Ä¢¹½Ö±²¥

Essee

Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan esseen kirjoitusohjeet 15.9.2021 alkaen. Esseen tyylipohja on päivitetty 19.9.2023. Esseen ohjeita voidaan soveltaa erilaisten oppimistehtävien kirjoittamiseen.

Mikä on essee?

Yliopisto-opinnoissa tehdään erilaisia kirjallisia oppimistehtäviä, jotka toteutetaan usein esseemuotoisina. Kun yliopistossa puhutaan esseestä, sillä tarkoitetaan pohtivaa tieteellistä tekstiä, joka kirjoitetaan lähdeaineiston kriittisen tarkastelun ja oman ajattelun pohjalta. Sille on ominaista kirjoittajan oma näkökulma aiheeseen ja omien perusteltujen ajatusten esittäminen. Esseen lähtökohtana ovat käytetyssä lähdekirjallisuudessa esitetyt käsitteet, ajatukset ja väitteet, joita kirjoittaja pohtii ja joiden kautta kriittisesti tarkastellen muodostaa johtopäätöksiä.

Kirjoittaja osoittaa tekstissään, että hän hallitsee asiakokonaisuuden ja osaa rajata siitä olennaisen. Esseetekstissä on aiheen taustoittava alku, aiheen käsittelyosa ja käsittelyn kokoava lopetus. Teksti ei rönsyile ja siitä välittyy kyky kriittiseen ajatteluun. Essee ei ole lähdeaineiston käännös eikä referaatti siitä.

Miten etenet esseen kirjoittamisprosessissa?

• Tutustu huolellisesti opintojakson osaamistavoitteisiin, oppimistehtävään ja sen arviointikriteereihin ja laadi essee tehtävänannon mukaisesti.
• Rajaa esseessä käsiteltävä sisältö tehtävänannon mukaisesti.
• Tutustu tehtävänannon edellyttämään lähdekirjallisuuteen. Kiinnitä huomiota lähteiden tarjoamiin keskeisiin käsitteisiin ja tee niistä muistiinpanoja.
• Varmista, että olet ymmärtänyt lähteiden tekstin ja sen, miten ne liittyvät toisiinsa. Voit laatia esimerkiksi käsitekarttoja. Suunnittele, mitä kirjoitat. Kirjoitusprosessin aikana essee muokkautuu ja täydentyy.
• Kun kirjoitat keskeisistä käsitteistä ja näkökulmista lähteiden pohjalta, merkitse lähteet niin, että oma äänesi erottuu lähteen äänestä. Muotoile lähteestä peräisin oleva ajatus omin sanoin, älä kopioi suoraan. Muista lähdeviite aina, kun ajatus on jonkun muun kuin omasi. Katso ohjeita lähteiden käytön ja tieteellisen kirjoittamisen periaatteisiin .
• Hyödynnä myös Turnitinta tieteellisen kirjoittamisen työkaluna.
• Kun essee on mielestäsi aihekokonaisuuksiltaan valmis, kiinnitä huomio siihen, miten essee rakentuu johdannosta pohdintaan. Pysyykö essee rajaamassasi aiheessa? Määritteletkö käyttämäsi käsitteet? Perusteletko väitteesi? Eteneekö aiheen käsittely loogisesti? Käsitteletkö kaikkia aihepiiriin kuuluvia teemoja riittävästi? Onko esseessä aiheeseen kuulumattomia kokonaisuuksia? Tarkista myös esseen rakenne, lukujen otsikkojen ja sisältöjen vastaavuus ja kieliasu (ks. seuraava teksti).

Essee noudattaa tieteellisen kirjoittamisen periaatteita

• Rakenne: Johdanto, käsittelyosa ja johtopäätökset.
• Argumentointi: Ajatusten, tulkintojen ja väitteiden perustelu sekä arviointi. Tarkkojen ja tarkoituksenmukaisten käsitteiden käyttö ja niiden määrittely.
• Kirjoitustyyli: Tyyli on tiivis ja neutraali (ei emotionaalinen) tieteellinen asiatyyli, jossa esitetyt väitteet ovat riittävän perusteltuja.
• Lähdeviitteet ja -luettelo: Seuraa American Psychological Association (APA) -viittausohjeita (ks. esseen tyylipohja).
• Kieliasu: Huoliteltu kielenkäyttö viimeistelee tekstin. Voit käyttää apuna kielioppaita, esim. Kielitoimiston ohjepankki.
• Esseen pituus: Ilmenee oppimistehtävän ohjeista tai sovitaan ohjaajan kanssa, koska esseen aihe ja kysymyksenasettelu määrittelevät pituutta.

