Ä¢¹½Ö±²¥

Jyväskylän yliopiston kasvitieteellinen puutarha poikkeaa maamme muista kasvitieteellisistä kokoelmista runsaan historiallisen kerrostumansa ja rakenteensa vuoksi. Kasvikokoelmat sijaitsevat kolmessa eri kampuskohteessa, joista jokaisella on omat ominaispiirteensä. Puutarhan kasvikokoelmia ole koottu alueille pelkästään lajitaksonomian tai kasvimaantieteen näkökulmasta, vaan kukin kohde esittelee alueen kasvikokoelmia kulttuuriympäristöönsä ja rakennusaikaansa peilaten. Kasvikokoelmat muodostavat Jyväskylän yliopiston tiedemuseon elävien kasvien kokoelmat.

Seminaarinmäellä vaalitaan  vanhoja kasvikantoja

Seminaarinmäen vanhin puistoalue, Seminaarinpuisto, muodostui Suomen ensimmäisen opettajaseminaarin muuttaessa alueelle aiemmista vuokratiloistaan 1880-luvulla. Koko alue on merkittävä muistomerkki suomalaisen koulupuutarha-aatteen historiasta. Puutarhanhoidon opit ja tieto oman kasvitarhan mahdollisuuksista ravinnontuotannossa levisivät seminaarin opiskelijoiden mukana ympäri Suomen. Seminaarin puutarha toimi merkittävänä esikuvana muille suomalaisille koulupuutarhoille ja puutarhanhoidolle yleisestikin.

Koko Seminaarinmäen kunnostus ja restaurointi aloitettiin vuonna 2012. Suunnittelutyö, josta vastasi Maisemasuunnittelu HemgÃ¥rd Oy, tehtiin tarkkojen historia-, maisema- ja ympäristöselvitysten pohjalta. Ensimmäisenä kunnostettiin puiston vanhinta osaa, Seminaarinpuistoa, ja myöhemmin edettiin Aallonpuiston puolelle. 

Seminaarinmäki kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) listaukseen. Sen oheen rakentunut Aallon kampus kuuluu kansainvälisen modernin arkkitehtuurin tutkimus- ja suojelujärjestön (Docomomo) hyväksymiin suomalaisiin modernin arkkitehtuurin merkkiteoksiin ja koko alue on saanut ensimmäisenä kohteena Suomessa Euroopan komission myöntämän EHL-tunnuksen (European Heritage Label) vuonna 2022. Lue lisää: EHL Jyväskylän Seminaarinmäelle.

Seminaarinmäen kasvikokoelmissa vaalitaan erityisesti alueen vanhoja kasvikantoja: Seminaarinpuistossa opettajaseminaarin aikaisia kasvilajeja ja Aallon puistossa Aallon ja Onni Savonlahden suunnitelmien kasvillisuutta 1950–70-luvuilta.

Perinteisiksi Seminaarinpuiston lajeiksi katsotaan puutarhaan ennen vuotta 1934 istutetut lajit, joista alueen kasvilajisto suurimmalta osin koostuu. Seminaarinpuisto oli alun perinkin hyvin puustoinen: alueella kasvaa runsaasti pihlajia, tuomia, koivuja ja metsävaahteroita, joista osa on luonnosta kylväytyneitä. Alun perin Seminaarinpuistossa sijaitsi myös suuret määrät marjapensaita, omenapuita ja pensasruusuja. Muita perinteiseen lajistoon kuuluvia ja alueen vanhimpia puita ovat metsälehmus, vuorijalava, saarni, siperianpihta, hopeakuusi, lehtikuusi, siperiansembra ja mänty. Merkittävän osan puistosta muodostavat alueen pohjois- ja etelärinteillä sijaitsevat harjumetsät, joilla on erityisiä luontoarvoja ja suuri merkitys koko Jyväskylän kaupungin viheryhteyksissä (lue lisää: ). Vanha puisto on myös tunnettu liito-oravien asuinpaikkana.

