Olen aina ollut laaja-alaisesti kiinnostunut eri aiheista ja ilmiöistä
Musiikki monissa muodoissaan on aivan alusta asti ollut kiinteä osa elämääni. Perheeni on hyvin musikaalinen, ja itse aloitin viulun soiton 3-vuotiaana. Jatkoin opintojani kotipaikkakunnallani Äänekoskella Ala-Keiteleen musiikkiopistossa aivan lukion loppuun saakka. Lukioaikana pohdin hetken jopa orkesterimuusikon uraa.
Nämä suunnitelmat karisivat kuitenkin pian tullessamme abivuonnani tutustumaan Jyväskylän korkeakoulujen opintotarjontaan. Yliopiston oppiaine-esittelyissä sain ensikosketukseni musiikkitieteeseen. Viimeistään tässä vaiheessa ymmärsin paikkani olevan yliopistossa. Olen aina ollut hyvin laaja-alaisesti kiinnostunut eri aiheista ja ilmiöistä. Ehkäpä laajan mielenkiintoni ansiosta olen pärjännyt kaikissa opinnoissani erinomaisesti. Musiikkitieteen kautta minulla oli mahdollisuus hyödyntää ja syventää musiikillista osaamistani poissulkematta kiinnostustani muihin aiheisiin. Minulle yliopisto näyttäytyy pohjattomana tiedonlähteenä.
Musiikkitiede on siitä siisti aine, että sitä voi yhdistellä lähes rajattomasti muiden aineiden ja alojen kanssa. Meidän oppiaineessa tehty tutkimuskin on hyvin poikkitieteellistä - kaikkea musiikkipsykologiasta ja -neurotieteestä musiikkiteknologiaan.
Työelämässä on oikeastaan sama juttu. Meiltä ei suoraan valmistu tiettyyn ammattiin, vaan työllistymismahdollisuudet muodostuvat pitkälti oman mielenkiinnon mukaan. Meidän tutkinnossa noin puolet opinnoista on vapaita opintoja, joten sivuaineiden avulla voi kehittää omaa osaamistaan siihen suuntaan, minkä kokee itselleen mieleisimmäksi.
Jyväskylän yliopisto on avoin, poikkitieteellinen ja lämmin tiedeyhteisö. Suurin osa aineista on vapaasti opiskeltavissa sivuaineina, joten eri alojen opiskelijat ovat enemmän tai vähemmän päivittäin tekemisissä keskenään.
Yliopiston ja opiskelijapiirien kautta avautuu jatkuvasti uusia huikeita mahdollisuuksia päästä mukaan siisteihin projekteihin. Ihmisistä, projekteista, tapahtumista ja traditioista jäävät varmasti käteen opiskeluajan parhaimmat muistot. Haluaisinkin kannustaa kaikkia tarttumaan tilaisuuksiin ja tutustumaan ihmisiin - se vie pitkälle elämässä.
Mielestäni nykyään ei ole enää relevanttia tai tarkoituksenmukaista pohtia sitä, "mikä haluaa olla isona". Sen sijaan kannattaisi pohtia, mitkä asiat itseä aidosti kiinnostavat, ja millaisia asioita haluaisi tulevassa työpaikassaan tehdä. Vaikka tulevaisuuden työnäkymät ja opiskeltavan alan valitseminen tuntuisivat epävarmoilta, kannattaa silti lähteä jostain liikkeelle. Yliopiston sisällä opintojen aikana on mahdollista muuttaa suuntaa. Opinnot ovat jatkuvaa itsensä, ammatti-identiteettinsä sekä intressiensä etsiskelyä ja löytämistä. Mielestäni on suurempi virhe jättää yrittämättä väärin valitsemisen pelossa kuin kokeilla ja katsoa, minne valinta johtaa.