Huom. Jokaisella opettajalla voi olla omia, tarkempia ohjeita esseekirjoitelmien laatimiseksi.

Esseen tyylipohjat:

• Esseen tyylipohja suomeksi (.docx)
• Esseen tyylipohja englanniksi (.docx)

Essee

Esseen tavoitteena on harjaannuttaa tieteelliseen ajatteluun ja kirjoittamiseen, rajatun aiheen ongelmien pohdintaan ja ratkaisemiseen kirjallisuuden avulla. Lisäksi essee valmentaa aihetta koskevaan tiedon itsenäiseen etsintään ja kriittiseen käyttöön. Sen tarkoitus on osoittaa aiheen tuntemus ja tekijän oma näkökulma aiheeseen. Essee on itsenäinen kokonaisuus, jossa vastataan esitettyyn kysymykseen.

Essee on kirjoitelma, joka on viimeistelty ja laajuudeltaan rajattu. Se perustuu lähdeaineistoon, jota kirjoittaja tarkastelee omalla tyylillään ja joka merkitään lähteinä kirjoitelmaan. Esseessä on olennaisen tärkeää, että siinä tulee esille kirjoittajan perehtyneisyys ja oma näkemys aiheeseen. Tällöin kirjoittajan on pystyttävä irrottautumaan lähdeaineistosta ja tarkastelemaan sitä omakohtaisesti. Essee tähtää siten kirjoittajan oman näkemyksen esilletuontiin, argumentointiin ja päätelmien tekemiseen suhteessa lähdeaineistoon. Tarkoitus on saada etäisyyttä lähdeaineistoon ja käsitellä aihetta itsenäisesti, joten essee ei ole yhteenveto lähdeaineistosta.

Esseen pituus vaihtelee tehtävänannon mukaan yleensä muutamasta sivusta pariinkymmeneen sivuun. Kirjoittamisen yleisperiaatteena on, että teksti on yleistajuista. Se tarkoittaa, että alan ammattilainen voi ymmärtää tekstin, vaikka hän ei ole perehtynyt käsiteltyyn aiheeseen syvällisesti eikä tunne aiheen taustoja tarkasti. Toisin sanoen kirjoittajan on otettava huomioon, että lukijalla ei välttämättä ole aiheesta laajoja tai syvällisiä ennakkotietoja. Esseessä kirjoittaja hallitsee sisällöllisesti ja kielellisesti käsittelemänsä asian. Hän osaa erottaa tärkeän vähemmän tärkeästä ja hän on ymmärtänyt käsittelemänsä asian, joten essee ei ole kopio muiden ajatuksista. Essee on rakenteeltaan johdonmukainen noudattaen tieteellisen tutkielman perusrakennetta. Kirjoitelman alussa on esitetty tavoitteet, sen jälkeen aiheen käsittely ja lopussa tehdään päätelmät. Tyyli on asiatyyliä.

Kirjallisuuskatsaus

Kirjallisuuskatsaus on tutkimusongelmaan liittyvän aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden kriittinen, tiivis erittely ja sen pohjalta tutkijan oman päämäärän ohjaamana tehty synteesi. Se auttaa lukijaa aiheen ymmärtämisessä ja osoittaa, miten tutkimus sijoittuu eli asemoituu alan tutkimuskenttään. Kirjallisuuskatsaus osoittaa lukijalle, miksi esiteltävä uusi tutkimus on tärkeä ja millä tavoin se täydentää aiempia tutkimuksia. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena voi olla löytää kirjallisuudesta aukko, jonka oma suunnitteilla oleva tutkimus täyttää. Tällöin katsaus keskittyy analysoimaan sitä, mitä aiheesta tiedetään ja mitä ei tiedetä.