Puistossa kasvaa useita nimikkopuita, joista vanhimmat ja merkittävimmät sijaitsevat yliopistoporttien pohjoispuolella. Niihin kuuluvat seminaarin perustajan ja ensimmäisen johtajan Uno Cygnaeuksen syntymän 100-vuotismuistoksi vuonna 1910 istutettu Cygnaeuksen tammi ja päärakennukselle johtavan tien keskellä kasvava seminaarin muistoksi vuonna 1937 istutettu Seminaarinkuusi.

Yrjö Blomstedtin suunnitteleman Villa Rana-rakennuksen (1905) puutarhassa sijaitsi seminaarin kasvihuone ja hyötyviljelyksiä. Alue on säilynyt Seminaarinkadun varressa, 1950-luvulla valmistuneen muurin suojassa, omassa rauhassaan ominaispiirteensä remonteissakin säilyttäen. Kasvihuone purettiin 1960-luvulla puutarhaopetuksen loputtua. Nykyään ylärinteen suurissa kasvilavoissa sijaitsee Kauko Sorjosen säätiöltä lahjoituksena saatu Kuokkalan kartanon perenna– ja yrttikokoelma. 

Rinteissä kasvaa perinneperennoja, vanhoja jalavia, tuomia, purppuratuomia, omenapuita, marjapensaita ja alarinteen lahopuissa asustaa harvinaisia lahopuukovakuoriaisia. Villa Ranan puutarha on tunnelmallinen ja upeimmillaan vanhojen omenapuiden ja tuomien kukinnan aikaan. 

Perennoja, eli ruohovartisia kasveja, on löydettävissä myös Puutarhurin talon (J) edustan istutusaltaasta sekä etupihalta. Puutarhurin talon perennat ovat pääasiallisesti vanhoja, perinteisiä perennalajeja joista osa on siirretty tänne muualta Seminaarinmäeltä. Puutarhurin talon edustalla, istutusaltaan paikalla on aiemmin sijainnut talossa asuneiden puutarhureiden katettuja kasvilavoja oletettavasti hyötykasvien viljelyä varten. 

Jyväskylän yliopiston kasvitieteellisen puutarhan tunnuskavi on siperianomenapuu (Malus prunifolia) 'Oppio'. Tämä siperianomenapuukanta on yliopiston oma kanta ja näin ollen nimetty löytöpaikkansa mukaan, 'Oppion' emopuut kasvavat Seminaarinmäen Oppio-rakennuksen luoteispuolella ja ne on istutettu 1930-luvulla. Lue lisää 'Oppiosta' ³Ùä²õ³Ùä.

Seminaarinmäen täydennysrakentaminen 1970-luvulla toi alueelle rakennusaikansa mukaista kasvillisuutta vanhan seminaarin aikaisen lajiston oheen. Arto Sipisen suunnittelemien täydennysrakennusten lähistöltä voikin löytää runsaasti esimerkiksi rusokuusamia, tuomipihlajia, pensasangervoja, pensasruusuja, kiiltotuhkapensasta sekä perennoja kuten päivänliljoja ja kuunliljoja. 

Aallonpuisto, Alvar Aalto ja Onni Savonlahti 1952–1971

Vanhasta Seminaarinmäen puistosta lounaaseen, entisen Mattilan talon pelloille rakentui 1950–70-luvuilla Aallonpuisto Alvar Aallon suunnittelemien lisärakennuksien yhteyteen. Aallonpuisto muodostuu urheilukenttää ympäröivistä viheralueista ja päärakennuksen taakse sijoittuvasta seremonia-aukiosta. Urheilukentän alueen puutarhasuunnitelmat laadittiin Alvar Aallon toimiston ja puutarha-arkkitehti Onni Savonlahden yhteistyönä. Aallonpuiston alueen kunnostustyö toteutettiin 2010-luvulla (suunnittelutyö: Maisemasuunnittelu Hemgård Oy).

Puistoalueen noin 70:n lajin kasvillisuus koostuu 1950–1960-luvuille tyypillisistä lajeista ja lajikkeista. Taustalla kohoaa korkea harjuhongikko, jonka asemaa olennaisimpana maisemaelementtinä haluttiin korostaa matalilla rakennuksilla ja pienikokoisilla kasvilajeilla. Keskisuomalaisen luonnon merkitystä painotettiin Aallon suunnitelmissa korkeakoulun maisemallisena lähtökohtana.

