Koronaviruspandemia vaikutti iäkkäiden ihmisten liikkumiseen vielä noin kaksi vuotta puhkeamisensa jälkeen
Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin liikkumisen eri osa-alueiden keskinäisiä yhteyksiä sekä kiihtyvyysmittareilla mitatun suhteellisesti ja absoluuttisesti määritetyn fyysisen aktiivisuuden vaikutuksia näihin yhteyksiin.
Pandemia vaikutti iäkkäiden ihmisten liikkumiseen monin tavoin
Iäkkäiden ihmisten elinpiiri, eli alue, jolla he liikkuvat säännöllisesti, sekä koetut ulkona liikkumisen mahdollisuudet heikkenivät pandemian alussa 2020, kun taas itseraportoitu fyysinen aktiivisuus kasvoi verrattuna lähtötilanteeseen kaksi vuotta aiemmin.
Vuosina 2021–2022 elinpiiri ja koetut ulkona liikkumisen mahdollisuudet palautuivat osittain, mutta eivät täysin pandemiaa edeltäneelle tasolle, ja fyysinen aktiivisuus laski alle lähtötason.
”Pandemian alussa ulkoilu ja luonnossa liikkuminen olivat edelleen sallittuja, vaikka lähes kaikki muu kodin ulkopuolinen toiminta oli rajoitettua, mikä voi selittää fyysisen aktiivisuuden lisääntymistä, vaikka elinpiiri pieneni ja koetut mahdollisuudet ulkona liikkumiseen heikkenivät”, toteaa väitöskirjatutkija Lindeman.
”Pandemian pitkittyminen sekä osallistujien ikääntyminen voivat selittää, miksi vuoden 2020 muutokset eivät täysin palautuneet vuosina 2021–2022”, Lindeman jatkaa.
Hyvä fyysinen toimintakyky auttoi ylläpitämään liikkumista myös poikkeusoloissa
Pandemian alussa 2020 hyvä fyysinen toimintakyky oli yhteydessä sekä korkeampaan fyysiseen aktiivisuuteen että sen lisääntymiseen. Lisäksi autolla ajaminen yhdessä hyvän fyysisen toimintakyvyn kanssa tuki laajempaa elinpiiriä.
Naisten elinpiiri oli kaikissa mittauspisteissä pienempi kuin miesten, ja he kokivat ulkona liikkumisen mahdollisuutensa heikommiksi. Lisäksi pandemian alussa nämä heikkenivät naisilla enemmän kuin miehillä. Iällä ei sen sijaan ollut merkittävää vaikutusta liikkumisen muutoksiin.
”Sukupuolten erot voivat selittyä muun muassa naisten heikommalla fyysisellä toimintakyvyllä, vähäisemmällä autolla ajamisella ja varovaisemmalla suhtautumisella pandemiaan”, pohtii Lindeman.
”Liikkumisen alhaisempi taso ja sen voimakkaampi heikkeneminen – johtuipa se esimerkiksi fyysisestä toimintakyvystä tai sukupuolesta – on huolestuttava yhdistelmä, sillä se voi lisätä eristäytymistä ja heikentää hyvinvointia. Siksi haavoittuvammassa asemassa oleville iäkkäille ihmisille tulisi jatkossa tarjota kohdennettua tukea tilanteissa, joissa ympäristön tuki liikkumiselle vähenee", Lindeman jatkaa.
Riittävän rasittava fyysinen aktiivisuus tukee kävelykyvyn säilymistä
Väitöskirjan tulokset myös osoittivat, että kävelykyky on keskeinen iäkkäiden ihmisten fyysisen aktiivisuuden ja koettujen ulkona liikkumisen mahdollisuuksien kannalta. Lisäksi suhteellinen fyysinen aktiivisuus, joka ylittää yksilön tavanomaisen kävelynopeuden, voi auttaa säilyttämään paremman kävelykyvyn. Sen sijaan kaikille yhtenäisillä raja-arvoilla määritelty absoluuttinen fyysinen aktiivisuus ei osoittanut yhteyttä myöhempään kävelykykyyn.
"Absoluuttiset raja-arvot eivät välttämättä vastanneet riittävää rasitusta suhteellisen hyväkuntoisilla osallistujilla, kun taas omaan kävelynopeuteen suhteutettu fyysinen aktiivisuus voi paremmin vastata kävelykyvyn ylläpitämiseen vaadittavaa ponnistelua", kertoo Lindeman.
Väitöstutkimus on osa Iäkkäiden ihmisten liikkuminen ja COVID-19:n sosiaalinen etäisyys (MOBITRANS) -tutkimushanketta ja perustuu Aktiivinen vanhuus (AGNES) -kohorttitutkimuksen aineistoon vuosilta 2017–2022. MOBITRANS-tutkimushanketta on rahoittanut Opetus- ja kulttuuriministeriö, ja AGNES-tutkimuksen eri vaiheita Euroopan tutkimusneuvosto sekä Suomen Akatemia. Väitöstutkimuksen loppuunsaattamista on rahoittanut Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta. Tutkimus on toteutettu Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa (GEREC), joka on Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen yhteinen tutkimuskeskus.
TtM Katja Lindemanin terveystieteiden väitöskirja ”The trajectories of mobility among community-dwelling older people through the COVID-19 pandemic” tarkastetaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 6.6.2025 klo 12. Vastaväittäjänä toimii professori Paul Gellert (Charité - Universitätsmedizin Berlin, Saksa) ja kustoksena professori Taina Rantanen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen
Väitöskirja on luettavissa
Katja Lindeman kirjoitti ylioppilaaksi Sotkamon lukiosta vuonna 2010 ja valmistui terveydenhoitajaksi Vaasan ammattikorkeakoulusta vuonna 2014. Terveystieteiden maisteriksi Lindeman valmistui vuonna 2020 pääaineenaan liikuntalääketiede. Syksystä 2021 lähtien Lindeman on ollut töissä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjatutkijana.
äپٴᲹ:
Katja Lindeman, TtM
Liikuntatieteellinen tiedekunta
katja.m.lindeman@jyu.fi