Pro gradu -työssä kirjallisuuskatsaus usein muodostaa tutkimuksen teoreettisen taustan, jolloin se keskittyy tutkimusongelman kannalta tärkeään kirjallisuuteen. Kirjallisuuskatsaus esittää sen, mistä näkökulmista ja miten asiaa on aiemmin tutkittu ja miten opiskelijan oma tutkimus liittyy jo olemassa oleviin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen. Kirjallisuutta luettaessa kiinnitetään huomio tutkimusotteeseen, tutkimusmenetelmiin, päätuloksiin ja päätelmiin. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään tutkimusaiheeseen liittyvät keskeiset näkökulmat, metodiset ratkaisut ja eri menetelmin saavutetut tärkeimmät tutkimustulokset. Olemassa oleva tieto on eriteltävä ja arvioitava huolellisesti ja kriittisesti. Erilaiset näkökulmat, tutkimusmenetelmät ja tulokset on suhteutettava toisiinsa. Tutkimuksissa esiintyvät näkemyserot, ristiriitaisuudet ja puutteet on pyrittävä osoittamaan. Kirjallisuuskatsauksen laatiminen edellyttää kykyä lukea analyyttisesti ja arvioivasti. Katsaukseen otetaan mukaan vain asianmukainen, suoraan tutkimusaiheeseen liittyvä kirjallisuus. Kriittisyys luettavan materiaalin valinnassa on tärkeää.

Kirjallisuuskatsausta laativan on pidettävä mielessä oma tavoitteensa ja tutkimusongelmansa: kirjallisuuskatsaukselle asetetaan tavoite ja tarkoitus. Pyrkimys on valikoiden ja argumentoiden keskustella aiemman tutkimustiedon kanssa. Katsauksen laatijalla on oma päämääränsä (tutkimuksen taustan luominen), ja hän toimii kriittisenä tiedon käsittelijänä.

Kirjallisuuskatsaus on syytä jäsentää niin, että erilaiset näkökulmat, koulukunnat ja tulkinnat erottuvat selvästi toisistaan.

°¿±è±è¾±³¾¾±²õ±èä¾±±¹Ã¤°ì¾±°ùÂá²¹

°¿±è±è¾±³¾¾±²õ±èä¾±±¹Ã¤°ì¾±°ùÂá²¹ on opetuksen ja mahdollisen muun opetusmateriaalin pohjalta tehty pohdiskeleva kirjoitelma. Sen tavoitteena on olla oman oppimisen arvioinnin ja kehittämisen väline. Ideana on opetuksen sisällön ja oppimiskokemusten analysointi, tulkinta ja pohdinta, joten oppimispäiväkirja ei ole opetusaineiston referaatti ja yhteenveto. °¿±è±è¾±³¾¾±²õ±èä¾±±¹Ã¤°ì¾±°ùÂá²¹n avulla oppija kuvaa opetuksen ja mahdollisen muun aineiston synnyttämiä ajatuksia suhteessa aikaisempaan ymmärrykseen ja hän tunnistaa, mitä muutoksia opetus on synnyttänyt ymmärtämisessä. Lisäksi oppija arvioi oman oppimisen heikkouksia ja vahvuuksia.

°¿±è±è¾±³¾¾±²õ±èä¾±±¹Ã¤°ì¾±°ùÂá²¹n kirjoittaminen on oppimistapahtuma, joka tähtää oppijan itseohjautuvuuden ja -arvioinnin kehittymiseen. °¿±è±è¾±³¾¾±²õ±èä¾±±¹Ã¤°ì¾±°ùÂá²¹ edistää oppijan pohdintaa siitä, mitä ja miten hän on oppinut. Päiväkirja toimii myös käsitteiden, asioiden ja teorioiden selkiyttäjänä. Se voi olla joko pitkällä aikavälillä tuotettu kokonaisuus tai koostua pienemmistä osista. Muodoltaan oppimispäiväkirja on tavallisesti vapaa, joten se voi sisältää tekstin ohella kuvia, kaavioita yms. Sitä voidaan kirjoittaa joko päivittäin, aina tietyn tapahtuman yhteydessä, kuten luentojen yhteydessä ja jälkeen. Se voidaan kirjoittaa myös isompana kokonaisuutena silloin, kun tarve ilmenee. °¿±è±è¾±³¾¾±²õ±èä¾±±¹Ã¤°ì¾±°ùÂá²¹ on mielellään minä-muotoinen, koska kyse on oppijan itsereflektiosta.