Puiston peruskasveja ovat koristeomenapuut ja kookkaat pensaat, kuten tuomipihlajat, syreenit ja villaheidet. Puiston alue on parhaimmillaan, kun alueen alkuperäiset 'John Downie' -paratiisiomenapuut (Malus Prunifolia-ryhmä) sekä eri syreenilajit  ja -lajikkeet kukkivat alkukesästä. Aallonpuistoon on istutettu myös 2010-luvulla lopetetun MTT:n Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman solumonistettuja erikoisempia syreenejä, kuten Syringa vulgaris 'Krasavitsa Moskvy' ja 'Pamyat o S.M. Kirove'.

Aallonpuiston runsaat pensasruusut muodostavat myös keskikesään upean värien ilotulituksen. Pensasruusut nostettiin isoon rooliin Aallonpuiston kasvillisuudessa, jotta saatiin korostettua yhteyttä vanhaan Seminaarinpuistoon. Päärakennukselta pohjoista kohden lähtevän muurin vieressä kasvavat omenaruusut (Rosa rubiginosa) tuoksuvat kostealla ilmalla voimakkaan omenaiselta Aallonpuiston kulkuväylille asti.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan puistoon piti istuttaa vain valkokukkaisia lajeja, mutta suunnitelmien lajivalikoima kuitenkin laajeni myöhemmin. Omenapuiden lisäksi muita lehtipuita puistossa ovat vaahterat, pihlajat ja jalavat. Vuorimänty edustaa puiston ainoaa ulkomaista havupuulajia. Rakennusten lähettyvillä on matalakasvuisia pensaita ja pensasruusulajeja, ja päärakennuksen (C) luoteispuolelle on istutettu uudestaan runsaasti eri kirsikkapuulajikkeita aiemmin paleltuneiden tilalle. Alueella on nähtävissä myös Aallon ulkotilojen suunnitelmille tyypilliset nurmiporrastukset.

Alueen länsipäädyssä, matkalla kohti Liikunta-rakennusta, sijaitsevat kookkaat ja näyttävät perenna-alueet, joissa kukintaa riittää läpi kasvukauden. Alkuperäisissä Alvar Aallon ja Onni Savonlahden suunnitelmissa (1959) samoille alueille oli suunniteltu mm. kivikkokasvikokoelma sekä maanpeitekasvillisuutta. 

Urheilukentän kohdalla Aalto teki harvinaisen ratkaisun, sillä hän halusi puita istutettavan myös kentälle. Aallon puistoon olennaisesti kuuluvat polut muodostavat mutkittelevan verkoston. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen polkuverkostoa jouduttiin pelkistämään pian valmistumisensa jälkeen, sillä opiskelijoilla oli taipumus kulkea puistossa oikoteitä myöten. 

Mattilanniemestä löytyy mittavat perenna- ja havukokoelmat

Mattilanniemen puisto rakennettiin sekä yliopiston opetus- ja tutkimustarkoituksiin että kaupunkilaisten virkistysalueeksi. Alue on entistä hakamaata ja rantaniittyä, ja se muodostuu osittain täyttömaasta. Ennen yliopistorakennusten valmistumista Mattilan tilan mukaan nimensä saaneella alueella on sijainnut myös kaatopaikka ja talvisin lumenkaatopaikka. Puiston rakentamisen taustalla vaikuttivat 1980-luvulla koko Jyväskylän kaupunkia koskeneet mittavat, opetusministeriöltä rahoituksensa saaneet, suunnitelmat. Niiden tarkoituksena oli rakentaa Jyväskylän seudusta uudenlainen rakennetun ympäristön kasvillisuuden kokeilu- ja esimerkkikohde sekä edistää kasvitieteellisen puutarhan uudenlaista muotoa, viheraluepuutarhaa. Vaikka kaupungin suunnitelmat jäivät suurelta osin toteutumatta, on Mattilanniemen puistoalueella tutkittu kasvien sopeutumista keskisuomalaiseen kaupunkimaiseen ympäristöön.

