Ģ��ֱ��

Vaikka kriittinen koulutusteknologiatutkimus on kansainvälisesti vakiintunut tutkimusala, kotimaisessa keskustelussa se on kuitenkin toistaiseksi ollut marginaalissa.

Koulutusteknologiatutkimuksen valtavirta on keskittynyt pääsääntöisesti siihen, millaista hyötyä digitaalisesta teknologiasta voi olla oppimiselle.

Kriittinen koulutusteknologiatutkimus kysyy: “Mitä muuta kuvaan kuuluu?”

Yksi vastaus voisi olla “koko muu maailma”, sillä koulu(tukse)n digitalisaatio ei ole muusta yhteiskunnasta ja kulttuurista irrallinen saareke. Päinvastoin, Googlen kaltaiset alustatalousjätit ovat läsnä lähes jokaisessa hetkessä niin koulussa että sen ulkopuolella.

tutkimme muun muassa sitä, millä tavoin muiden elämänalueiden digitalisaatio ja datafikaatio toisintuvat koulussa.

Yksi tarkastelukohteista on Google sign in -toiminto, jonka avulla käyttäjä pystyy Google-tunnuksillaan kirjautumaan lukuisiin muihin palveluihin.

Samainen kirjautumiskäytänne on myös lukuisissa koulutusteknologiasovelluksissa.

Koulu luotettavana instituutiona validoi kätevää protokollaa, jonka kääntöpuolena on keskitetty datankeruu sekä oppilaiden sosiaalistaminen Googlen asiakkaiksi.

Kriittinen koulutusteknologiatutkimus ei ole teknologiavastaista

Kriittisyys ei ole asioiden vastustamista, eivätkä kriittiset koulutusteknologiatutkijat huuda “Skynet” heti kun joku mainitsee tekoälyn ja koulun.

Maailmanlopun manaamisen sijaan kriittinen koulutusteknologiatutkimus pyrkii moninäkökulmaisella tiedontuotannolla edistämään politiikkaa ja käytäntöjä, jotka ovat pedagogisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti kestäviä.

Ymmärrämme, että samat digitaaliset välineet ja sovellukset voivat olla samanaikaisesti pedagogisesti perusteltuja (esimerkiksi hyödyllisiä oppimiselle), mutta yhteiskunnallisesti ongelmallisia (esimerkiksi jatkuvan datankeruun luonnollistaen).

Modality-hankkeessa keskeinen tavoitteemme on hyödyt maksimoivien ja haitat minivoivien menetelmien kehittäminen.

Toisin sanoen pelkän käyttämisen sijaan on myös perehdyttävä sovelluksiin ja alustoihin (käyttäjäraja)pintaa syvällisemmin.

Tätä edellytetään myös , joiden mukaan perusopetuksen tulee auttaa oppilaita ymmärtämään digitaalisten sovellusten ja palvelujen käyttötarkoituksia sekä huomaamaan niiden merkitys arjessa ja vaikuttamisen keinona.

Alan tutkijoita kutsutaan viittamaan entistä kansainvälisemmin

Tutkimuksen tekemiseen liittyy ajatus tieteen itsekorjautuvuudesta: tulosten (ja nyttemmin myös tutkimusaineistojen) avoimuus ja julkisuus mahdollistavat niiden kriittisen arvioinnin.

Itsekorjautuvuudessa ei kuitenkaan ole kyse muiden arvostelemisesta vaan Robert K. Mertonin tieteenideaaleja mukaillen tutkijan tulee olla oman työnsä kovin kriitikko. Tämä pätee myös kriittiseen koulutusteknologiatutkimukseen.

Yksi tutkimusalan keskeisistä lehdistä Learning, Media and Technology esimerkiksi haastoi tuoreessa konekääntäjien nopean kehityksen myötä kriittisiä koulutusteknologiatutkijoita lukemaan ja viittaamaan entistä kansainvälisemmin: näin toimien tutkijat voivat purkaa —ja koko tiedekenttää— hallitsevaa englannin kielen ylivaltaa.

Modality-hankkeessa vastaamme kutsuun tekemällä yhteistyötä -verkoston kanssa, johon kuuluu yli 20 tutkijaa yhdeksästä maasta ja kolmesta maanosasta. Heidän avullaan kykenemme paikantamaan relevantteja tutkimuksia, joita ei ole julkaistu englanniksi. Vastavuoroisesti pystymme saattamaan suomeksi julkaistuja artikkeleja heidän tietoonsa.

Kirjoittaja Pekka Mertala on monilukutaidon ja digitaalisten tekstitaitojen apulaisprofessori Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella. Hän johtaa -hanketta, jossa tutkitaan koulun datafikaation ei-toivottuja seurauksia ja kehitämme keinoja niiden ratkaisemiseen ja oppilaiden datalukutaidon tukemiseen. Mertalan lisäksi hankkeessa työskentelevät tutkijatohtorit Janne Fagerlund ja Lauri Palsa.