Referaatti

Referaatilla tarkoitetaan kuullun tai luetun tekstin selostamista selvästi lyhentäen niin, että pohjatekstin olennainen sisältö välittyy ja painotukset pysyvät muuttumattomina. Referaatin vaatimuksia ovat kattavuus, tarkkuus, selkeys ja tiiviys. Referaatti on yleensä puhdas ns. objektiivinen referaatti, joka kattaa pohjatekstin ilman kannanottoja. Vaihtoehto on ns. kommentoitu referaatti, jossa referoija ottaa kantaa ja pohtii referoimaansa tekstiä. Tällöin on tultava selkeästi esiin, mitkä ajatukset referaatista ovat peräisin pohjatekstistä ja mitkä ovat laatijan omia.

Työpaperi (Working paper)

Työpaperi on tyypillisesti tieteellisen artikkelin kirjoittamisprosessin ensimmäinen tuotos. Tutkija tuo ajatuksensa muiden tiedeyhteisön jäsenten arvioitavaksi ja kommentoitavaksi. Tyypillisesti tutkija myös aktiivisesti tarjoaa tuloksiaan kohdeilmiöstä kiinnostuneiden käyttöön. Saamansa palautteen perusteella työpaperi muokataan tieteelliseksi artikkeliksi. Lähtökohtaisesti työpaperilta vaaditaan samaa rakenteellista kurinalaisuutta ja tieteellisen kirjoittamisen sääntöjen noudattamista kuin tieteelliseltä artikkelilta. Tieteellisen artikkelin ja työpaperin keskeinen ero on siinä, että tieteellinen artikkeli on sisällöltään työpaperia viimeistellympi.

Tieteellinen artikkeli 

Tieteellinen artikkeli voi olla luonteeltaan teoreettinen, katsaus- tai ns. alkuperäisartikkeli. Se edustaa perinteistä tieteellisen kirjoittamisen ideaalia, johon tiedeyhteisön tulee opiskelijoita harjaannuttaa, erityisesti niitä jotka suuntautuvat tutkijanuralle. Tieteellinen artikkeli kirjoitetaan selkeästi kohdeilmiöstä kiinnostuneille asiantuntijoille. Se on sisällöltään tiivis ja olennaiseen keskittyvä. Teoreettisessa artikkelissa tutkija erittelee ja edelleen kehittää olemassa olevaa teoriaa ja esittää oman parannellun ehdotuksensa siitä. Katsausartikkelissa tutkija luo alkuperäisartikkelissa esitettyjen tulosten pohjalta kuvan jostain erityiskysymyksestä tyypittelemällä ja teemoittamalla keskustelua. Alkuperäisartikkelit keskittyvät uusien tutkimustulosten esittelyyn.

Alkuperäisartikkelit noudattavat tyypillisesti perinteistä IMRAD-kaavaa. Tavoitteet on määritelty täsmällisesti ja artikkeliin sisältyy hyvin suodatettu ja tiivistetty selostus kohdeilmiötä koskevasta aiemmasta tutkimuksesta. Tutkimuksen toteuttaminen - varsinkin menetelmäkysymykset, aineisto ja aineiston analysoinnin tekniikat - on kuvattu tavalla, joka mahdollistaa tutkimuksen hyväksyttävyyden ja uskottavuuden arvioinnin. Tulosten tulkinta, tarkka dokumentointi ja reflektointi lähtökohtana olleeseen aiempaan tutkimukseen ovat oleellinen osa tieteellistä artikkelia. Lisäksi tieteellisen artikkelin ulkoinen muoto on tiukasti ohjeistettu.

Lähteet: Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 1997. Tutki ja kirjoita. Kirjayhtymä, Helsinki. Lonka, I., Lonka, K., Karvonen, P. & Leino, P. 1996. Taitava kirjoittaja.

Kysy tarkempia ohjeita kurssisi opettajalta.

Liikuntatieteellisen tiedekunnan Tuula Tutkija -kirjoitusohje on tarkoitettu käytettäväksi niin esseissä, seminaaritöissä kuin tutkielmissa. Kirjoitusohjeesta löytyvät myös viittausohjeet. Alta löydät myös opinnäyte- ja seminaaritöiden word-muotoisen mallipohjan.