Mattilanniemen puisto edustaa tyyliltään ja kasvistoltaan 1980-luvun kaupunkirakentamista. Puistokokonaisuus on muotoutunut vähitellen ja kerroksittain samaa tahtia rakennuskannan kanssa. Maisema-arkkitehti Juhani Rajalan suunnitteleman puiston eteläosan istutukset aloitettiin vuonna 1984, jolloin kampuksen toisen rakennusvaiheen rakennukset valmistuivat. Kaupunginpuoleisen pohjoisosan suunnitelmasta vastasi Rajalan vihersuunnitelmaa osin hyödyntänyt Irmeli Kurttila. Suurin osa istutuksista on tehty 1990-luvun alussa.

Puistossa kasvaa yhteensä noin 250 erilaista kasvilajia tai -lajiketta. Jyväsjärveä kohti johtavien käytävien varrelle on istutettu vapaisiin ryhmiin lehti- ja havupuita, kuten serbiankuusia, lehmuksia ja runsaasti erilaisia pihlajia. Avaran kentän keskivaiheille on istutettu SILMU-projektin (Suomalainen ilmakehänmuutosten tutkimusohjelma 1990–95) fenologisen tutkimuksen kotipihlajat.

Rantaväylän puoleisella meluvallilla kasvaa metsä- ja mongolianvaahteraa, sinikuusamaa, virpiangervoa ja taikinamarjaa; lounaiskärkeen ja kevytväylän varrelle on istutettu kanukat, pajut ja pihlaja-angervot. Rantaväylää myötäilevän muurin ympäristöön on sijoitettu kokoelma matalia havukasveja ja pensaita, kuten useita erilaisia pensashanhikki- ja pensasangervolajikkeita.

A- ja B-rakennuksen meluvallin puoleisella alueella sijaitsee iso kokoelma suurikokoisia perennoja, kuten erilaisia tatarlajeja sekä isotöyhtö-, vale- ja kilpiangervoja. B-rakennuksen kulmalla voit ihastella Keski-Suomessa harvinaisen suureksi kasvaneita hemlokkeja (Tsuga).

Suojaiselle sisäpihalle on sijoitettu suihkulähde runsaine istutuksineen, joihin kuuluu katajia, tuijia, hortensioita sekä köynnöskasveja. Sisäpihan käytävien varrella sijaitsee myös laaja kuunlilja- ja nauhuskokoelma. Esimerkiksi nauhuksia on alunperin kasvanut alueella yli 20 eri lajiketta ja kuunliljalajikkeita hieman enemmän.

Eteläpuolen alueella on tammia, lehmuksia, jalavia, erilaisia kuusamia ja jasmikkeita sekä perennoista päivänliljoja ja jaloangervoja. Rantaväylän puoleisen paikoitusalueen viherkaistoilla kasvaa vaahteroita, aroniaa ja sinikuusamaa sekä seinustalla erilaisia kuunliljoja. Pohjoispuolen suojaisalle sisäpihalle on sijoitettu mm. saarnivaahtera ja punasaarni. Sisäpihalla kasvaa myös kehtokuusamia, koreansyreeniä sekä tiettävästi Suomen pohjoisimmat satoa tuottavat saksanpähkinät (Juglans regia).

Mattilanniemen laajoille nurmialueille on viime vuosina perustettu myös luonnon monimuotoisuutta lisääviä niitty- ja lahopuutarha-alueita. Lue lisää täältä: .

Ylistönrinteellä kotimaista lehto- ja ketokasvillisuutta

Puistomainen Ylistönrinne edustaa 1990-luvun puutarhatyyliä ja Suomen luonnonvaraisen kasvillisuuden käyttöä viherrakentamisessa. Alueen ensimmäiset istutukset tehtiin kesällä 1991 Juhani Rajalan suunnitelman mukaan, mutta rakennuksia ympäröivät istutukset on suunnitellut arkkitehtitoimisto Sipinen. Rakennusryhmää reunustaa etelästä luonnontilainen lehtometsä. Osa lehdosta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi, jolla elää runsaasti perhosia ja Jyväskylän nimikkonilviäinen, harvinainen hienouurresulkukotilo (Clausilia dubia).

