuma tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden opiskelijaryhmille käsitellä tehokkaasti ja luovasti monimutkaisia yhteiskunnallisia haasteita, kuten taloudellisia, sosiaalisia tai etiikkaan liittyviä kysymyksiä. YFI Hackathon avaa tilaa utooppiselle ajattelulle.
YFI Hackathon järjestettiin toista kertaa, ja tänä vuonna teemana oli demokratian tulevaisuus. Tapahtuma on osa yhteiskuntatieteiden ja filosofian perusopintoihin kuuluvan Maailman tila -kurssia. Maailman tila -kurssilla kuultiin luentoja muun muassa hyvinvointivaltiosta, yliopistodemokratiasta, aktivismista ja kasvatuksesta. Edustettuina olivat kaikki YFI oppiaineet sekä opettajankoulutuslaitos.
Yksilökeskeisestä asiantuntijuudesta kohti kollektiivista asiantuntijuutta
YFI Hackathon sai alkunsa keväällä 2022 tuolloin kurssin vastaavan opettajan, Olli-Pekka Moision ideasta. Tapahtuman taustalla on Moision vuosikymmenten mittainen, tutkimusperustainen työ akateemisen opetuksen kehittämiseksi.
"Ajatuksena on siirtyä yksilökeskeisestä asiantuntijuudesta kohti verkostomaista, kollektiivista ja yhteistoiminnallista asiantuntijuutta", Olli-Pekka tiivistää.
Kurssi suoritetaan kokonaisuudessaan opiskeluryhmissä, joissa myös YFI Hackathonin haastetta ratkotaan. Edellisen kerran tapaan haasteen opiskelijoille esitti YFI Hackathonin toinen ohjaaja ja kehittäjä Sari Hietamäki, joka tutkii väitöskirjassaan demokratiakasvatusta.
Aikaa haasteen ratkaisuun oli iltapäivästä seuraavaan aamuun saakka, jolloin tuotokset esiteltiin muille. Keskeistä haasteen “ratkaisemisessa” oli yhteiskuntatieteellinen ajattelu. Tavoitteena oli erilaisten yhteyksien muodostaminen, uusien ongelmien etsiminen ja ajatteluun liittyvien rajoitusten tunnistaminen. Tarjolla on myös pientä evästä ja ohjaajien sparrausta työskentelyn tueksi.
Vakavaa leikillisyyttä ja osallistuvaa oppimista
YFI Hackathonissa hyödynnetään vakavan leikkimielisyyden periaatetta. Vakavaa työskentelystä tekee sen, että opiskelijoille annettava yhteiskunnallinen haaste on todellinen. Leikkimielisyyttä tarvitaan taas uusien ratkaisujen löytämisessä ja eteenpäin pääsemisessä.
Tärkeintä hackathonissa yhdessä tekemisen rinnalla oli yhteiskuntatieteellinen ajattelu. Tänä vuonna opiskelijoiden tehtävänä oli esitellä keinoja, joilla vahventaa demokratiaa. Opiskelijoille annettiin vapaus tutkia aiheitta valitsemastaan näkökulmasta ja haluamallaan tavalla. Työskentelyssä kannustettiin luoviin ja utooppisiin ajatuksiin kysymyksillä “Mitä jos? Entä jos?”
Kilpailun sijaan hackathonin tavoitteena oli rakentaa moninäkökulmainen kuva demokratiasta ja sen tulevaisuudesta. Työskentely perustui tutkivan yhteisön ideaan, jossa jokaisen ryhmäläisen panos on tärkeä. Tsemppihenkeä ja erilaisia asennoitumisen tapoja tarvittiin haasteeseen vastaamiseksi.
”Ryhmähenki ratkaisee”, kurssille osallistunut Tuomas Heikkinen kuvaa työskentelyä.
“Tunnelma oli katossa.”
Osalle opiskelijoista Hackathon oli ennestään tuttu tapahtumamuoto, osa taas tutustui konseptiin etsimällä tietoa verkosta. Yhteiskuntahaksaan osallistuneet opiskelijat Filip Godlewski, Roosa Rajala, Rosa Tuimala ja Tuomas Heikkinen kuvaavat tapahtumaa innostavaksi ja erilaiseksi.
“Tunnelma oli katossa, kun pääsimme tapahtumapaikalle”, Rajala kuvailee.
Tuimala kertoo, että yhteiskuntatieteiden ja hackathonin yhdistäminen herätti aluksi kauhunsekaisia tunteita.
Moisio uskoo, että Tuimalan kuvaama yhdessä koettu, ryhmässä jaettu jännitys on tärkeä osa ongelman ratkaisu- ja ajatteluprosessia.
“Tämmöistäkin voi olla yliopistossa!”
Godlewski kertoo, kuinka hänen ryhmänsä aloitti työskentelyn keskustelemalla nuorten osallisuudesta. Ryhmäläiset jakoivat omia kokemuksiaan suhteessa politiikkaan ja vaikuttamiseen. Lopputuloksena kehitettiin keinoja, joilla kaikkia koskevat yhteiskuntatieteelliset asiat saataisiin näkyvimmiksi.
Heikkinen kuvaa, kuinka kurssi auttoi hahmottamaan, mistä yhteiskuntatieteissä on kyse. Hänen kiinnostuksensa parlamentarismia kohtaan on nykyisellään niin vahvaa, että Heikkinen kuvaa kokemusta kaninkoloon tippumiseksi.
“Tuli kokemus, että on oikeassa paikassa”, Rajala puolestaan kertoo.
”Nyt ollaan asian ytimessä. ä en olis voinu toivoa parempaa.”
YFI-laitoksen henkilökunta kehui opiskelijoiden panostusta ja heittäytymistä haasteeseen. Erityisen vaikuttavaa oli ollut opiskelijoiden kyky vastata henkilökunnan esittämiin kysymyksiin. Moisio ja Hietamäki kiinnittivät huomiota työskentelyn laatuun ja ryhmien keskusteluun koko työskentelyn ajan. Opiskelijoiden tuotokset olivat kauttaaltaan vaikuttavia.
ԨDZ辱ٴ-DZ辱noissa on muutakin, kuin nippu tehtäviä”, kuten Heikkinen kommentoi.
“Tämmöistäkin voi olla yliopistossa!” Rajala tiivistää.
