Vanhuuden ja vammaisuuden risteyskohtaan liittyy paljon epäselvyyttä niin palveluissa kuin käsitteissäkin
Vammaisuuden määritelmä vaikuttaa merkittävästi siihen, miten palveluja tarjotaan ja järjestetään. Useimmat vammaispalvelut on suojattu subjektiivisilla oikeuksilla, mikä tarkoittaa, että jos henkilö täyttää tietyt kriteerit, ei palveluita voida evätä esimerkiksi budjettisyistä. Näin ollen on tärkeää, millaiset kriteerit ovat.
Eran yhteiskuntapolitiikan alan väitöskirjassa vammaisuuden ja korkean iän risteyskohtaa on tarkasteltu niin suomalaisen palvelujärjestelmän, kansainvälisen tutkimuksen kuin toimintarajoitteisten ikääntyneiden ihmisten kertomusten kautta. Tutkimus osoittaa, ettei vammaisuudesta ole yksiselitteistä tai yhteistä määritelmää ja käsite on epäselvä erityisesti ikääntyneiden henkilöiden kohdalla.
- Vammaisuutta määritellään monin eri tavoin eri yhteyksissä, eikä yksiselitteistä vammaisuuden käsitettä ole. Vammaisuutta määritellään myös eri syistä ja tarkoitusperistä käsin, ja sellaisena käsite on nähtäväkin: esimerkiksi vammaispalvelulaissa määritelty vammaisuus ei kerro siitä, mitä vammaisuus todella on tai miten ihmiset sen kokevat, Era toteaa.
Vammaisuuden määritelmä ohjaa palveluiden tarjontaa
Väitöskirja nostaa esiin vammaisuuden määrittelemisen eroja ikääntymisen ja vammaisuuden tutkimuksessa, jotka ohjaavat vanhus- ja vammaispalveluita ja -politiikkoja Suomessa ja maailmalla. Ikääntymisen tutkimuksessa vammaisuus nähdään enemmän yksilöllisenä toimintarajoitteena, kun taas vammaistutkimus on pitkään nojannut enemmän sosiaalisiin näkökulmiin. Esimerkiksi vammaisuuden sosiaalinen malli, jonka mukaan ympäristön esteellisyys on monesti vammauttava tekijä, eikä niinkään yksilön vamma, on ohjannut kansainvälisten vammaispolitiikkojen kehittämistä.
- Vammais- ja vanhuspalvelut ovat kehittyneet eri tutkimuskenttiin nojaten ja näin ollen ikääntynyt toimintarajoitteinen henkilö saa hyvin erityyppiset palvelut riippuen siitä, nähdäänkö hänet ”vammaisena” vai ”vanhana”, Era huomauttaa.
YTM Salla Eran väitöskirja ”Reimagining boundaries: policies, concepts and everyday life at the intersection of disability and old age” tarkastetaan lauantaina 23.11.2024 klo 12 Jyväskylän yliopiston Agora-rakennuksen Lea Pulkkisen salissa. Vastaväittäjänä toimii professori Håkan Jönson (Lund University) ja kustoksena professori Teppo Kröger (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.
Väitöskirja on luettavissa täällä:
Lisätietojen antajat:
Salla Era
Projektitutkija
Taustatietoja:
Salla Era on valmistunut Jyväskylän yliopistosta vuonna 2018 yhteiskuntatieteiden maisteriksi yhteiskuntapolitiikan oppiaineesta. Hän on aiemmalta koulutukseltaan sosionomi (AMK) ja työskennellyt mm. sosiaaliohjaajana vammaispalveluissa. Era on tehnyt tutkimustaan osana Suomen Akatemian rahoittamaa Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikköä. Lisäksi Eran tutkimusta ovat rahoittaneet Olvi-säätiö, Tukilinja ja Suomen Vammaistutkimuksen Seura sekä Konkordia-säätiö.
