Kemia on ihmisläheinen tiede
Lukiossa oli kaksi asiaa, jotka kiinnostivat ja joissa olin hyvä: kuvataide ja kemia. Välivuoden ajan pohdin, mitä teen, ja loppujen lopuksi päädyin kemialle. Osittain sen takia, että joku sanoi, että täältä saa helpommin töitä, ja toinen syy oli se, että minulla ei ollut aikaa tehdä portfoliota taidekouluun.
Kemia selittää hyvin, mitä tapahtuu. Se on myös melko ihmisläheistä. Opiskelen itse orgaanista kemiaa, ja siinä tutkitaan molekyylejä, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi ihmisen toimintaan. Mielestäni kemia on hyödyllistä, mutta samalla siinä on myös paljon asioita, joista ei vielä tiedetä paljoa. Se on kiehtovaa.
Aiheet, joita opiskelen, ovat tosi kiinnostavia. Tuntuu, että kemia on mennyt vain kiinnostavammaksi, kun olen päässyt tekemään syventäviä opintoja ja keskittymään juuri siihen, mikä kiinnostaa. Se, että pääsee syvälle johonkin aiheeseen, on ihan parasta.
Olen opiskellut sivuaineena tilastotiedettä ja biologiaa. Maisterivaiheessa aloin vähän seikkailla ja aloitin Slovakin kielen ja kulttuurin opinnot. Kukaan ei hämmästellyt, että menin opiskelemaan kieliä kemistinä.
Olen itse pääkaupunkiseudulta kotoisin, ja ajattelin, että siellä olisi kivempaa opiskella. Mutta sitten ihastuin ihmisiin täällä ja tähän kaupunkiin ja päätin, että kyllä mä Jyväskylään jään. Täällä on hirmu kaunista ja rauhallista. Ja silti kaupunkiin on lyhyt matka. Täällä pystyn kävelemään luentotauon aikana kemian laitokselta luennolle Seminaarinmäelle, ja jos olen nopea, ehdin syödäkin siinä välissä.
Meillä on tosi ihana ainejärjestö. Henki on sellainen, että kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan, ja ainejärjestö on vähän kuin iso perhe. Olen tänä vuonna ollut meidän ainejärjestön sihteerinä. Ainejärjestötoiminnassa pääsee aika suoraan vaikuttamaan opiskelijoiden edunvalvontaan.
