Ģ��ֱ��

Vuonna 2001 Marc Prensky julkaisi kirjoituksen , jossa hän väitti “digitaaliseen aikaan” syntyneiden sukupolvien oppivan ja käsittelevän informaatiota eri tavoin kuin aiemmat sukupolvet.

Vaikka Prenskyn viitteet eivät perustuneet tutkimukseen, saavutti ajatus diginatiiveista valtavan suosion. Hakusana “digital native” tuottaa Googlessa yli 700 miljoonaa osumaa ja käsite herätti kiinnostusta myös tutkijoiden keskuudessa. Google Scholar -tietokanta löytää Prenskyn pamfletille yli 40000 viittausta. Viittauksista yli 10000 on 2020-luvulta, vaikka diginatiivien olemassaolon kumoavia tutkimuksia on julkaistu jo 2000-luvun puolivälistä saakka.

Mutta mikä pitää diginatiivimyytin elossa? Tähän kysymykseen Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Pekka Mertala yhdessä Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden Sonsoles López-Pernasin, Henriikka Vartiaisen, Mohammed Saqrin ja Matti Tedren kanssa lähti etsimään vastausta. Tutkimusaineisto koostui 1886 tieteellisissä lehdissä, kirjoissa ja konferenssisarjoissa julkaistuista artikkeleista, joiden metadata analysoitiin bibliometriikan ja aihemallinnuksen keinoin. 

Tulokset tarjoavat varovaista näyttöä siitä, että teknologiset innovaatiot, kuten mobiililaitteet ja virtuaalitodellisuus pitävät myytin pinnalla: uudet teknologiat ikään kuin oikeuttavat diginatiivikeskustelun uuden avaamisen kerta toisensa jälkeen. Mertalan ja kollegoiden mukaan diginatiivipuhe tuleekin ymmärtää osana historiallista jatkumoa. Diginatiivikäsite ei ole alkupiste sinänsä, vaan yksi äärimmäisen laajalle levinnyt esimerkki 1900-luvun alussa sukupolvidikotomia korostavista puhetavoista.

Toinen mielenkiintoinen löydös oli, että monet eniten diginatiiveista kirjoittaneista tutkijoista olivat hyväksyjien sijaan joko käsitteen kriitikkoja tai soveltajia. Mertala toteaakin, että diginatiivikäsitteestä näyttää tulleen eräänlainen tyhjä merkitsijä, jonka kirjoittajat täyttävät tarkoituksiaan palvelevilla merkityksillä. Esimerkiksi kriittisen koulutusteknologiantutkimuksen edustajat tapaavat käyttää diginatiivikäsitettä geneerisenä esimerkkinä ei-tieteellisistä uskomuksista, joilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Soveltajat puolestaan pitivät alkuperäistä dikotomiaa turhan yksinkertaistettuna ja pyrkivät luomaan sen pohjalta hienosyisempiä teorioita ja työkaluja (esim. Digital Native Assessment Scale). 

Tutkimusartikkeli

Mertala, P., López-Pernas, S., Vartiainen, H., Saqr, M., & Tedre, M. (2024). Digital natives in the scientific literature: A topic modeling approach. Computers in Human Behavior, 152. 108076.