Monimutkaiset ongelmat ja yksinkertaiset ratkaisut – Koulutus puhuttaa vaalien alla
Vaalivuosina koulutus kiinnostaa. Kaksinapainen poliittinen kissanhännänveto johtaa usein yksinkertaisten ratkaisujen tarjoamiseen monimutkaisiin ongelmiin, kirjoittaa Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen tuore johtaja Taina Saarinen.
Englannin kielen käyttö korkeakouluissa lisääntyy? Kielletään englannin käyttö kandidaatintutkielmissa! Kouluissa näyttää olevan rauhatonta? Kielletään rauhattomuus!
Kovimpana koulukeskustelu tuntuu tällä hetkellä käyvän Suomen koulutusrankingsijoitusten heikkenemisen ympärillä. Sijoitukset kansainvälisissä vertailuissa ovatkin poliittisen yhden ongelman ja yhden vastauksen ydintä.
Suurtakin yleisöä ovat kuohuttaneet erityisesti Suomen PISA-tulokset sekä sijoittuminen keskitason alle OECD:n vertailussa, jossa tarkasteltiin korkeakoulutettujen osuutta 25-34 -vuotiaiden ikäluokissa.
Koulutuskeskustelua on ollut kiinnostavaa seurata tutkijan näkökulmasta. Kouluihin ja opettajiin päin erilaiset nopealla aikataululla eteen tulevat kärkihankkeet ja opetussuunnitelmatyöt ovat varmasti hengästyttäviä.
Koulutuksen tutkijan silmissä kuitenkin suomalaista koulutusta on viimeksi urakalla uudistettu peruskoulua pystytettäessä.
Sen jälkeen hankkeita ja kehittämisohjelmia on lähinnä tuotu olemassa olevan rakenteen päälle.
Kokonaisvaltainen ote puuttuu
Se, mitä viime vuosina ei ole tehty, on pitkäjänteinen ja kokonaisvaltainen koulutuksen tutkimuksellinen ja poliittinen tarkastelu.
Suomessa on viimeksi tehty yli hallituskausien ulottuva koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuonna 2011.
Koulutuspoliittinen selonteko annettiin eduskunnalle toki vuonna 2021, mutta edellisen kerran vuonna 2006.
Parlamentaarinen työ on hidasta, eikä taida sopia nykypolitiikan vaatimukseen nopeasta ja notkeasta päätöksenteosta. Poliittista sitoutumista tällaiset yli hallituskausien ulottuvat työt kuitenkin lisäisivät.
Samalla säilyisi ymmärrys siitä, että koulutus ei kehity yksittäisillä kärkihankkeilla ja yksivuotisilla kunkin hallituksen ideologian mukaisilla tempauksilla.
Askel tähän suuntaan on jo otettu Aleksi Kaleniuksen koostamalla ja opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemalla laajalla Sivistyskatsauksella, joka samalla konkretisoi, miten levällään koulutusta koskeva tutkimustieto Suomessa on.
Tutkimustieto koulutuksesta saatava yhteiseen käyttöön
Euroopan koulutussäätiön tuleva johtaja Pilvi Torsti pohti Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessa suomalaisen koulutusta koskevan tietopohjan puutteellisuutta. Olen osin samaa mieltä Torstin kanssa, mutta en tiedon määrästä vaan sen hajanaisuudesta.
Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos tekee monitieteistä koulutustutkimusta eri yhteistyökumppanien kanssa sekä Suomessa että kansainvälisesti kaikilla koulutusasteilla. Eri yliopistoissa tutkitaan kasvatusta ja koulutusta monipuolisista näkökulmista. Tutkimuslaitokset kuten Labore ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT tekevät nimistään huolimatta myös erittäin kiinnostavaa koulutustutkimusta.
Tutkimustietoa siis on, mutta se on hajallaan. Tällä hetkellä tarvitsemmekin kaiken tämän tiedon tuomista yhteen.
Siinä missä poliittinen yhteistyö voisi vähentää poliittista polarisaatiota, tutkimuksellinen yhteistyö tuottaa laajempaa ymmärrystä koulutuksesta. Tarvitsemme koulutuksellisia meta-analyyseja, joissa tuodaan yhteen eri näkökulmia ja eri tasojen toimijoita.
Tietoa koulutuksesta on valtavasti. Nyt se on saatava yhteiseen käyttöön, sekä tutkimuksellisesti että poliittisesti. Ehkä jo seuraavissa vaaleissa poliitikotkin sitten uskaltautuvat ulos yksinkertaisten ratkaisujen putkesta.
Kirjoittaja Taina Saarinen on korkeakoulututkimuksen professori ja J Hän on erityisen kiinnostunut koulutuspolitiikan historiallisesta kehittymisestä ja sen tulevaisuuden kuvittelemisesta.