Tuula Tutkija -kirjoitusohje

Tuula Tutkija (in English)

Tuula Tutkija (på svenska)

Mallipohja (word)

Tämän docx-muotoisen mallipohjatiedoston, voit tallentaa dotm-muodossa (mallipohjat/templates -kansioon) ja siten saada käyttöösi oikean mallipohjan. Aina aloittaessasi uutta kirjoitelmaa voit sitten halutessasi hyödyntää luomaasi mallipohjaa, jolloin suurin osa asetuksista on jo automaattisesti oikein. Huomaa kuitenkin, että esimerkiksi tyhjistä riveistä kappaleiden väliin ja jälkeen yms. sinun täytyy itse huolehtia.

Seuraa yläpuolella olevia yleisiä ohjeita, ellei opintojakson vastuuopettaja ohjeista toisin. 

Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen esseen ohjeellinen pituus on 10-15 tekstisivua/5 op tai 700 sanaa/1 op.

Vaikka essee arvioidaan sisällön eikä pituuden perusteella, niin yleisesti 5 op:n essee on noin 12-15 sivua tiivistä tieteellistä tekstiä.

Esseevastauksen typografia

Esseen tulee olla ennen kaikkea selkeälukuinen. Seuraavassa lyhyesti muutamia vinkkejä esseevastauksen typografiaan:

• vastauksen alkuun merkitään opiskelijan nimi, opintojakson nimi, esseesuorituksen opintopistemäärä, päiväys ja esseen otsikko
• esseen sivut numeroidaan
• luettelo esseevastauksen lähdekirjallisuudesta tulee viimeiselle sivulle
• vastaukseen jätetään reilut marginaalit molempiin reunoihin (n. 2,5 cm)
• kirjasintyyppi on selkeälukuinen ja fonttikoko riittävän iso (fontti 12, riviväli 1,5)
• tekstikappaleet erotetaan toisistaan sisennyksellä
• väliotsikoiden yläpuolelle jätetään kaksi tyhjää riviä, alapuolelle yksi
• tekstissä esiintyvien teosten nimet kursivoidaan tai alleviivataan

Mikä on essee?

Essee on lyhyehkö tutkielma, jossa pohditaan valittua aihetta useamman kuin yhden teoksen tai tieteellisen artikkelin pohjalta. Se ei siis ole kirjareferaatti opintojakson tenttikirjasta tai –kirjoista. Essee on itseopiskelun muoto, joka tarjoaa tilaisuuden hankkia uutta tietoa ja syventää olemassa olevaa käsitystä oppiaineeseen liittyvistä keskeisistä teemoista.

Esseen teema, lähteet, laajuus, kysymyksenasettelu, lähdemerkinnät sekä aikataulu sovitaan aina erikseen opintojakson tentaattorin kanssa.

Miten essee rakennetaan?

Essee on tyyliltään ja rakenteeltaan vapaampi kuin tieteellinen artikkeli. Tekstin tulee kuitenkin edetä järjestelmällisesti, kokonaisuuksiin painottuen. Essee jäsennellään sisällön mukaan lukuihin, jotka otsikoidaan. Tyypillisin tapa kirjoittaa essee on seuraava:

1) johdantoluku, jossa esitellään aihe tai tutkimuskysymys, annetaan lyhyesti tausta aiheen käsittelylle, esitellään näkökulma ja tehdään käsittelyn rajaus

2) varsinainen käsittelyosa, jonka rakenne riippuu valitusta näkökulmasta

3) lopetus, jossa kirjoittaja kokoaa keskeisiä näkökulmia, kehittää ajatuksia edelleen, pohtii asian merkityksiä tms.

Laajuus ja muotoseikat

Esseen alkuun merkitään nimi, yhteystiedot (sähköpostiosoite), päivämäärä, opintojakso johon essee suoritetaan sekä opintopistemäärä.

Sivumäärä riippuu tehtävänannosta, valitusta näkökulmasta sekä luettavan kirjallisuuden laajuudesta ja käsittelytavasta. Ellei tentaattorin kanssa ole sovittu muuta, yksi opintopiste vastaa noin kolmea sivua tekstiä.

Muotoilussa on hyvä noudattaa niitä ohjeita, jotka jaetaan kandidaatinseminaarissa tai maisteriseminaarissa. Käytetyt lähteet merkitään myös samoin kuin seminaaritöissä: sekä viitteisiin että kirjallisuusluetteloon. Historian tarkemmat viittausohjeet löydät ³Ùää±ô³Ùä ja KUMU:n tarkemmat viittausohjeet ³Ùää±ô³Ùä. 

