Ģ��ֱ��

Lapsen motoriikka

Päiväkoti-ikäisten lasten motorisia perustaitoja mitattiin kahdella eri mittarilla. Erityisiä (laji)taitoja, kuten liikkumistaitoja ja palloilutaitoja mitattiin laadullisella motoriikkamittarilla  (Ulrich 2017). Päiväkoti-ikäisten 3–7-vuotiaiden lasten suorituksia arvioitiin kuvattujen laatukriteerien perusteella. 

Täydentävänä mittarina 5–7-vuotiaille lapsille käytettiin (Kiphard & Schilling 2007). Tämän mittarin neljä (4) tehtävää eivät liity suoraan mihinkään lajitaitoon vaan niillä mitataan tarkemmin tasapainoa, kehonhallintaa sekä yleistä koordinaatiokykyä. 

Lapsen koettu motorinen pätevyys

Koettu motorinen pätevyys tarkoittaa sitä, kuinka päteväksi (eli hyväksi) lapsi tuntee itsensä liikkujana. Tutkimuksessamme aikuinen esitti lapselle kolmetoista (13) kysymystä, joihin lapsi valitsi yhden neljästä eri vastausvaihtoehdosta. Kysymykset koskivat liikkumistaitoja ja palloilutaitoja. Lapsi kuvasi itseään joko ”tosi hyväksi”, ”aika hyväksi”, ”jonkin verran hyväksi” tai ”ei niin hyväksi” kaikissa näissä taidossa erikseen. Mittarina käytimme kansainvälistä -mittaria (Barnett et al. 2015). 

Lapsen fysiologiset mitat

Tutkimuksissa on huomattu, että kehon paino ja pituus ovat usein yhteydessä lapsen motorisiin taitoihin sekä koettuun motoriseen pätevyyteen. Lapselta mitattiin ennen motoriikkamittauksia paino ja pituus. Myöhemmin näistä tiedoista on laskettu BMI, jossa lapsen ikä on otettu huomioon.  

Lapsen temperamentti  

Liikuntakasvatuksessa ja -aktiivisuudessa lapsen yksilölliset tarpeet ja erot korostuvat. Tässä tutkimuksessa halusimme tutkia lapsen temperamentin yhteyttä motorisiin perustaitoihin. Lapsen temperamenttia kysyttiin  -kyselylomakkeella (Rowe & Plomin 1977), johon vanhemmat vastasivat. Kyselylomakkeessa oli kolmekymmentä (30) eri kysymystä liittyen lapsen temperamenttiin. Nämä kysymykset jaettiin viiteen (5) alalajiin: sosiaalisuus, tunteellisuus, aktiivisuus, keskittyneisyys, ruokaan suhtautuminen ja rauhoitettavuus. 

Vanhemman fyysinen aktiivisuus

Vanhemman fyysisen aktiivisuuden tiedetään olevan yhteydessä lasten saamaan esimerkkiin liikunta-aktiivisuudesta. Lisäksi lapset omaksuvat tärkeitä asenteita ja tottumuksia kotoa. Tämän vuoksi tutkimukseen osallistuvien lasten vanhempia pyydettiin täyttämään heidän omaa fyysistä aktiivisuuttaan ja istumisen usetta sekä määrää kuvaava kyselylomake: (Craig et al. 2003). 

Taitavat tenavat -kyselylomake

Lapsen liikkumiseen, motorisiin perustaitoihin sekä koettuun motoriseen pätevyyteen on yhteydessä monia eri tekijöitä. Näitä tekijöitä selvitettiin kyselylomakkeella, jossa kysyttiin vanhemmilta tietoja liittyen lapseen, (esim. sukupuoli, ikä, äidinkieli, unen määrä), perheeseen (esim. vanhempien koulutus, perheen koko, sisarusten määrä) sekä ympäristöön (esim. liikuntapaikkojen läheisyys). 

��ä��ٱ���

• Ulrich DA. 2017. “.” Journal of Motor Learning and Development 5 (1): 1–4.
• Kiphard EJ & Schilling F. 2007. KörperkoordinationsTest Für Kinder. 2., Überar. Göttingen: Beltz-Test. 
• Barnett LM, Ridgers ND, Zask A & Salmon J. 2015. “.” Journal of Science and Medicine in Sport 18 (1). Sports Medicine Australia: 98–102. 
• Rowe DC & Plomin R. 1977. “” Journal of Personality Assessment 41 (2): 150–56. 
• Craig CL, Marshall AL, Sjöström M, Bauman AE, Booth ML, Ainsworth BE, Pratt M et al. 2003. “I” Medicine and Science in Sports and Exercise 35 (8): 1381–95. 

Motoriset perustaidot 

Motoriset perustaidot tarkoittavat niitä taitoja, jotka luovat edellytykset muulle liikkumiselle. Ne jaetaan tyypillisesti liikkumis-, palloilu- ja tasapainotaitoihin (Gallahue & Donnelly 2003). Liikkumistaitoja ovat esimerkiksi kävely, juoksu, hyppääminen ja kiipeäminen. Palloilutaidot koostuvat mm. pallon heittämisestä, kiinniottamisesta, potkaisemisesta ja lyömisestä. Tasapainotaitoja ovat esimerkiksi kääntyminen, taivuttaminen, kieriminen ja tasapainoilu.

