Ģ��ֱ��

Olen ammatiltani paperiteknikko ja tein liki neljän vuosikymmenen työuran UPM Kymmene Oyj palveluksessa Lappeenrannassa. Hyvin ansaittuja eläkepäiviä olen viettänyt vuodesta 2014 alkaen. Työelämä paperiteollisuuden palveluksessa tarjosi monenlaisia tehtäviä, ja myös hyvin monipuolista koulutusta, niin työn puolesta, kuin oman halukkuuden mukaan.

Opiskelu kiinnosti minua jo aikanaan kovasti. 1990-luvulla silloinen Lappeenrannan Teknillinen Korkeakoulu (Nykyinen LUT) antoi mahdollisuuden syventyä paperiteknologiaan hieman syvemmin. Siellä osastonjohtaja Matti Sten otti minut lämpimästi vastaan aikuisopiskelijana. Sieltä en valmistunut, vaimon opiskelu meni edelle. Siltä ajalta kuitenkin jäi kytemään vahva kipinä opiskelusta myöhemmin.

Työ oli hektistä, ja omatoimiseen opiskeluun ei ollut juurikaan mahdollisuutta, koska UPM tarjosi omaan alaan liittyvää koulutusta hyvinkin runsaasti. Paperiteollisuuden teknologia kehittyi huimasti, ja siinä oli pysyttävä mukana kilpailijoita paremmin. Työn äärellä opin valtavasti.

Eläkkeelle jäämisestä alkoi uusi opintoura

Kun jäin eläkkeelle, minun piti miettiä mitä sitten alan tekemään. Halusin oppia uutta sekä haastaa ja kehittää itseäni edelleen. Aivan ensimmäisenä suoritin lukion ja ylioppilastutkinnon Lappeenrannan Kimpisen lukion aikuislinjalla 2016–19. Kirjoitin sitten mm. historian, koska se oli aina kiinnostanut minua. Ylimääräisenä ylioppilaskokeen aineena kirjoitin biologian. Tiesin, että sitä haluaisin opiskella lisää.

Suuntani oli avoin yliopisto, ja siellä bio- ja ympäristötieteiden opinnot. Niiden parissa olen viihtynyt erinomaisesti ja syventänyt tietojani ja ymmärrystäni aiheista, jotka koskettavat meitä kaikkia. Keväällä 2023 opiskelin myös Planetaarinen hyvinvointi -opinnot, joihin kuuluu neljä maksutonta verkon välityksellä suoritettavaa kurssia. Opinnot ovat olleet antoisia ja sujuneet niiden edetessä varsin hyvin.

Opiskellessa oppii myös oppimaan

Alku olikin aikamoisen haastavaa, yliopisto-opiskelu ei ollut minulle tuttua. Opintotehtävät tulivat useammankin kerran bumerangina takaisin korjattavaksi. Kävin palautteen läpi, muokkasin tehtäviä ja palautin uudestaan. Ajattelin aluksi, että haukkasinko liian suuren palan, kun loikkasin akateemisten opintojen pariin. Askel askeleelta opiskelutaitoni etenivät. Olin oppinut, ja innokas oppimaan lisää!

Enhän minä suinkaan nollasta lähtenyt yliopistoon. Verkko-opiskelu oli aika hyvin hanskassa, koska olin tottunut siihen työssä ja lukiossa. Pikkuhiljaa opiskelu ja tehtävien tekeminen lähtivät sujumaan. Eläkkeellä opiskelun ehdoton plussapuoli on, että aikaa minulla oli käytettävissä tiedon hakuun riittävästi, samoin tehtävien tekemiseen myös, kunhan vain pääsin aloittamaan sen hyvissä ajoin.

Miksi nähdä vaivaa?

Opiskelu aikuisena ja eläkkeellä ollessa on minulle tärkeää. Johtoajatuksenani on, että koko elämän ajan voi opiskella ja että uutta voi oppia kuka tahansa. Se vaatii kiinnostusta aiheeseen, vahvaa uskoa itseen ja myös motivaatiota – muutenhan se on hukkaan heitettyä aikaa.

Pitkä ura työelämässä ja elämänkokemus auttavat ��ä�����tämään asioita, ja sitä olen tarvinnut yliopisto-opiskelussa. Olen vahvasti sitä mieltä, että opiskelu näin työelämän jälkeen kannattaa, vaikka sitten omaksi iloksi. En vielä tiedä mihin tämä vaivannäkö minun kohdallani johtaa, mutta en sulje pois sitä mahdollisuutta, että jonain päivänä tavoittelisin vielä tutkintoa.

Kannustan JYU avoimen yliopiston opintojen pariin kaikkia heitä, jotka haluavat vaihtaa alaa tai opiskella jotain uutta, Avoimessa yliopistossa voi toteuttaa haaveitaan tai suunnata niitä kohti erinomaisen hyvin.

Oma nuoruusaikani maalla ei tarjonnut mahdollisuutta intensiiviseen opiskeluun, joten teen sitä nyt. Se opiskelupalo ei koskaan sammunut matkan varrella. Sitä mukaa kun tietoisuus maailmasta avartui, tiedonnälkä vain kasvoi. Sillä tiellä ollaan nyt, oppimassa uutta läpi elämän.