Intuitio vei oikealle polulle Jyväskylään
Valitsin opiskelupaikakseni Jyväskylän yliopiston yhteisöllisyyden takia, minkä koin jo pääsykoepäivänä. Yhteisöllisyys on vahvistunut opiskeluvuosien aikana, enkä ole katunut päivääkään pitämääni välivuotta, sillä pääsin sen vuoksi opiskelemaan Jyväskylään.
Lukiossa ajattelin, että minusta tulisi isona historian opettaja. Aloitin pitkän matematiikan ajatuksella, että katsotaan nyt, kuinka kauan tässä roikutaan mukana. Roikuin lopulta mukana koko lukion ajan. Eivät arvosanat aina parhaimmasta päästä olleet, mutta matematiikan maailma kiehtoi ja laskujen laskeminen kavereiden kanssa oli mukavaa. Abivuonna hyvin epäröiden pohdin, että lähtisinkin opiskelemaan historian sijaan matematiikan opettajaksi. Ajattelin kuitenkin, että yliopiston matematiikan opinnoissa pärjäisi vain supernerot ja kympin oppilaat – joista minä en ollut kumpaakaan.
Pitkän pohdinnan ja silloisen matematiikan opettajani kannustuksella hain kuitenkin lopulta suoraan lukiosta sekä Helsingin yliopistoon että Jyväskylän yliopistoon matematiikan aineenopettaja -linjalle. Suoraan aineenopettajaksi hakevilta edellytetään soveltuvuuskoetta, joka toteutettiin haastatteluna yliopistolla. Muistan ajatelleeni Jyväskylän pääsykoepäivän jälkeen kotiin ajaessani, että nyt taisin löytää opiskelupaikan, johon todella haluan. Yhteisöllisyyden tunne oli läsnä jo pääsykoepäivänä hakijoiden kesken, vaikka emme tunteneet toisiamme ollenkaan. Pääsin lopulta sisään sekä Helsingin että Jyväskylän yliopistoon. Koska olin laittanut Helsingin yliopiston ensimmäiseksi hakukohteeksi ja pääsin sisään, en voinut valita enää Jyväskylän yliopistoa. Olin kuitenkin pääsykoepäivän jälkeen vakuuttunut siitä, että haluaisin nimenomaan Jyväskylään. Silloin päätin luottaa intuitioon, enkä ottanut Helsingin yliopiston opiskelupaikkaa vastaan. Pidin välivuoden ja vuotta myöhemmin hain uudestaan Jyväskylän yliopistoon, pääsin sisään ja aloitin seuraavana syksynä matematiikan aineenopettajan opinnot.
Matematiikan opinnot vaativat sinnikkyyttä
Nyt opiskelen neljättä vuotta Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Pelko siitä, etten pärjäisi matematiikan opinnoissa oli turha. Oli jopa hauskaa huomata, että monet opiskelukaverini olivat myös kamppailleet täysin samojen ajatusten kanssa. En voi väittää, etteivätkö kurssit olisi vaatineet toisinaan paljonkin työtä, mutta mielestäni matematiikan opinnoissa onkin ollut enemmän kyse sinnikkyydestä ja siitä, että jaksaa tehdä töitä oppimisen eteen, kuin lahjakkuudesta. Yksin ei kuitenkaan tarvitse pärjätä, vaan apua on ollut aina saatavilla opettajilta ja hankalia tehtäviä on pähkäilty yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Tunne, joka minulla oli pääsykoepäivänä, on vain vahvistunut. Yhteisöllisyys ja rento tunnelma opiskelijoiden ja opettajien kesken todellakin on läsnä.
Lukion matematiikan asiat aukeavat nykyään aivan uudella tavalla
Yliopistomatematiikka on ollut hyvin erilaista kuin lukion matematiikka, eikä lukion arvosanat määrittele opintomenestystä yliopistossa. Täällä olenkin ymmärtänyt, että lukiossa opetettavat asiat ovat vain pintaraapaisu siitä kaikesta, mitä matematiikka on. Olemme kuitenkin päässeet syventämään opinnoissamme myös ymmärrystä lukiosta tutuista käsitteistä. Syvällisempi pureutuminen asioihin on auttanut todella ymmärtämään asioita, jotka saattoivat vielä lukion matematiikan kursseilla tuntua vaikeilta.
On ollut hauska huomata, että kun nykyään selaa omia lukion matematiikan kirjoja, monet asiat aukeavat aivan uudella tavalla kuin neljä vuotta aiemmin. Olen iloinen siitä, että uskalsin luottaa itseeni ja hakea opiskelemaan matematiikkaa. Iloitsen myös siitä, että uskalsin luottaa intuitioon ja päädyin Jyväskylän yliopistoon, sillä tämä tuntuu neljän vuoden jälkeen edelleen omalta paikalta.
