Väitös: Varhaismodernin ajan kaupunki oli moninainen tila (Kilpeläinen)
Suomessa varhaismodernin ajan kaupungit olivat tärkeitä hallinnon ja kaupan keskuksia, mutta kaupungeissa asuville ja vieraileville ihmisille kaupunkitila merkitsi paljon muutakin. FM Veikka Kilpeläinen tutki Suomen historian väitöskirjassaan, millaisin eri tavoin yhteisiä, kaikille avoimia kaupunkitiloja käytettiin kustavilaisen ajan ja autonomian ajan alun Helsingissä (1770–1820).
Tilan merkitykset ja käyttötavat syntyivät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
Varhaismodernien kaupunkien yhteiset tilat, kuten kadut, torit ja satamat, olivat kaikille avoimia ja yhteiseen käyttöön tarkoitettuja. Kaupunkitilassa toimimiseen liittyvä tieto oli yhteisesti ymmärrettyä, sillä se perustui lakeihin ja tapakulttuuriin. Erilaisia sääntöjä tulkittiin kuitenkin tilannekohtaisesti. Kilpeläisen väitöskirja osoittaa, kuinka tilan merkitykset ja käyttötavat syntyivät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tila oli luonteeltaan moninaista, sillä jaetuista käsityksistä huolimatta eri ihmiset tulkitsivat sitä omista lähtökohdistaan käsin. Tutkimus pohjautuu laajaan tuomiokirja-aineistoon, josta on analysoitu yhteiseen kaupunkitilaan kytkeytyviä tapauksia.
”Kaupungissa syntyi konflikteja, kun tilan käyttötavasta oli erimielisyyksiä. Tällaisia olivat vaikkapa onnettomuudet, joissa hevosella ratsastettiin kävelijää päin. Kiinnostavinta ei silti ole riitatilanne, vaan se, mitä tapaus paljastaa kaupunkitilan arjesta. Edellä mainitun tapauksen kautta olen voinut analysoida esimerkiksi lasten toimintaa katutilassa”, Kilpeläinen kertoo.
Helsingin kehittyminen pääkaupungiksi muokkasi kaupunkitilaa ja sen käyttöä
Helsingin valtakunnalliset roolit vaikuttivat kaupunkitilan muodostumiseen. Helsinki oli 1700-luvun jälkipuolella merkittävä linnoituskaupunki, ja vuonna 1812 Helsinki korotettiin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi. Kilpeläisen väitöskirjassa kaupunkitilaa tarkastellaan sekä esivallan että kaupunkitilan käyttäjien näkökulmasta. Lisäksi tilaa tutkitaan fyysisenä ja aistittuna ympäristönä. Siten tutkimus tuo uutta tietoa varhaismodernien kaupunkien moninaisesta todellisuudesta.
Veikka Kilpeläisen Suomen historian väitöskirjan ”Kaupunki yhteisenä tilana. Kaupunkitilan käyttö kustavilaisen ajan ja autonomian ajan alun Helsingissä (1770–1820)” tarkastustilaisuus pidetään perjantaina 15.11.2024 klo 12.00 alkaen luentosalissa Agora Gamma. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Panu Savolainen (Aalto yliopisto) ja kustoksena professori Petri Karonen (Jyväskylän yliopisto).
Väitöstilaisuuden kieli on suomi.
Linkki väitösjulkaisuun:
Taustatietoa:
Veikka Kilpeläinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kajaanin lukiosta vuonna 2006 ja valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2017.
äپٴᲹ:
Veikka Kilpeläinen, veikka.t.kilpelainen@jyu.fi
