Ģ��ֱ��

*Kulttuuripolitiikka on nykyisin osa historian ja etnologian- sekä yhteiskuntatieteen ja filosofian laitoksen yhteistä Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa (KUMU) -tutkinto-ohjelmaa, jossa voi opiskella antropologiaa, etnologiaa ja kulttuuripolitiikkaa.

Koita tehdä niitä juttuja, joista olet oikeasti kiinnostunut ja tuntuvat itselle oikeilta. Ole aktiivinen ja yhteydessä erilaisiin ihmisiin. Näin syntyy kontakteja.

Milloin valmistuit? Mitä muuta opiskelit?

Valmistuin joulukuussa 2022 yhteiskuntatieteiden tohtoriksi kulttuuripolitiikan oppiaineesta. Jatko-opinnot aloitin vuonna 2016. Tätä ennen olin valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2013, niin ikään kulttuuripolitiikasta. Olin tosin opiskellut jo vuodesta 2006 alkaen Tampereen yliopistossa kaikenlaista aina sosiologiasta historiaan ja onnistunut valmistumaan valtio-opin kandidaatiksi vuonna 2011. Noilla main myös hoksasin – nyt ajateltuna onneksi – hakea Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan maisteriohjelmaan.

Mitä teet työksesi? Miten olet päätynyt tähän tehtävään?

Olen erikoistutkija Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporella, jossa olen tehnyt tutkimustöitä jo vuodesta 2014 lähtien. Päädyin tänne tietysti ensisijaisesti sitä kautta, että Cupore oli läheinen yhteistyökumppani kulttuuripolitiikan maisteriohjelman kanssa. Kyselin jo ennen maisteriksi valmistumista mahdollista harjoittelupaikkaa Cuporelta. Silloin ei tärpännyt, mutta keväällä 2014 päädyin silloisen kulttuuripolitiikan professorin (nykyinen emerita) Anita Kankaan kautta erääseen kulttuurin EU-rahoitusta käsitelleeseen selvitysprojektiin. 

Olin kyllä tehnyt muitakin hommia, muun muassa harjoittelun ministeriössä ja Kuvataideakatemian hallinnossa pätkän juuri maisteriksi valmistumisen aikoihin. Aluksi tarkoitus oli tehdä Cuporella vain se yksi projekti, mutta niin vain erilaisia hommia tuli koko ajan eteen lisää ja tässä sitä ollaan edelleen kymmenen vuotta myöhemmin. Asiaan varmasti vaikutti sattumien lisäksi oma aktiivisuus ja työtehtävien tekeminen huolellisesti. Muutaman vuoden tutkijahommien jälkeen päätin opiskella myös tohtorintutkinnon.

Mikä on parasta työssäsi? Entä ikävintä?

Parasta työssäni on mahdollisuus tehdä töitä sellaisen asian parissa, joka minua oikeasti kiinnostaa ja jonka koen tärkeäksi, siis taiteen ja kulttuurin, vieläpä yhdistettynä politiikkaan. Kulttuuripolitiikka monine ulottuvuuksineen on mielenkiintoista. Tässä työssä pääsee seuraamaan läheltä politiikan toteuttamista ja hallinnon toimintaa. Työ on tosi monipuolista - siihen kuuluu kaikenlaista aina tutkimusten kirjoittamisesta medialle annettaviin haastatteluihin ja ulkomaille suuntautuviin konferenssimatkoihin. Meillä on myös tosi mukava porukka töissä Cuporella ja töihin on pääsääntöisesti hauska tulla myös tapaamaan työkavereita. 

Ikävintä on varmaan lähes kaikelle asiantuntijatyölle tyypillinen ajoittainen kiire ja töiden kasaantuminen. Huomaan myös toisaalta työn ja vapaa-ajan eron liudentumista (ei tosin työnantajan taholta niinkään, mutta työn luonteen vuoksi).

Millaisia taitoja työsi vaatii? Miten opinnot valmistivat sinua tähän työhön?

Tärkeää on tietysti kiinnostus tutkimista ja tutkijan työtä kohtaan. Oleellisia taitoja ovat tutkijan perustaidot, huolellisuus, tarkkuus ja paneutuminen yksityiskohtiin. Myös kykyä ideointiin ja luovuuteen tarvitaan – eivät tutkimusideat ja -prosessit synny tyhjästä. Oma-aloitteisuus on keskeistä. Pitää myös pystyä tekemään montaa juttua yhtä aikaa. Minullakin saattaa olla pöydällä samaan aikaan jonkin tutkimusraportin oikoluku, toisen suunnittelu, monta eri aineistoa analysoitavana, YLE:n toimittajan haastattelu, tietopyyntö ministeriöstä, konferenssipaperi ja 28 sähköpostia vastattavana. Ja kuten useimmissa töissä, aivan ehdottoman tärkeää ovat sosiaaliset taidot ja kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. 

Maisteriopinnot antoivat tietysti pohjatiedot ja perusosaamista, mutta kyllä vasta tohtorin tutkinto on ikään kuin ”ajokortti” tutkijan ammattiin. Mielestäni kulttuuripolitiikan maisteriohjelma oli omana opiskeluaikanani järjestetty niin, että se antoi aika kivasti kuvaa myös tällaisesta työstä, opinnot eivät olleet vain teoreettisia, vaan niissä oli mukana myös konkreettisia juttuja sekä työelämään tutustumista. Mutta toisaalta nähdäkseni työ kuin työ opitaan kunnolla vasta työelämässä toimimalla ja tekemällä, ei opiskeluaikana.

Millaisia neuvoja haluaisit antaa tulevaisuuttaan suunnitteleville opiskelijoille?

Koita tehdä niitä juttuja, joista olet oikeasti kiinnostunut ja tuntuvat itselle oikeilta. Ole aktiivinen ja yhteydessä erilaisiin ihmisiin. Näin syntyy kontakteja. Sitten omien opiskeluaikojeni taitavat paine valmistumiseen ja opintopistevaatimukset olla kiristyneet, mutta älä huolestu, jos kovin aikaisessa vaiheessa ei vielä tunnu löytyvän omaa juttua, kyllä se sieltä jossain vaiheessa selviää, usein mutkienkin kautta. En itsekään vielä tiennyt edes maisterivaiheessa selkeästi sitä mikä oma ammatti voisi olla. Sattumilla on aina osuutensa asiassa kuin asiassa.