Kemian laitoksen piha-alueella kasvaa kotimaisia kuusia, vuori- ja kynäjalavia, metsälehmuksia, tammia sekä koivuja. Keskialueelle rakennusten varjoon on istutettu lehtokasvillisuutta. Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen luona kasvaa metsälehmuksia, rauduskoivua, lehtokuusamaa ja orapaatsamia. Nurmialueille on sijoiteltu runsaasti sammaloituneita kivilohkareita ja erilaisia saniaisia tai maanpeitekasveja niiden yhteyteen. Ylistönrinteen pohjoisrinteen puustoalueiden erikoisuutena ovat komeat visakoivut, halavat, sekä kotoisen metsäkuusen erikoisemmat muunnokset, kuten kirjavaneulaskuusi (Picea abies f. variegata) sekä kultakuusi 'Kulta-Lumikki' (Picea abies f. aurea).

Jo varhaisessa vaiheessa puutarha-alueen istuttaminen jäi kuitenkin rakenteilla olevan alueen varjoon. Istutusalueet ovat pienentyneet merkittävästi, ja suuri osa istutuksista on jouduttu hävittämään rakennusten tieltä. Alueen alkuperäisestä, monimuotoisesta suunnitelmasta luonnonvaraisine kasveineen siirryttiin yksinkertaistettuun suuntaan ja kasvitieteellisen puutarhan kokoelmat väistyivät rakennusten alta. Kasvivalikoimassa ollaan kuitenkin kautta aikain pääasiallisesti pitäydytty luonnonvaraisessa, kotimaisessa lajistossa jota on vuodesta 2022 lähtien alettu jälleen laajentamaan ja elvyttämään.

Luonnonvaraisista, vanhemmista istutussuunnitelmakokonaisuuksista jäljellä on kemian ja fysiikan laitosrakennusten (YO-YK-YS) sisäpihan varjossa sijaitseva lehtoistutus, jossa kasvaa luonnonkasveja, kuten erilaisia saniaisia, kieloja, konnanmarjoja, tädykkeitä, rantakukkaa sekä kevätesikkoa kynä- ja vuorijalavien, katajien ja suurten pähkinäpensaiden varjostamana, kauniisti sammaleisessa maassa. Istutukseen on lisäksi tuotu lahopuuta lisäämään alueen luonnon monimuotoisuutta (lue lisää kampuksen lahopuutarhoista: Lahopuutarhat). Alueelta löytyy myös luonnonvaraista metsäruusua, orapaatsamia, metsäomenapuu sekä kotimaisia katajia. 

Uusimpia lisäyksiä alueen luonnonvaraiseen kasvilajistoon ovat vuonna 2023–2024 perustetut keto- ja metsäkasvillisuusalueet Ambiotican ja Fysiikan laitosrakennusten sisäänkäynneillä. Kasvitieteellisen puutarhan suunnittelijan ja bio- ja ympäristötieteiden laitoksen yhteistyönä tehtyjen suunnitelmien pohjalta alueelta on poistettu nurmialueita. Tilalle on luotu monimuotoisia kasvillisuusalueita suomalaisista luonnonkasveista osin taimena istuttamalla ja osin kylvämällä alueelle opiskelijoiden voimin paikallisesti kerättyjä ketokasvien siemeniä. Alueelle on lisätty myös lahopuuta monimuotoisuutta tukemaan. Lisäksi kasvualustaan on lisätty hitaasti liukenevaa kalkkikiveä ketokasveille sekä biohiiltä metsäkasveille ja sienijuurta kasvien elinolosuhteita parantamaan. Lue lisää projektista täältä: Niittykohteet.

Tervetuloa tutustumaan Jyväskylän yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan!       

Ulkoalueet ovat aina avoinna kaikille kävijöille. Kasvikylttejä löytyy etenkin Seminaarinmäen ja Aallonpuiston alueelta.

Katso tai tulosta täältä .

Kierros alkaa osoitteesta: Seminaarinkatu 15, 40100 Jyväskylä.

Ota yhteyttä

Kasvitieteellisen puutarhan kokoelmien yhteyshenkilö: Suunnittelija Hanna Keljo