Päättöarvioinnin uudistus on luonut opettajan arviointityöhön jännitteitä

Peruskoulussa on annettu päättöarvosanat uusien arviointikriteereiden avulla vuodesta 2021 alkaen. Uudistuksella on pyritty parantamaan arvosanojen yhdenmukaisuutta eli varmistamaan, että oppilaat saavat samalla osaamisella saman arvosanan. Jyväskylän yliopistossa toteutettu uusi tutkimus matematiikan ja fysiikan opettajista osoittaa, että uudistus on luonut arviointityöhön yllättäviäkin jännitteitä.
Tarkka arviointi ei välttämättä palvele oppimista
Tutkimuksen perusteella opettajat pitivät päättöarvioinnin yhdenmukaisuutta tärkeänä opiskelijavalintojen oikeudenmukaisuuden kannalta. Toisaalta moni opettaja koki, että yhdenmukaisuuden tavoitteen korostumisen vuoksi he ovat joutuneet tekemään kompromisseja oppimisen, ajankäytön ja oppilaiden hyvinvoinnin suhteen.
Päättöarviointi on monipuolista, sillä siinä huomioidaan lähes kaikki opiskeltavat tiedot ja taidot.
”Opettajat kokivat arvioitavien tavoitteiden ja arviointikriteerien monipuolisuuden opetuksen kannalta hyvänä ja oppiaineen luonteen mukaisena, mutta useiden tavoitteiden entistä tarkempi arviointi koettiin vaikeana tai jopa mahdottomana”, kuvailee Laura Ketonen.
Uudistus on reilu, mutta heikentää opettajan autonomiaa
Opettajat näkivät tarkentuneen arvioinnin ohjaavan yhdenmukaisempaan ja monipuolisempaan opetukseen ja arviointiin. Toisaalta tarkempien kriteerien nähtiin rajoittavan opettajan autonomiaa myös haitallisin tavoin, esimerkiksi heikentämällä mahdollisuuksia huomioida oppilaat yksilöllisesti.
Opettajat pitivät avoimia kriteereitä ja läpinäkyvää arviointia reiluna ja oppimista tukevana asiana. Toisaalta avoimuuden nähtiin antaneen osalle huoltajista intoa ja välineitä kyseenalaistaa opettajan arviointi silloinkin, kun siihen ei ole aihetta. Opettajat toivoivat, että huoltajat kiinnostuisivat nuorensa oppimisesta lukuvuoden aikana, ei vasta arvosanojen antamisen aikaan.
Päättöarvioinnin muutos järkyttää arvioinnin tasapainoa
Kaikenlainen arviointi ja oppimisen mittaaminen on lisääntynyt maailmanlaajuisesti. Arviointitietoa, esimerkiksi PISA-tuloksia, käytetään päätöksenteon tukena ja ne kiinnostavat myös suurta yleisöä.
Arviointi on kuitenkin myös opettajien käytössä oleva työkalu. Peruskoulussa arviointia käytetään etenkin kahdenlaiseen tarkoitukseen: toisen asteen opiskelupaikkojen jakamiseen ja oppimisen tukemiseen ja ohjaamiseen. Kaikki tutkimuksessa havaitut jännitteet ilmenivät juuri näiden kahden päätehtävän välillä.
”Näyttää siltä, että päättöarvioinnin uudistus on kohdistanut aiempaa enemmän huomiota oppilasvalintaan, ja sen seurauksena on syntynyt jännitettä oppimisen näkökulman kanssa”, selventää Ketonen.
Tämä dynamiikka ja tunnistetut jännitteet on syytä huomioida, kun arviointia kehitetään koulutasolla ja valtakunnallisesti tulevaisuudessa.
Artikkeli: Ketonen, L. & Nieminen, J. H. (2024). Assessment guides, restricts, supports and strangles: Tensions in teachers’ conceptions of assessment during an assessment reform. Journal of Teaching and Teacher Education, 150, artikkeli 104737.