Ihmismieliin kohdistuva sodankäynti murentaa yksilöitä, yhteisöjä ja yhteiskuntia
Virallisissa, informaatiosodankäyntiä koskevissa asiakirjoissaan Kreml asettaa itsensä altavastaajan ja uhrin rooliin esittämällä informaatiosodankäynnin olevan ensisijaisesti Yhdysvaltojen ja lännen masinoimaa, salaista toimintaa, mikä lopulta johtaa Venäjän ja sille ystävällisten maiden tuhoon.
Kyseinen valheellinen peilikuva, accusation in a mirror, avaa Venäjälle mahdollisuuksia toteuttaa näennäisiä sisäpoliittisia suojaustoimenpiteitä, sekä toimia itse oman pelikirjansa mukaisesti kohdistamalla pahantahtoisia toimia Venäjän nimeämiä epäystävällisiä maita vastaan.
Tekijän tunnistamisen eli attribuution hämärtämisen lisäksi Kremlin informaatiosodankäynnin toimet sijoittuvat usein tarkoituksella harmaalle alueelle.
Suomessa ja muissa länsimaissa perinteinen, sodan ja rauhan dikotominen jako vastaa heikosti nykyiseen, hybridisodankäynniksikin kuvattuun tilanteeseen. Tämä vaikeuttaa olennaisesti länsimaisten liberaalien yhteiskuntien vastetta Venäjän toimiin niiden kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten puitteissa.
Strategisista linjauksista disinformaation massatuotantoon
paljasti olennaisia tietoja siitä, kuinka Kreml käyttää disinformaatiota ulkopolitiikan välineenä.
Yli 200-sivuinen asiakirja osoittaa, miten strategioissa kuvailtuja informaatiosodankäynnin keinoja käytetään systemaattisesti osana Venäjän presidentinhallinnon ulkopoliittisia vaikutuspyrkimyksiä. Trollitehtaaksi nimetyn Social Design Agencyn todetaan asiakirjassa toimivan presidentinhallinnon varajohtajan, Sergei Kirijenkon suorassa alaisuudessa.
Vuodetuissa materiaaleissa kuvaillaan disinformaatiokampanjoiden suunnittelua, toteuttamista, seurantaa, vaikutusanalyyseja sekä päämääriä.
Asiakirjojen mukaan disinformaation päämääränä on saattaa kohdevaltion ihmiset kyseenalaistamaan nykyisiä politiikkatoimia, kuten tukea Ukrainalle, sekä nostattamaan yleisössä tunteellisia reaktioita toisia ihmisryhmiä vastaan.
Perimmäisenä tarkoituksena on siis rapauttaa kohdeyleisön luottamusta yhteiskuntaan ja yhteisöön käyttämällä hyväksi demokratioiden tunnuspiirteitä, kuten avointa yhteiskuntaa ja moniäänistä keskustelua.
Informaatiolla vaikutetaan ensisijaisesti ihmisten mieliin
Erotuksena länsimaissa käytävälle keskustelulle informaatiosodankäynnistä, Venäjällä informaatiovastataistelu jaetaan usein informaatioteknisiin ja informaatiopsykologisiin operaatioihin.
Näistä ensimmäistä vastaa länsimaissa käytetty kyberoperaatioiden tai -sodankäynnin määritelmä. Informaatiopsykologiset operaatiot pyrkivät puolestaan vaikuttamaan tietojärjestelmien sijaan ihmismieleen.
2020-luvulla Venäjällä on ryhdytty keskustelemaan aiheen piirissä myös mentaalisesta sodankäynnistä, jonka pyrkimyksenä on muuttaa kohdeväestön käsitystä ympäröivästä yhteiskunnasta, sen historiasta, perinteistä, arvoista ja kulttuurista.
Päämääränä on katkaista kohdeväestön väliset siteet yhteisöön ja yhteiskuntaan, halvaannuttaa yhteiskunnallinen osallistuminen ja näin murentaa yhteiskunta sisältä päin.
Vaikuttamalla ihmisen kognitioon eli siihen, miten yksilö ottaa vastaan tietoa, prosessoi sitä ja tekee päätöksiä syötetyn tiedon perusteella, pyritään luomaan tilanne, jossa yksilö on epäileväinen yhteisön, yhteiskunnan ja kansainvälisen järjestelmän perusrakenteita kohtaan.
Naton kognitiivisen sodankäynnin konsepti – tavoitteena yhteinen tilannekuva
Venäjän lisäksi myös Yhdysvallat ja Nato ovat heränneet keskustelemaan disinformaatiosta sen kognitiivisten vaikutusten näkökulmasta. Naton jäsenmaat nimesivät ensimmäistä kertaa Kiinan ja Venäjän hybridisodankäynnin toimijoiksi ja disinformaation levittäjiksi.
Osoituksena sodankäynnin psykologisen ja kognitiivisen ulottuvuuden korostumisesta Nato on myös määritellyt uuden, . Kognitiivinen sodankäynti kuvataan toimenpiteiksi, joilla pyritään vaikuttamaan asenteisiin ja käyttäytymiseen muiden voimankäytön elementtien kanssa. Kyseiset toimenpiteet voivat olla vaikuttamista, suojaamista tai häirintää, ja niiden kohteena ovat sekä yksilöt että yhteisöt.
Naton kognitiivisen sodankäynnin konsepti julkaistaneen vuoden 2024 aikana, jatkona Naton strategisessa koulutus- ja kehittämisjohtoportaassa (ACT) tehdylle kattavalle tutkimukselle kognitiivisesta sodankäynnistä. Seuraava askel liittokunnalle on tunnistaa jäsenvaltioiden kognitiiviset haavoittuvuudet sekä keinot, joilla niihin vastataan liittokunnan tasolla.
Mari Puurunen työskentelee projektitutkijana Jyväskylän yliopiston KILPI-tutkimushankkeessa. Tutkimushanke pyrkii kehittämään kognitiivisen ja informaatiopsykologisen turvallisuuden opetusta ja tutkimusta Suomessa.
