Yhteisvanhemmuus (coparenting) tarkoittaa tapaa, jolla vanhemmat toimivat yhdessä kasvattaessaan lastaan. Hyvin toimiva yhteisvanhemmuus on sitä, että vanhemmat tukevat toisiaan, puhaltavat yhteen hiileen kasvatusasioissa ja kokevat keskinäisen työn- ja vastuunjaon oikeudenmukaiseksi. Toimiva vanhempien välinen yhteistyö edistää niin lapsen kuin vanhempienkin hyvinvointia. Koska toimiva vanhempien välinen yhteistyö helpottaa myös työn ja perheen yhteensovittamista ja ennaltaehkäisee parisuhdeongelmia, kannattaa perhepalveluiden panostaa vanhempien välisen yhteistyön vahvistamiseen. CopaGloba–tutkimuksessa selvitettiin, miten vanhempien välinen yhteistyö kehittyy vauvaperheissä, millaisia haasteita siihen liittyy ja miten neuvoloissa ja muissa perhepalveluissa sitä voidaan tukea.
Hankkeessa tutkittiin vanhempien välisen yhteistyön kehittymistä ja päivittäisiä muutoksia sekä selvitettiin, millä tavalla eri maiden perhe- ja työpolitiikka, perhepalvelut ja vallitsevat odotukset heijastuvat vanhempien välisen yhteistyön kehittymiseen. Tutkimuksessa vanhempien välistä yhteistyötä tarkasteltiin perheen, lähiyhteisön ja laajemman kulttuurin näkökulmista – nämä kaikki kolme vaikuttavat vanhempien väliseen yhteistyöhön. Perhetasolla tarkasteltiin perheiden omia kehitysprosesseja- ja polkuja, päivittäisiä ristiriitoja, neuvotteluja ja muutoksia sekä oppimisprosesseja. Lähiyhteisön tasolla huomio kohdistui perhepalveluihin, sosiaalisiin verkostoihin ja vertaisryhmiin. Kulttuurin tasolla tarkasteltiin puolestaan kulttuurisia ideaaleja, perhepolitiikkaa ja työkulttuuria.
Tutkimus tuottaa uutta tietoa vanhempien välisen yhteistyön varhaisesta kehityksestä, sitä vahvistavista ja heikentävistä tekijöistä yhteiskunnassa ja vanhempien välisen yhteistyön merkityksestä vanhempien hyvinvoinnille. Tutkimus myös syventää ymmärrystä ammattilaisten ja vertaisten roolista vanhempien välisen yhteistyön rakentumisessa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä vanhemmuuden tukemisen käytäntöjä.
