Ä¢¹½Ö±²¥

Olemme viimeisen kolmen vuoden aikana tutkineet sosiaalista kestävyyttä ja johtamista huippu-urheilun monimutkaisten toimintalogiikoiden ympäröimänä

Suomalaisessa urheilujohtamispuheessa korostuvat usein mitalit menestyksen mittarina, monimutkaiset rakenteet ja niukat taloudelliset resurssit. Liian usein sivuutetaan se, että organisaatioiden perusta ja potentiaali on ihmisissä, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja osaamisen kasvattamisessa. 

Vastuullisuuden ja kestävyyden käsitteet ovat tulleet urheiluun jäädäkseen, ja monet urheilujohtajat esittävät vastuullisuutta korostavaa puhetta. 

Valitettavasti vastuullisuus nähdään kuitenkin usein projektina, julkikuvaa kiillottavana strategiapuheena tai julkaistuna raporttina – mutta se harvoin jää eläväksi osaksi organisaation arkea. Monet vastuullisuusteot ovat reagointia ulkoisiin paineisiin jälkijättöisesti sen sijaan, että ne toimisivat johdonmukaisena osana päätöksentekoa ja toimintaa. Tämä ongelma korostuu erityisesti, kun eri sidosryhmät asettavat vaateita urheilumenestyksen tai talouden osalta. 

Hyvinvointi ja inhimillisyys jäävät johtamisessa varjoon

Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa kestävyyden osa-aluetta, jossa keskitytään ihmisten hyvinvointiin, inhimilliseen ja arvostavaan kohteluun sekä tasa-arvoon. Se ei useinkaan saa ansaitsemaansa huomiota huippu-urheilussa. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että välittämiseen ja kunnioitukseen perustuva johtamistapa on keskeinen kestävän ja eettisesti vahvan urheilukulttuurin rakentamisessa. Silti tällaista johtamistapaa nähdään harvoin.

Urheilijoiden, valmentajien ja johtajien välisiä suhteita haastaa epävarmuus luottamuksen suhteen ja päätöksenteon läpinäkyvyyden puute. 

Lisäksi urheilun toimintaympäristöissä saavat usein tilaan edelleen myös epäasialliset puhetavat ja toimintatavat. Viimeaikaiset esimerkit, kuten Aleksi Valavuoren ja Kalle Palanderin naisvihamieliset kommentit, osoittavat, kuinka syvällä tällaiset asenteet edelleen elävät suomalaisessa urheilukulttuurissa. Syrjintä ja epäasiallinen kohtelu ovat ongelmia, joita ei ole ratkaistu millään yhteiskunnan osa-alueella – miksi siis olla siitä hiljaa urheilun kentällä?

Kohti eettisesti kestäviä urheilun työyhteisöjä

Huippu-urheilun sosiaalinen kestävyys on ennen kaikkea kulttuurinen muutosprosessi, joka vaatii aikaa ja usein myös vastarinnan kohtaamista. Sosiaalisen kestävyyden edistäminen ei siis ole ainoastaan sankaritekoja, eikä se ei synny tai muutu yhden johtajan visiosta tai urheilijan yksittäisestä julkilausumasta. Se on useimmiten uudelleentekemistä ja myös virheistä oppimista – ja ennen kaikkea se on kaikkien urheilun parissa toimivien, koko yhteisön, jatkuvaa työtä, jossa luottamus ja sitoutuminen rakentuvat arjen teoissa. 

Kulttuurinen muutos vaatii systemaattista vastuullisuusosaamisen kehittämistä, avoimuutta ja vuoropuhelua, jossa kaikkien osapuolten — urheilijoiden, valmentajien, muiden työntekijöiden ja johtajien — ääni pääsee kuuluviin.

Se ei ole projekti, joka saadaan valmiiksi, vaan jatkuvaa työtä kohti inhimillisempää urheilun kulttuuria. Sosiaalinen kestävyys ei ole irrotettavissa oleva osa organisaatiosta, vaan sen toiminnan ydinperiaate. Se ei ole asia, josta voidaan tinkiä vaikeina aikoina, vaan juuri silloin sen merkitys korostuu entisestään, sillä se määrittää organisaation kyvyn tukea yhteisön hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta kaikissa olosuhteissa.

Tulevaisuudessa urheilujohtamisessa tarvitaan syvempää ymmärrystä ihmisten arvostavasta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta ja vallankäytön läpinäkyvyydestä. 

On mietittävä, miten eri työntekijäryhmät ja johtajat voivat yhdessä rakentaa urheiluun inspiroivia ja kunnioittavia työyhteisöjä ja kiinnostavia työpaikkoja. Tämä vaatii rohkeutta purkaa vanhoja rakenteita ja kyseenalaistaa vahvasti jo olemassa olevaa. Huippu-urheilu voi äärimmilläänkin olla turvallinen ja arvostava toimintaympäristö, jossa hyvinvointi, tasa-arvo ja inhimillisyys nousevat keskiöön. Nämä arvot eivät ole este menestykselle — ne ovat sen kirkkain edellytys.

Kirjoittajista Suvi Heikkinen työskentelee apulaisprofessorina ja Marke Kivijärvi yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.