Kielikampuksen kannanotto: Oman äidinkielen ja A2-kielten opetuksesta säästäminen on näköalatonta päätöksentekoa
Jyväskylän yliopiston Kielikampuksen kannanotto 3.9.2024
Jyväskylän kaupungin sivistyslautakunnalle
Oman äidinkielen ja A2-kielten opetuksesta säästäminen on näköalatonta päätöksentekoa
Jyväskylän kaupungin sivistyslautakunta esittää yhdeksi säästökohteeksi oman äidinkielen ja A2-kielten opetuksen vähentämistä tai jopa lakkauttamista kokonaan lukuvuoden 2024–2025 jälkeen. Me Jyväskylän yliopiston kielentutkijat ja opettajankouluttajat vastustamme jyrkästi näitä erittäin lyhytnäköisiä suunnitelmia. Tiedämme, että oman äidinkielen ja A2-kielten opetuksen karsiminen on haitallista oppilaille, Jyväskylälle ja koko Keski-Suomen alueelle.
Oman äidinkielen opetuksen edut on todettu lukuisissa tutkimuksissa: se edistää koulussa pärjäämistä, suomen kielen oppimista sekä monikielisen identiteetin kehittymistä. Oman äidinkielen opetuksen tarjoaminen ja oppilaiden monikielisyyden tukeminen on linjassa myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kanssa. Niin ikään oman äidinkielen tukeminen vahvistaa sosiaalista ja koulutuksellista tasa-arvoa sekä edistää hyvinvointia. Poliittisesti ja taloudellisesti näiden tärkeiden palvelujen leikkaamiselle ei ole johdonmukaisia perusteita, ja nyt tehtävät säästöt voivat kertautua moninkertaisesti menoina tulevaisuudessa. Samaan aikaan kun suomalaisessa yhteiskunnassa murehditaan kielivarannon kapeutumista, on ristiriitaista hukata ne kielelliset resurssit, joilla monikieliset lapset voivat tulevaisuudessa rikastaa alueen inhimillistä pääomaa ja taloutta.
Yhtä lailla A2-kielten opetuksesta säästäminen on näköalatonta. Kieltenopiskelu on ollut laskusuhdanteessa jo vuosikymmeniä, ja siitä on syytä olla aidosti huolissaan. Pian ollaan siinä tilanteessa, että suomenkieliset lapset ja nuoret osaavat äidinkielensä lisäksi vain englantia ja ruotsia. Näidenkin taidot jäävät usein tavoitteista, etenkin, jos ympäristö välittää viestiä, ettei monipuolinen ja varhainen kielenopiskelu kannata. Kielitaidon kehittäminen vaatii aikaa, minkä vuoksi alakoulussa aloitetulla A2-kielten opetuksella on merkittävä paikkansa siinä, että yksilö ehtii opiskella kieltä perusopetuksessa vuosia. Koska kieliä opiskellaan yhä vähemmän, yksilölle A2-kieli on esimerkiksi työnhaussa se, jolla hän erottuu joukosta. Tuoreen tutkimuksen mukaan lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita opiskelemaan kieliä, mutta jos opetuksenjärjestäjät eivät tarjoa kieltenopetusta, ei kielitaidon kehittämiseen ole mahdollisuuksia. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Suomella ei ole varaa jättäytyä kapean kielivarannon varaan: tarvitsemme tulevaisuudessakin monipuolisesti osaajia, jotka hallitsevat eri kieliä korkealla tasolla.
Kaiken kaikkiaan monipuolinen kielitaito avaa uusia ovia opiskelussa, työelämässä ja myös vapaa-ajalla. Kielet ovat osa demokratiakasvatusta, mikä on äärimmäisen tärkeää nyky-yhteiskunnassa. Kielitaito on avain myös laajempaan osallisuuteen ja osallistumiseen, sillä sen avulla sosiaalistutaan yhteiskuntaan ja rakennetaan demokraattista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa ja koulutusta. Monipuolinen kielitaito ja sen tarjoamat mahdollisuudet eivät voi olla vain harvojen omaisuutta, vaan ne kuuluvat kaikille. Koulutuksenjärjestäjän velvollisuus on edistää lasten ja nuorten yhdenvertaisia mahdollisuuksia oppimiseen ja antaa hyvät eväät elämään.
Maakuntakeskus Jyväskylän tulisi olla suunnannäyttäjä Keski-Suomessa, mutta kaupunki ei ole viime vuosina profiloitunut maakunnan koulutuksen pääkaupunkina. On selvää, että Jyväskylä tarvitsee kielitaitoisia ja kansainvälisiä osaajia, mutta ilman oman äidinkielen ja A2-kielten opetusta kaupungista uhkaa tulla (kieli)koulutuksen takapajula, joka ei houkuttele lapsiperheitä. Lisäksi kun otetaan huomioon maahanmuuton ennakoitu kasvu Suomessa, oman äidinkielen opetukseen ja muihin vähemmistöjen tukipalveluihin tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän panostusta. Nyt suunnitelluilla leikkauksilla ei synny säästöjä eikä rakenneta kestävää tulevaisuutta.
Jyväskylän yliopiston Kielikampuksen tutkijoiden ja opettajien puolesta
Erja Kilpeläinen
Kielikoulutuspolitiikan verkoston koordinaattori
Katja Mäntylä
Kielikampuksen puheenjohtaja
Marko Siitonen
Kieli- ja viestintätieteiden laitoksen johtaja
Ari Huhta
Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen johtaja
Mirja Tarnanen
Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan varadekaani
Anne Pitkänen-Huhta
Humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan varadekaani
