Ympäristötieteiden opiskelu vie luokkahuoneesta laboratorioihin ja kentälle
Ympäristötieteiden opiskelu on tuntunut merkitykselliseltä. Päivä päivältä olen varmempi siitä, että haluan työskennellä juuri tällä alalla, sillä tulevaisuuden työssäni haluaisin olla kehittämässä ratkaisuja ympäristöongelmiin.
Yläasteella ja lukion alussa mietin, että tietojenkäsittelytiede voisi olla oma juttuni. Olin ollut kahtena kesänä kesäharjoittelussa ICT-alasta kiinnostuneille nuorille suunnatussa ohjelmassa, josta sain innostuksen ohjelmointiin – halusin tulevaisuudessa olla ohjelmoija.
Lukiossa toista vuotta opiskellessani alkoivat koronakaranteenit, ja kouluissa ja työpaikoilla siirryttiin etätyöskentelyyn. Isäni ohjelmoi työkseen, joten sain seurata läheltä, millaisia ohjelmoijan tyypilliset työpäivät ovat. Silloin ymmärsin, että haluan tulevaisuuden työssäni tehdä jotain muuta kuin istua kahdeksan tuntia päivässä tietokoneen äärellä. Tämän seurauksena olin pitkän aikaa hukassa sen suhteen, mitä alaa haluaisin opiskella korkeakoulussa.
Lukiossa toisella pakollisella biologian kurssilla käsiteltiin sekä ekologiaa, ympäristöongelmia että ilmastonmuutosta. Luin hartaasti kurssikirjan ympäristöongelmia koskevia lukuja ja mietin, olisiko mahdollista opiskella ympäristöongelmia tutkivaa alaa. Päätin googlata, onko olemassa tieteenalaa, joka tutkii ympäristöä ja ihmistoiminnan vaikutusta ympäristöön.
Sain tietää, että on olemassa ympäristötiede, ja että sitä on mahdollista opiskella pääaineena Suomessa kolmessa eri yliopistossa. Harkitsin myös jonkin aikaa ympäristötekniikan opiskelua, mutta yliopistojen kursseja selatessani tulin siihen tulokseen, että ympäristötieteen kurssit kiinnostavat enemmän. Keväällä 2021 hain yhteishaussa Jyväskylän yliopiston tarjoamaan kandidaatti- ja maisteriohjelmaan, ja onnekseni pääsin opiskelemaan haluamalleni alalle.
Opiskeluarjessa yhdistyvät teoria ja käytäntö
Opiskeluarki riippuu kulloinkin käynnissä olevista kursseista. Esimerkiksi laboratorio- tai kenttäkurssien aikaan päivät ovat yleensä pitkiä, ja muulle opiskelulle ei jää kovin paljon aikaa. Luentokursseilla luentoja on yleensä suunnilleen kaksi tai kolme luentoa viikossa, joiden lisäksi kurssilla on lopuksi tentti. Välillä kurssilla tehdään myös essee tai jokin ryhmätyö.
Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia, enkä ole hetkeäkään epäillyt tekemääni alavalintaa. Etenkin kenttä- ja laboratoriokurssit ovat olleet antoisia, sillä pidän konkreettisesta työskentelystä.
Tavallinen opiskelupäiväni sisältää yksi tai kaksi luentoa, joiden jälkeen kertaan lyhyesti niillä käsitellyt asiat. Tämän jälkeen teen kurssin tehtäviä, jotka voivat olla esimerkiksi esseitä tai muita viikoittaisia, kurssiin sisältyviä tehtäviä. Päivän aikana käytän opiskeluun suunnilleen kahdeksan tuntia.
Ympäristötieteissä rakennetaan kestäviä ratkaisuja
Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä ympäristökonsulttina, mutta kuten opiskelupolkuni osoitti, mieli voi muuttua. Tulevalta työltäni haluan kuitenkin mahdollisuuden ratkaista ympäristöongelmia. Toinen asia, jota toivon tulevaisuuden työltäni, on mahdollisuus liikkuvuuteen.
Aiemmin olen tehnyt lyhyen työharjoittelun, jossa laskin yrityksen hiilijalanjäljen ja esitin ehdotuksia sen pienentämiseen. Harjoittelu opetti minulle yrityksen kestävyyden kehittämisestä ja tietenkin hiilijalanjäljen laskemisesta.
Opi tunnistamaan oma jaksamisesi
Opiskelemaan hakevalle nuoremmalle itselleni antaisin vinkiksi, että yliopistossa tentteihin ei voi lukea samalla tavalla kuin lukiossa kokeisiin. Aikatauluttamisen tärkeys myös korostuu yliopistossa opiskellessa, ja on tärkeää olla realistinen oman jaksamisensa suhteen. Jokaisesta kurssista ei tarvitse saada parhainta arvosanaa – joskus läpipääsykin on tarpeeksi hyvä.