Motoristen perustaitojen tutkiminen on tärkeää, sillä ne mahdollistavat lapsen itsenäisen liikkumisen. Niiden on todettu olevan perusta tulevaisuudessa lapsen liikkumiselle ja fyysiselle aktiivisuudelle (Stodden et al. 2008) ja ne alkavat kehittyä varhaisessa lapsuudessa. Lapsi, joka hallitsee ikänsä mukaiset motoriset perustaidot, on vapaa liikkumaan ja olemaan fyysisesti aktiivinen. Jos puolestaan lapsen motoriset perustaidot ovat kehityksestä jäljessä, liikkuminen on suppeampaa, lapsi käyttää samoja liikemalleja ja se saattaa altistaa paitsi vähemmälle ja yksipuolisemmalle liikkumiselle, myös esim. liikarasitukselle ja rasitusvammoille. Hyvät motoriset perustaidot lisäävät lapsen fyysistä aktiivisuutta, joka puolestaan tukee lapsen koettua pätevyyttä sekä terveellistä kehonkoostumusta (Stodden et al. 2008; Robinson et al. 2015). 

Koettu motorinen pätevyys 

Koettu motorinen pätevyys tarkoittaa sitä, kuinka päteväksi (eli hyväksi) lapsi tuntee itsensä liikkujana. Lapsen koetun motorisen pätevyyden muodostumiseen vaikuttaa lapsen kognitiivinen kypsyminen ja ikä (Harter 1999). Aikaisemmin on todettu, että pienillä lapsilla on korkea koettu pätevyys (Estevan et al. 2018; Lopes, Barnett & Rodrigues 2016). Moni lapsi kertookin osaamisestaan: ”Mä olen toooosi hyvä hyppäämään!”. Kun lapsi kasvaa, koettu pätevyys laskee. Pääsyy muutokseen on kognitiivisten taitojen kehittyminen, sillä lapselle kehittyy taito arvioida kykyjään realistisemmin. Samanaikaisesti lapsen elinympäristö laajenee ja sosiaaliset kontaktit lisääntyvät. Lapsen toiminta muuttuu itsenäisemmäksi ja hän alkaa verrata omia taitojaan muiden taitotasoon. Päiväkodin, harrastusten ja myöhemmin koulun tuoma mahdollisuus vertailemiseen lasten kesken lisääntyy. Tässä vaiheessa lapsella on kognitiivinen valmius vertailun tekemiseen. Voidaankin todeta, että lapsen ikään kuuluva pätevyyden kokemuksen lasku on kokemuksen realistisoitumista suhteessa varsinaiseen motoriseen taitotasoon nähden.

Koetun pätevyyden on huomattu olevan yhteydessä lapsen fyysiseen aktivisuuteen ja motorisiin perustaitoihin (Robinson et al. 2015; Stodden et al. 2008). Tutkimustulokset osoittavat, että mitä paremmat motoriset taidot lapsella on, sitä realistisempi on myös hänen koettu pätevyytensä. Toisaalta pienen lapsen pursuava luottamus omiin taitoihinsa antaa erinomaisen pohjan liikunnan harrastamiselle. Korkealla koetun pätevyyden tunteella on hyvin tärkeä perusta motorisessa oppimisessa. Kun pieni lapsi kokee itsensä taitavaksi, tekemisen mielekkyys lisääntyy ja kannustaa häntä jaksamaan yrittämiseen yhä uudestaan ja uudestaan. Tällainen myönteinen kierre kehittää hänen motorisia perustaitojaan ja tekee hänestä fyysisesti aktiivisemman. Korkealla koetulla pätevyydellä on siis tärkeä rooli sinnikkyydessä. Jos lapsella on heikko koettu pätevyys, hän luovuttaa muita helpommin. Luovuttaminen ja tehtävien välttely vähentävät kehittymisen edellytyksenä olevaa toistojen määrää sekä samalla vähentää fyysistä aktiivisuutta. Realistinen koettu pätevyys auttaa myös arvioimaan liikkumisen tapoja ennaltaehkäisevästi. Se on tärkeää esim. loukkaantumisten ennaltaehkäisyssä. Tavoitteena on, että lapsi uskoisi taitoihinsa, jaksaa yrittää ja luottaa siihen, että lopulta onnistuu.

��ä��ٱ���

• Gallahue DL & Donnelly FC. 2003. Developmental Physical Education for All Children. Champaign, IL.: Human Kinetics.
• Stodden DF, Goodway JD, Langendorfer SJ, Roberton MA, Rudisill, Garcia C & Garcia LE. 2008. “” Quest 60 (2): 290–306.
• Robinson LE, Stodden DF, Barnett LM, Lopes VP, Logan SW, Rodrigues LP & D’Hondt E. 2015. ” Sports Medicine 45 (9): 1273–84.
• Harter S. 1999. The Construction of the Self: A Developmental Perspective. New York: Guilford Press.
• Estevan I, Molina-García J, Bowe SJ, Álvarez O, Castillo I & Barnett LM. 2018. “” Psychology of Sport and Exercise 34: 1–9.
• Lopes V, Barnett L & Rodrigues L. 2016. ” Journal of Motor Learning and Development 4 (2): 129–41.

Taitavat Tenavat -tutkimuksen tutkimusaineistot

Sääkslahti A, Niemistö D, Laukkanen A, Finni Juutinen T, Lenoir M, Cantell M & Barnett LM. "Skilled Kids" study's research data. V. 31.5.2017.