Ģ��ֱ��

Ryhmään kuuluvat Sari Hietamäki, Matti Rautiainen ja Olli-Pekka Moisio. Lyhytfilmi kuvaa koskettavasti väitöskirjatutkijan arkea ja ponnistelua tutkimusrahoituksen hakupaineissa. Kollokvion teema oli tänä vuonna ”Leikki”.

Tuotanto- ja kirjoittajatiimin työtä siivittivät paitsi kahvi myös ohjaajana toimineen Hietamäen kokemus Taikalamppu-metodista. – Sitä käyttäen vuorovaikutus ja nopea päätöksenteko on valjastettu elokuvan tekemisen moottoreiksi, hän kertoo. Taikalampun on kehittänyt Kaija Juurikkala.

Videon nimi viittaa myös sen sisällön esittämisen tyyliin.

 – Idea kaurismäkeläisistä kohtauksista tutkijan arjessa syntyi Jyväskylän yliopiston kulttuuritoimikunnan järjestämän Kuolleet lehdet -elokuvanäytöksen inspiroimana. 

Ajatus muhi mielessä joululoman yli eikä päästänyt otteestaan, Hietamäki kuvailee syntyvaiheita. Lopulta toimeen ryhdyttiin hyvissä ajoin eli kolme päivää ennen elokuvan esittämistä Leikki-kollokvion filosofiyleisölle.

Käsikirjoituksen työstivät Hietamäen lisäksi väitöskirjatutkijat Jaakko Syrén, Anna Penttilä ja Tuomas Manninen, jotka toimivat myös näyttelijöinä. Nimen elokuvalle keksi Opinkiven portsarin roolin omaksunut Jarno Hietalahti.

Musiikki löytyi läheltä. Tunnelmia rytmittävät Moision Weight of Oceans -yhtye ja Tuomas Parsio kappaleellaan III Klovni. 
– Elokuva on yhtä suuri kuin yhteistyön voima, Hietamäki tiivistää. 

Entä elokuvan sanoma, leikkiäkö vain koko juttu? 

– Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti. Kuten irlantilainen näytelmäkirjailija George Bernard Shaw on todennut: "Emme lakkaa leikkimästä koska vanhenemme, vaan vanhenemme koska lakkaamme leikkimästä.” Leikkiessä ylläpidämme laaja-alaista luovuuttamme, ja rohkeus luovaan ajatteluun on aina myös tieteellisen toiminnan edellytyksenä, Moisio muistuttaa.

– Antautumalla leikkiin sen itsensä vuoksi, leikki on täydessä potentiaalissaan käytössämme. Lopputuloksena voi syntyä muutakin, kuten toista katsetta työhömme, yhteisöön tai niiden ympärillä oleviin ilmiöihin sekä vaikkapa elokuvia, Rautiainen lisää.

Oma kokemus auttoi roolin työstämisessä

Lyhytelokuvan vaativan naispääroolin toteutti koskettavasti Anna Penttilä. Aineksia tulkintaan hän ammensi omista kokemuksistaan väitöskirjatutkijana. 

– Väitöskirjan tekemisen alkumetreiltä saakka vaivanneet epävarmuus ja ahdistus petasivat melko leppoisan liu'un rooliin. Ja juuri ennen kuvauksia sain kahdesta artikkelikäsikirjoituksestani hylkäyspäätökset. Koettu pettymys auttoi roolihahmon ajatteluun samaistumisessa, Penttilä kertoo. 

– Käytin jonkin verran aikaa roolihahmoni kehonkielen ja hänen kelaamiensa ajatusten miettimiseen, hän lisää. Penttilä on harrastanut teatteri-ilmaisua puolisen vuotta, joten ihan kokemattomana hän ei rooliin hypännyt. 

Akateemiseen arkeen sijoittuvia uusia lyhytelokuvaideoita on tiimiläisten mielissä lukuisia.

 – Tyylisuunnat varmasti elävät ideoiden mukana, ryhmästä luvataan.

Linkki lyhytfilmiin:

Elokuvassa soiva Return kappale on tältä levyltä: