Näin viittaat - viittauksen peruskäytännöt
äܱٳٱ
Viittaa oikein
Kerro aina tekstissäsi, mitä lähteitä olet käyttänyt. Kun lainaat suoraan tai mukailet omin sanoin jonkun toisen ideoita tai tekstiä, ilmoita käyttämäsi lähde. Viittaaminen on tavallinen käytäntö riippumatta lähteen muodosta, joten mm. julkaisuihin, opinnäytteisiin, oppimateriaaleihin, videoihin, kuviin, tutkimusaineistoihin ja verkkosivuihin tulee viitata. Niissä kaikissa on todennäköisesti tekijänoikeuksia, jotka tulee huomioida viittaamalla eli kunnioittamalla toisten työtä, ja samalla parannat tekstisi luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä.
Merkitse käyttämäsi lähteet heti muistiin oman tieteenalasi käytäntöjen mukaisesti. Olisi todella hankalaa etsiä käytettyjä lähteitä jälkeenpäin siinä vaiheessa, kun työn pitäisi jo olla valmis. Jos viitteitä ei merkitse heti muistiin, plagioinnin riski kasvaa, kun tekstiin on vaarana jäädä kohtia, joista puuttuu lähde. Viitteidenhallintaohjelmien käyttö on siksi erittäin suositeltavaa. Niistä kerrotaan tarkemmin myöhemmin.
Lähteiden merkitseminen on tieteellisen kirjoittamisen perusasioita. Viittaamalla kerrotaan, mitä on mukailtu lähteen pohjalta eli kerrottu omin sanoin:
Kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kokee runsaasti stressiä (Kunttu, Pesonen & Saari, 2017, 36).
ja mikä on suora lainaus:
”Mielenterveysseulan (kysymys 21) mukaan opiskelijoista 33 % koki runsaasti stressiä, miehistä 32 % ja naisista 34 %” (Kunttu, Pesonen & Saari, 2017, 36).
Suorassa lainauksessa teksti kopioidaan sellaisenaan ja lainauksen ympärille tulee lainausmerkit. Lainauksen jälkeen tulee viite. Suoria lainauksia eli sitaatteja käytetään lähinnä vain, jos halutaan korostaa, miten asia on ilmaistu alkuperäisessä tekstissä. Suora lainaus voi olla paikallaan esimerkiksi, jos tulkinnan kannalta on tärkeää, miten asia on sanottu lähteessä. Sitaattia ei saa esittää niin, että asian alkuperäinen merkitys vääristyy. Suora lainaus ei saa olla tarpeettoman pitkä eikä liian lyhyt tarkoitukseen nähden. Lainaus voi olla liian lyhyt esimerkiksi, jos lainaus antaa alkuperäisestä tekstistä harhaanjohtavan kuvan.
Viittaustyylit
Viittaustyyli määrittelee, miten lähteet ilmoitetaan: käytetäänkö tekstinsisäisiä viitteitä vai alaviitteitä, onko lehden nimi kursiivissa, miten tekijän nimi ilmoitetaan. Viittaustyylejä on erilaisia. Viittaustyylin valinnassa kannattaa noudattaa esimerkiksi oman laitoksen opinnäytteen tyyliohjeita. Oli tyyli mikä tahansa, tärkeää on, että sitä noudattaa johdonmukaisesti.
Tunnettuja viittaustyylejä ovat APA, Chigaco, MLA ja Harvard. Esimerkkejä APA- ja Chicago-tyyleillä. Viittaustyylit päivittyvät, ja esimerkiksi APAn uusin versio on APA 7th edition.
Viittaustyyleissä on paljon yksityiskohtaisia sääntöjä. Omalla tieteenalalla käytetty viittaustyyli tai viittaustyylit on hyvä tuntea. Kannattaa kuitenkin käyttää viitteidenhallintaohjelmaa, jolloin tyylin kaikkia yksityiskohtia ei tarvitse muistaa ulkoa, vaan saat viitteet muotoiltua oikein ohjelman avulla.
Tämän sivun esimerkit ovat yleisohjeita. Eri viittaustyyleissä voi olla eri käytänteet. Myös eri tieteenaloilla voi olla erilaisia julkaisukulttuureita ja siten eri tyylejä viitata.
Lähteet tekstiin ja lähdeluetteloon
Tekstissä kerrotaan tiedot, joiden perusteella lähde löytyy lähdeluettelosta.
- Pääsääntö on, että viitteessä mainitaan tekijä(t), julkaisuvuosi ja sivunumero(t).
- Sivunumeroa ei tarvitse mainita, jos viitataan koko teokseen.
- Viite voi olla joko tekstinsisäinen viite tai ala- tai loppuviite tieteenalan käytännöistä riippuen.
- Tekstinsisäinen viite voi näyttää viittaustyylistä riippuen esimerkiksi tältä (Mäkinen 2018, 49) tai (Mäkinen 2018: 49) tai (Mäkinen 2018 s. 49)
- Jos tekijä mainitaan tekstissä, sulkeisiin voi laittaa pelkän vuosiluvun ja sivunumeron: Myös Virtanen (2019) ja Puronen (2021) toteavat - -
(ä: .)
Lähdeluettelossa kerrotaan tiedot, joiden perusteella on mahdollista löytää käytetty lähde. Lähdeluettelon on oltava niin tarkka, että lukija voi yksiselitteisesti tunnistaa käytetyn lähteen.
- Lähdeluettelo sisältää kaikki käyttämäsi lähteet, eli lähteet, joihin olet viitannut. Lähdeluettelo ei sisällä lähteitä, joita et ole käyttänyt.
- Mitä tietoja lähteestä kerrotaan riippuu julkaisutyypistä: onko kyseessä artikkeli, kirja tai kirja-artikkeli. Myös viittaustyyli vaikuttaa.
- Esimerkiksi lehtiartikkelista ilmoitetaan yleensä tekijä, julkaisuvuosi, artikkelin nimi, lehden nimi, lehden vuosikerta eli volyymi, lehden numero ja sivunumerot, sekä usein myös DOI-osoite.
-
Artikkeli lähdeluettelossa APA-tyylillä:
Boyd, N. M., & Nowell, B. (2020). Sense of community, sense of community responsibility, organizational commitment and identification, and public service motivation: A simultaneous test of affective states on employee well-being and engagement in a public service work context. Public Management Review, 22(7), 1024–1050.
Verkko- ja paperijulkaisu: samat periaatteet
- Artikkeleihin viitatessa et tarvitse luettu 27.6.2022 -tyyppistä lisäystä lähdeluetteloon. Artikkeli on artikkeli, oli se sitten julkaistu paperisessa lehdessä tai verkossa ilmestyvässä lehdessä. Suurin osa tieteellisistä lehdistä ilmestyy vain verkossa, eikä artikkelin sisältö muutu julkaisun jälkeen
- Jos puolestaan viittaat verkkosivuun, jonka sisältö päivittyy ja muuttuu, silloin kerrotaan päivämäärä, jolloin luit sitä
- DOI tai URN kerrotaan yleensä verkossa saatavilla olevista lähteistä. DOI ja URN ovat pysyviä tunnisteita. Artikkeleilla on yleensä DOI-tunnus
- Verkossa ja tietokannoissa näkee myös avoimia julkaisuja, mutta avoimuuskaan ei tarkoita, että julkaisua voi käyttää miten tahansa. Eli avoimiinkin materiaaleihin viitataan, ja niiden käytöstä saatetaan kertoa Creative Commons -lisessillä.
Omin sanoin
Pelkkä muutaman sanan vaihtaminen toiseksi tai lausejärjestyksen muuttaminen hieman ei yleensä riitä omin sanoin kertomiseen. Voit esimerkiksi tiivistää, verrata toiseen lähteeseen tai esittää asian hieman eri näkökulmasta. Esimerkki:
Alkuperäinen teksti
”Kielenkäyttö on aina normien alaista ja normit ovat sitä tiukemmat, mitä muodollisemmasta kielenkäyttötilanteesta on kyse. Erityisen tiukasti norminmukaisuutta vaaditaan kirjakielessä. Yksi tärkeä syy on se, että kirjoitetussa kielessä monitulkintaisuutta voidaan välttää ainoastaan puhtaasti sanallisin keinoin – äänensävyt, eleet, ilmeet ja liikkeet puuttuvat.” (Leino, 2015, 26)
Omin sanoin
Normit säätelevät kielenkäyttöä sitä tiukemmin, mitä muodollisemmassa tilanteessa kieltä käytetään. Kirjakielessä normien noudattaminen on erityisen tärkeää, sillä kirjoitetussa kielessä ei ole äänensävyjä, ilmeitä ja eleitä, jotka auttaisivat välttämään monitulkintaisuutta. (Leino, 2015, 26.)
Alkuperäinen lähde vs. toisen käden lähde
Viittaa aina alkuperäiseen lähteeseen, jos mahdollista. Joskus alkuperäistä lähdettä ei kuitenkaan ole saatavilla, mutta sinulla on toinen kiinnostava lähde, jossa viitataan alkuperäiseen lähteeseen. Toisen käden lähde on sekundaarilähde, ja alkuperäinen lähde on primaarilähde. Jos viittaat sekundaarilähteeseen, kerro, että käyttämäsi kohta perustuu toiseen lähteeseen. Yleensä lähdeluetteloon laitetaan vain se teksti, jota itse luit.
ä&Բ;Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen seminaariohjeesta:
- Päävalmentaja Kyrö on todennut (Petäjä, 2001, s. 39) hiihdossa olevan tärkeää - -
- Honkasalon (2011, s. 15) mukaan Merleau-Ponty (1962) tarkoittaa - -
- - - kokemuksemme ovat näin ollen ruumiillistuneita (Merleau-Ponty 1962, viitattu lähteessä Honkasalo 2011, s. 15).
Näissä esimerkeissä lähdeluetteloon tulisivat siis Petäjä 2001 ja Honkasalo 2011.
Kirja: painos ja kustantaja
- Kirjaan viitatessa kerrotaan yleensä painos. Viittaa siihen painokseen, jota luet. Eri painosten välillä voi olla eroja
- Kerro lähdeluettelossa kirjan kustantaja. Tieto kustantajasta löytyy kirjan alkusivuilta. Huomaa, että kustantaja on eri asia kuin painopaikka. Jos olet epävarma, voit esimerkiksi katsoa kirjan tiedot JYKDOKista. Kun käytät viitteidenhallintaohjelmaa, saat nämä ja muut lähteen tiedot talteen automaattisesti, eikä sinun tarvitse itse pähkäillä niiden kanssa.
Miten viittaan, jos
viittaan tekstissä moneen lähteeseen yhtä aikaa?
- Voit viitata useampaan lähteeseen samalla kertaa esimerkiksi erottamalla lähteet toisistaan puolipisteellä: (Leino 2018, 13; Mäkinen 2012, 30.)
(Corbin, 2015; James & Waterson, 2017; Smith et al., 2016)
tekijöitä on useampi kuin yksi?
- Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara (2004) toteavat
- (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004)
tekijöitä on paljon (tyylistä riippuen yleensä enemmän kuin kaksi tai enemmän kuin kolme)?
- Mainitse ensimmäisen tekijä, jonka jälkeen tulee ym. tai et al.
- Turner ym.
- Jos useammalle lähteelle olisi tulossa tällä tavalla sama viite, niin tällöin pitää ilmoittaa niin monta tekijää, että viitteet eroavat toisistaan.
- Lähdeluetteloon laitetaan kaikki tekijät. Kuitenkin jos tekijöitä on enemmän kuin 20 ja käytetään APA-tyyliä, luetellaan ensimmäiset 19 tekijää ja sitten ... ja viimeinen tekijä, esim.
- Tobler, R., Rohrlach, A., Soubrier, J., Bover, P., Llamas, B., Tuke, J., Bean, N., Abdullah-Highfold, A., Agius, S., O’Donoghue, A., O’Loughlin, I., Sutton, P., Zilio, F., Walshe, K., Williams, A. N., Turney, C. S. M., Williams, M., Richards, S. M., Mitchell, R. J., ... Cooper, A. (2017). Aboriginal mitogenomes reveal 50,000 years of regionalism in Australia. Nature, 544(7649), 180–184.
(ä: .)
jos samalta tekijältä on samalta vuodelta useampi teos?
- Tällöin tekstissä ja lähdeluettelossa käytetään kirjaimia erottamaan lähteet toisistaan.
(Lahtinen 2018a, 145.)
(Lahtinen 2018b, 36.)
kyseessä on yleistieto
- Lähdemerkintää ja viittausta ei tarvita, jos kyseessä on yleisesti tiedossa oleva fakta (common knowledge), esimerkiksi Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Se, mitä asioita pidetään tällaisina faktoina, vaihtelee tieteenaloittain. Jos olet epävarma, on parempi viitata.
Kuvasitaatti
- Kuva voi olla esimerkiksi piirros, valokuva tai valokuva taideteoksesta
- Kuvien käyttöä koskevat tekijänoikeudet ovat rajallisempia kuin tavanomaiset tekstisitaatit
- Periaate on, että kuva voi olla mukana tekstissä, jos se on tarpeen tekstin havainnollistamiseksi tai selkeyttämiseksi. Kuvasitaatti on usein sallittu tällaisissa tilanteissa, kun kuvalla on selkeä yhteys tekstiin ja se tuo siihen olennaista lisäarvoa
- Kuviin viittaamisen lisätietoa
Viitteidenhallintaohjelma Zotero
Käytä viitteidenhallintaohjelmaa, niin saat viittaukset ja lähdeluettelon tekstiisi muutamalla klikkauksella. Viittaustyylin vaihtaminen onnistuu tarvittaessa helposti ja viittaukseen tarvittavat tiedot ovat tallessa. JYU:ssa käytetään usein joka on ladattavissa avoimesti verkosta.
Koulutuksissamme opit käyttämään Zotero-viitteidenhallintaohjelma.
Zotero-viittausohjelman perusajatus:
- Tallenna lähteet Zotero-tilillesi
- Tuo viitteet tekstiin Zoteron kautta
- Luo automaattinen lähdeluettelo tuomiesi lähteiden perusteella
- Lisätietoa Zoteron käytöstä.
Lähteiden hallintaan on myös muita ohjelmia, joista osa on ilmaisia.
Kirjastossa on paljon oppaita viitteiden käyttöön, esim. .
Voit tutustua myös MOVIn tarjoamaan akateemisen kirjoittamisen tukeen.