Fontin (esim. Times New Roman) koko on yleensä varsinaisessa tekstissä 12 pt ja viitteissä 10pt. Kaikki marginaalit ovat noin 2,5–3 cm. Riviväli on tekstissä 1,5, alaviitteissä ja lähdeluettelossa 1.

Kirjallisuusluettelossa ilmoitetaan kirjallisuudesta bibliografiset tiedot, joissa näkyy kirjoittaja, julkaisuvuosi, teoksen/artikkelin nimi, muut tunnistetiedot (artikkelin osalta mm. missä julkaistu, mahdolliset toimittajat, volyymi/vuosikerta ja numero), mahdollinen tieteellinen sarja missä julkaistu, kustannuspaikka ja kustantaja sekä artikkelin osalta sivunumerot. 

Esseen arviointi

Essee arvioidaan kyseisen opintojakson opetussuunnitelmaan merkityllä arviointiasteikolla (yleensä 0–5).

Esseen arviointikriteerit Helassa

Esseen arvioinnissa huomioidaan suoritettavan opintojakson osaamis- ja arviointikriteerit. Aiheesta ja kirjallisuusvalinnoista on sovittava opettajan kanssa.

Ennen esseesuorituksen tuloksen rekisteröimistä opettaja voi tarjota opiskelijalle mahdollisuuden esseen korjaamiseen ja arvosanan parantamiseen. Opiskelijalla on oikeus myös korjata tai täydentää työtä arvioinnin jälkeen ja korottaa näin arvosanaan. Tällöin pitää kuitenkin keskustella opettajan kanssa etukäteen tarvittavista korjauksista.

Arvioinnissa kiinnitetään huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

• esseen aiheen rajaus ja kysymyksenasettelu
• esseen aihepiirin hallinta
• tutkimuskirjallisuuden hyödyntäminen ja argumentointi
• tekstin rakenne, jäsentyneisyys ja kieli
• tieteellinen argumentointi (mukaan lukien viitteiden käyttö)
• omien ajatusten perusteltu esittäminen

Seuraavat arviointikriteerit luonnehtivat 1, 3 ja 5 arvosanan esseitä. Arvosanan 2 suorituksessa on sekä arvosanan 1 että arvosanan 3 piirteitä, ja arvosanan 4 suorituksessa on sekä arvosanan 3 että arvosanan 5 piirteitä. Hylätty suoritus ei täytä arvosanan 1 kriteerejä.

Erinomainen (5)

Valittu aihe on omaperäinen, haastava ja oivaltava, ja se on perusteltu erinomaisesti. Tutkimuksellinen viitekehys on laaja ja/tai syvällinen. Tutkimuskirjallisuus on valittu asiantuntevasti ja sitä on käytetty asianmukaisesti. Tarkasteltavat teemat ja omat pohdinnat ovat täsmällisiä ja osuvia. Essee on käsitteelliseltä tasoltaan analyyttinen. Teksti on rakenteeltaan selkeä, ehyt ja tiivis kokonaisuus, sekä kieliasultaan lähes moitteeton.

Hyvä (3)

Valittu aihe on riittävän laaja ja haastava, ja sen valinta on perusteltu. Tutkimuksellinen viitekehys osoittaa alan keskeisimpien tutkimustraditioiden hallintaa. Tarkasteltavia teemoja tai omia pohdintoja on kohtalaisesti, mutta huomiot ovat jossakin määrin irrallisia. Esseessä on pyrkimystä analyyttisyyteen, mutta teemojen käsitteellistäminen on melko niukkaa. Tekstin jäsentely on suhteellisen selkeä ja kieliasussa on mahdollisesti jonkin verran puutteita.

Välttävä (1)

Valittu aihe on suppeahko ja tavanomainen. Tutkimuksellinen viitekehys on joko liian suppea, liian laaja tai hyvin hajanainen. Tehtyjä valintoja ei perustella. Tarkasteltavat teemat tai omat pohdinnat eivät ole relevantteja. Sisältö on vähintään osin kirjallisuuden suoraa kopiointia. Käsitteiden käyttö on horjuvaa ja analyyttisyyttä ei juurikaan ole. Teksti on heikosti jäsennelty ja teksti on viimeistelemätöntä.

Hylätty (0)

Essee ei täytä mitään edellä asetetuista kriteereistä.